Tää blogi saa nyt jäädä muistoksi aussiajasta, joten ottakaapa suunnaksi
http://voikukkaa.blogspot.com/
Pitkän harkinnan ja eri vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päädyin perustamaan uuden blogin. Klikkailkaa itsenne lukijaksi ja tulkaahan kaikki haamulukijatkin messiin vaan! :) Vi ses!
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
torstai 23. kesäkuuta 2011
Huomisaamuna nukun pitkään
Mallinhommat jatkui vielä tänäänkin, ja nyt oon ihan poikki! Oikeesti mie en ymmärrä miten tuo homma voi vetää näin väsyneeks, tekis mieli laittaa "lappu luukulle" ja lähtee kotiin nukkumaan :D Mutta hauska päivä oli kyllä tänäänkin että ei sen puoleen :) Nyt vain odotellaan, että kuvaaja laittaa kuvia tulemaan niin varmaan voisin niistä joitain sitten tänne bloginkin puolelle uppailla!
Kaikesta huolimatta nyt on vielä istuttava reilu tunti töissä ja sitten suuntaan ruokakaupan ja Alkon kautta kotiin, ettei huomenna enää tarvii huolehtia noista jutuista. Alkuperäiset mökkijuhannussuunnitelmat vaihtui tässä viikon varrella, mutta toisaalta kun mukana on Tiina, niin hyvät bileet on kyllä taattu olipa olosuhteet mitkä tahansa ;)
![]()
Nyt sain ladattua tuon kuvan idättelyistäni, ja sen myötä toivotankin kivaa juhannusta kaikille ja muistakaa juhlia parhaaksi katsomallanne tavalla! :)
Kaikesta huolimatta nyt on vielä istuttava reilu tunti töissä ja sitten suuntaan ruokakaupan ja Alkon kautta kotiin, ettei huomenna enää tarvii huolehtia noista jutuista. Alkuperäiset mökkijuhannussuunnitelmat vaihtui tässä viikon varrella, mutta toisaalta kun mukana on Tiina, niin hyvät bileet on kyllä taattu olipa olosuhteet mitkä tahansa ;)
Nyt sain ladattua tuon kuvan idättelyistäni, ja sen myötä toivotankin kivaa juhannusta kaikille ja muistakaa juhlia parhaaksi katsomallanne tavalla! :)
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Mallikasta
Jee, töissä alkaa olla jo vähän elämää! :) Pari viimepäivää ei oo menny enää pelkästään dataillessa vaan oon päässyt jo palvelemaan asiakkaita muutenkin kuin sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Juhannuksen jälkeen turistit alkaa liikkua varmasti vielä enemmän, joten tuskinpa tästä kesästä kovin tylsä tulee.
Eilen postimies toi - ihan kirjamellisesti - sen Kinectin ja samalla myös sen Your Shape -pelin. Oikeesti aika hyvä palvelu, että paketti tuotiin kotiovelle asti vaikka verkkokaupassa klikkaillessani valitsin toimitustavaksi noudon lähimmästä postista. No, tiedänpä ainakin mistä kaupasta tilaan jatkossakin, kun toimitusaikakin oli tosi nopsa ja kaikki sujui ongelmitta :) Piti eilen illalla sitten heti testailla tuota uutta peliä ja kyllähän siinä muutamat hikipisarat jo irtosi. Tein jonkun "aerobictunnin" siitä ja kummasti se kyllä motivoi kun näkee oman kuvansa telkkarin ruudulla koko ajan eikä pysty fuskaamaan yhtään senkään takia, että palautetta suorituksesta tulee ihan jatkuvasti. Tuo peli on ihan varma sade- ja sitten talvella pakkaspäivien pelastaja, kun tuntuu että olisi ylimääräistä purkamatonta energiaa!
Tänään sitten oonkin käynyt kampaajalla, meikissä, ensitreffeillä, silitellyt pitkästä aikaa heppoja, pyöräillyt keskellä metsää, pelannut pullonpyöritystä... Joo ja kunpa tää oiskin vielä sitä miltä kuulostaa niin homma ois bueno! :D Vaikka hauskaa meillä oli joka tapauksessa, kun kuvattiin otoksia kaupungin uusiin esite- ja mainosmateriaaleihin. Heiluttiin muutaman kaverin kanssa malleina eikä tuo kovin työpäivältä tuntunut :) Nyt tulin varsinaisiin töihin vielä muutamaks tunniks, huomenna jatkuu kuvaukset ja sitten onkin juhannus ja kolmen päivän vapaa, I like!
Tuo yläpuolella oleva kuva ihan sen takia vielä tuohon (eli siis siihen oli tarkoitus tulla kuva, mutta jostain syystä Blogger ei suostunut siirtämään sitä tähän tekstiin, argh!!), että tää miun blogi muuttus ihan varmasti entistä enemmän ruoka- tai sellaseks raakaelämäntapablogiks. Eikä siks, että oisin yhtään ylpee ensimmäisestä idättämisaikaansaannoksistani ;) Niin simppeliä, että onnistuu varmasti jokaiselta. Pitääkin laittaa uusi satsi tulemaan ihan pikimmiten, koska tunnetusti nuo ei pitkään säily vaan häviää ääntä kohti mikäli mie oon lähelläkään ;)
Eilen postimies toi - ihan kirjamellisesti - sen Kinectin ja samalla myös sen Your Shape -pelin. Oikeesti aika hyvä palvelu, että paketti tuotiin kotiovelle asti vaikka verkkokaupassa klikkaillessani valitsin toimitustavaksi noudon lähimmästä postista. No, tiedänpä ainakin mistä kaupasta tilaan jatkossakin, kun toimitusaikakin oli tosi nopsa ja kaikki sujui ongelmitta :) Piti eilen illalla sitten heti testailla tuota uutta peliä ja kyllähän siinä muutamat hikipisarat jo irtosi. Tein jonkun "aerobictunnin" siitä ja kummasti se kyllä motivoi kun näkee oman kuvansa telkkarin ruudulla koko ajan eikä pysty fuskaamaan yhtään senkään takia, että palautetta suorituksesta tulee ihan jatkuvasti. Tuo peli on ihan varma sade- ja sitten talvella pakkaspäivien pelastaja, kun tuntuu että olisi ylimääräistä purkamatonta energiaa!
Tänään sitten oonkin käynyt kampaajalla, meikissä, ensitreffeillä, silitellyt pitkästä aikaa heppoja, pyöräillyt keskellä metsää, pelannut pullonpyöritystä... Joo ja kunpa tää oiskin vielä sitä miltä kuulostaa niin homma ois bueno! :D Vaikka hauskaa meillä oli joka tapauksessa, kun kuvattiin otoksia kaupungin uusiin esite- ja mainosmateriaaleihin. Heiluttiin muutaman kaverin kanssa malleina eikä tuo kovin työpäivältä tuntunut :) Nyt tulin varsinaisiin töihin vielä muutamaks tunniks, huomenna jatkuu kuvaukset ja sitten onkin juhannus ja kolmen päivän vapaa, I like!
Tuo yläpuolella oleva kuva ihan sen takia vielä tuohon (eli siis siihen oli tarkoitus tulla kuva, mutta jostain syystä Blogger ei suostunut siirtämään sitä tähän tekstiin, argh!!), että tää miun blogi muuttus ihan varmasti entistä enemmän ruoka- tai sellaseks raakaelämäntapablogiks. Eikä siks, että oisin yhtään ylpee ensimmäisestä idättämisaikaansaannoksistani ;) Niin simppeliä, että onnistuu varmasti jokaiselta. Pitääkin laittaa uusi satsi tulemaan ihan pikimmiten, koska tunnetusti nuo ei pitkään säily vaan häviää ääntä kohti mikäli mie oon lähelläkään ;)
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Raakaa
Lupailin tuossa perjantaina reseptiä parhaaseen ikinä maistamaani raakasuklaaseen, joten laitanpa sen tähän heti postauksen alkuun ettei jää keltään huomaamatta ;) Oikeesti mie niin suosittelen testaamaan tätä, maku on niin sanoinkuvaamattoman rikas, että ei kyllä oo yhtään ikävä mitään perus fazerinsinisiä!
1,5dl kylmäpuristettua kookosöljyä juoksevana
0,5dl kaakaovoita juoksevana
1dl cashewpähkinöitä rouheena
1dl cacaonibsejä
2rkl hunajaa
1rkl macajauhetta
4 kukkurallista teelusikallista tummaa kaakaojauhetta (mieluiten raakaa)
3tl kanelia
muutama tl mustikkarouhetta
hyppysellinen sormisuolaa
kuivattuja karpaloita
kuivattuja aronioita
Valmistusohje on lyhyt ja yksinkertainen: laita kookosöljy ja kaakaovoi sulamaan vesihauteeseen ja rouhi sillä aikaa cashewpähkinät ja cacaonibsit esimerkiksi monitoimikoneessa. Sekoita kaikki muut ainekset rouheen sekaan ja yhdistä juoksevaan kookosöljyyn ja kaakaovoihin. Kaada seos esimerkiksi laakealle lautaselle/pienelle vadille ja nosta jääkaappiin tai pakastimeen kohmettumaan, odota noin tunti riippuen suklaan paksuudesta ja räjäytä makuhermosi tällä mahtavalla energiaboosterilla! (Suklaakonvehteja saat kaatamalla seoksen esimerkiksi jääpalamuotteihin tai niihin konvehtirasioissa oleviin muoviosiin, joissa ne suklaat aina on.)
![]()
Viikonloppu meni muutenkin aika raaoissa tunnelmissa, kun innostuin idättämisestä ja testailin taas muitakin uusia raakareseptejä :) Astiakuivauskaapissa on nyt tulossa sekä mungpapuja sekä vihreitä linssejä, huomenna pääsen varmaankin niitä jo hyödyntämään. Lauantaina tein pääruuaksi pastaa kesäkurpitsasta ja kastikkeeseen tuli muun muassa avocadoa, kukkakaalia, porkkanaa, herkkusieniä...nam! Eilen raakailua edusti sitten raw-meiningillä tehty omppupiirakka, ihan mieletöntä sekin! :) Tuli todistettua taas kerran se, että raakaruoka ei ole sama asia kuin pelkkä salaatti, ja että kylläisen olon voi saada muutenkin kuin vain lämmitettyjä ruokia syömällä. Ja kun kaupan päälle tulee vielä energisempi olo kuin "perusruuista" koskaan, niin tuskinpa tästä on enää paluuta entiseen. Toki miun ruokavalioon kuuluu vielä hieman muutakin kuin pelkkää raakaa, mutta aika häviävän pieni osa.
Mut mikä tästä viikonlopusta teki ihan mielettömän niin oli Elinan käynti lauantai-iltana! :) Istuttiin monta tuntia, juteltiin, muisteltiin lapsuuttamme kun about asuttiin toistemme luona kaikki kesät, NAURETTIIN, saunottiin - oli taas ihan paras ilta! Enkä vieläkään voi käsittää et miten miulla voi olla ympärillä tuollasia Elinan kaltaisia ihmisiä, oon kyllä todella etuoikeutetussa asemassa <3
Eilinen oli sitten vähän vetämätön päivä, mutta olipa kyllä tosi kiva ihan vain löhötä sohvalla ja tehdä ristikoita ja nauttii kaikesta kiireettömyydestä :) Nyt jaksaa muutaman päivän odotella juhannusta ja fingers crossed säätiedotteet ei pitäis paikkaansa ja aurinko päättäiskin tulla esille!
1,5dl kylmäpuristettua kookosöljyä juoksevana
0,5dl kaakaovoita juoksevana
1dl cashewpähkinöitä rouheena
1dl cacaonibsejä
2rkl hunajaa
1rkl macajauhetta
4 kukkurallista teelusikallista tummaa kaakaojauhetta (mieluiten raakaa)
3tl kanelia
muutama tl mustikkarouhetta
hyppysellinen sormisuolaa
kuivattuja karpaloita
kuivattuja aronioita
Valmistusohje on lyhyt ja yksinkertainen: laita kookosöljy ja kaakaovoi sulamaan vesihauteeseen ja rouhi sillä aikaa cashewpähkinät ja cacaonibsit esimerkiksi monitoimikoneessa. Sekoita kaikki muut ainekset rouheen sekaan ja yhdistä juoksevaan kookosöljyyn ja kaakaovoihin. Kaada seos esimerkiksi laakealle lautaselle/pienelle vadille ja nosta jääkaappiin tai pakastimeen kohmettumaan, odota noin tunti riippuen suklaan paksuudesta ja räjäytä makuhermosi tällä mahtavalla energiaboosterilla! (Suklaakonvehteja saat kaatamalla seoksen esimerkiksi jääpalamuotteihin tai niihin konvehtirasioissa oleviin muoviosiin, joissa ne suklaat aina on.)
Viikonloppu meni muutenkin aika raaoissa tunnelmissa, kun innostuin idättämisestä ja testailin taas muitakin uusia raakareseptejä :) Astiakuivauskaapissa on nyt tulossa sekä mungpapuja sekä vihreitä linssejä, huomenna pääsen varmaankin niitä jo hyödyntämään. Lauantaina tein pääruuaksi pastaa kesäkurpitsasta ja kastikkeeseen tuli muun muassa avocadoa, kukkakaalia, porkkanaa, herkkusieniä...nam! Eilen raakailua edusti sitten raw-meiningillä tehty omppupiirakka, ihan mieletöntä sekin! :) Tuli todistettua taas kerran se, että raakaruoka ei ole sama asia kuin pelkkä salaatti, ja että kylläisen olon voi saada muutenkin kuin vain lämmitettyjä ruokia syömällä. Ja kun kaupan päälle tulee vielä energisempi olo kuin "perusruuista" koskaan, niin tuskinpa tästä on enää paluuta entiseen. Toki miun ruokavalioon kuuluu vielä hieman muutakin kuin pelkkää raakaa, mutta aika häviävän pieni osa.
Mut mikä tästä viikonlopusta teki ihan mielettömän niin oli Elinan käynti lauantai-iltana! :) Istuttiin monta tuntia, juteltiin, muisteltiin lapsuuttamme kun about asuttiin toistemme luona kaikki kesät, NAURETTIIN, saunottiin - oli taas ihan paras ilta! Enkä vieläkään voi käsittää et miten miulla voi olla ympärillä tuollasia Elinan kaltaisia ihmisiä, oon kyllä todella etuoikeutetussa asemassa <3
Eilinen oli sitten vähän vetämätön päivä, mutta olipa kyllä tosi kiva ihan vain löhötä sohvalla ja tehdä ristikoita ja nauttii kaikesta kiireettömyydestä :) Nyt jaksaa muutaman päivän odotella juhannusta ja fingers crossed säätiedotteet ei pitäis paikkaansa ja aurinko päättäiskin tulla esille!
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Kohta sporttaillaan taas!
Henry, jos sattumalta päädyt lukemaan miun blogia niin lopeta tähän kohtaan jooko ;) Ja kaikki työ muut, jotka mahdollisesti ootte Henryn kanssa juttusilla niin älkää kertoko mitään tään postauksen sisällöstä sille! Sain Ausseihin äitiltä jossain vaiheessa tiedon, että: "Henry oli muuten käyny ostamassa meille uuden 55-tuumaisen telkkarin ja XBoxin!" Ahaa, kiva! Jotenkin ihmeellisesti mie innostuin tuosta hommasta ihan älyttömästi, ehkä johtuen siitä et Pleikkari ykkösen jälkeen meillä ei oo hirveesti tehty päivityksiä tuolla pelikonsolien rintamalla :D
Mietin sitten, että mitä antasin Henrylle valmistujais- ja ylppärilahjaks, ja kun jostain sen sivulauseesta ymmärsin et Kinect-sensori ja joku peli tuolle boxille ois kiva niin laitoin tuon lisäosan sitten viimein tilaukseen alkuviikosta (ai miten niin voi olla niin vaivalloista hoitaa joku tuollanen muutamalla klikkauksella hoidettava homma alta pois?! :D). Löysin itteni jonkun ruotsalaisen verkkokaupan sivuilta, jossa hinta oli huomattavasti muita kilpailijoitaan halvempi. Niillä oli vielä joku tarjous meneillään, ja sen myötä sain tuohon samaan hintaan vielä jonkun Adventures-pelin kaupanpäälle.
 |
| kuva |
 |
| kuva |
Loppuun miun on ihan pakko vielä mainita miten tajunnanräjäyttävän hyvää raakasuklaata myö tehtiin Kyöstin kanssa eilen illalla! En oo ikinä ennen maistellut noin hyvää ja oikeesti kun tuota suklaata laitto suuhun niin tuntu siltä et taju lähtee... Ihan mieletöntä! Ei yhtään sellasta "ällön" makuista, tai siis kun joskus raakasuklaassa hallitseva maku on se kookosöljy. Myönnettäköön, että vetelen sitä kyllä usein lusikalla suoraan purkista kun se vaan nyt sattuu olemaan niin älyttömän hyvää, mutta raakaSUKLAAN maun odottas aina olevan vähän enemmän suklainen kuin kookoksinen. Mutta siis tuo eilinen oli jotain niin ultimaattisen hyvää. Otan tänä iltana kuvan ja laitan vähän reseptiäkin vaikka seuraavaan postaukseen jos teistä joku muukin innostuis sitä testaamaan! :)
torstai 16. kesäkuuta 2011
Metsänpeikko
Koska töissä on aika hiljaista vielä tässä vaiheessa kesää, niin tää on kyllä ihan mainioo kun on oma kone nettiyhteyksineen käytössä! :) Aika menee hieman nopeemmin vaikka asiakkaita ei käykään ja täällä on onneks pikkusen lämpimämpi kuin edelliskesinä ruokakaupan aulassa värjötellessä... Ei kyllä sen puoleen, mansikoita on ihan mieletön ikävä ja lasken suunnilleen päiviä siihen, kun satokausi on odotettavasti siinä vaiheessa, että pellolle pääsee poimimaan noita kaikista ihanimpia kesäherkkuja! Viime kesänä keräsin sen 60 kiloa, niin ilmotin äitille jo hyvän aikaa sitten, että tänä kesänä satsi on vähintään tuo sama ja mielellään vielä vaikka paljon enemmänkin.
Eilen illalla töiden jälkeen oli kyllä niin veto pois, että ei mitään järkeä. Kun olin istunu seittemän tuntii paikallani, niin kotiinpäästyäni oli kyllä sellanen olo et jääkaapin kautta sohvalle, kiitos. Varmaan kun on liikkumatta useemman tunnin, niin sitten ei jaksas tehä enää mitään? Onneks sain kuitenkin kurvattua tuon jääkapin jälkeen sohvan sijaan lenkille, joka piristi kyllä ihan älyttömän hyvin! :) Matkanvarrella kun aurinkokin näyttäytyi muutaman kerran, mikä tässä lähipäivinä on ollut aika harvinaista. Lenkillä käydessä on jotenkin niin mieletön olo; siellä jotenkin tajuun oikeesti sen et oon Suomessa ja et miten paljon puhdasta luontoa miulla on ympärilläni. Rakastan noita metsälenkkejä, ja oonkin ottanu tavakseni et kun oon yksin tuolla ulkoilemassa niin vähintään kerran lenkin varrella pysähdyn, vedän keuhkot täyteen happea ja tuoksuttelen ihanaa metsää <3
Lenkiltä tultuani kello olikin jo sen verran, että aloin ootella ystävänsä luona ollutta äitiäni kotiin. Myöhemmin olikin ihana vain istua iltapalalla ja jutella kaikesta mahdollisesta. Äitin kanssa jutellessa on aina niin hyvä fiilis, kun voidaan keskustella ihan mistä tahansa ja luottamus pelaa puolin ja toisin ihan sataprosenttisesti. Miulla ei oo yhtään sellanen olo, et voinkohan sanoo tästä tai tästä, koska tiiän et äitiltä ei lähde mitkään jutut eteenpäin.
Tuntuu muuten ihan hassulta, kun tässä viimeviikkojen aikana miuta on alkanu väsyttää melkein joka ilta jo jossain kymmenen maissa. Toissailtanakin olin jo kymmentä yli yhdeksän menossa nukkumaan :D En tiiä mistä tää johtuu, mistään kesäväsymyksestä en oo koskaan kärsinyt ja siis oon nykysinkin tavallaan ihan pirtee, tekee vaan hirveesti mieli mennä nukkumaan ja saankin unenpäästä kiinni ihan heti. Ihmeellistä! Niin ja muuten kiitos aamuauringon puolella olevan huoneeni, niin herätyskelloa en paljoo tarvii kun aurinkoisina aamuina jo ihan aamuyöntunteina oma huone on jo niin paahtvan kuuma, että siihen herää väkisinkin :D On muuten ollu erityisen kiva varsinkin baari-iltojen jälkeen, kun on menny nukkumaan joskus viiden maissa ja huone on jo sillon ollu niin kuuma et yritäpä siinä sitten saada vielä unenpäästä kiinni, kun samalla korvissa soi ja no...on ehkä myös pieni laskuhumala. Niin muuten, tään postauksen mekkokuvat on Henryn valmistujais-ylppäri -juhlista ja tuo miun ja Satun poseeraus (:D) sitten kun lähdettiin ihan muuten vaan juhlimaan Helatorstaikeskiviikkona.
Nyt siis istuskelen taas täällä töissä ja Katjan (jolle kiitos myös miun ja Satun tuossa yllälevasta yhteiskuvasta!) pitäis tulla tuossa jonkun ajan päästä piristämään miun päivää ja tekemään juttua paikallislehteemme. Illaksi ei oo mitään sen kummempia suunnitelmia, tuo sää varmaan sanelee aika pitkälti sen et viihdynkö sisällä vai ulkona. Ainakin supersmoothiet lupasin pyöräyttää illalla, tästä aiheesta lisää pikapuoliin!! :)
Eilen illalla töiden jälkeen oli kyllä niin veto pois, että ei mitään järkeä. Kun olin istunu seittemän tuntii paikallani, niin kotiinpäästyäni oli kyllä sellanen olo et jääkaapin kautta sohvalle, kiitos. Varmaan kun on liikkumatta useemman tunnin, niin sitten ei jaksas tehä enää mitään? Onneks sain kuitenkin kurvattua tuon jääkapin jälkeen sohvan sijaan lenkille, joka piristi kyllä ihan älyttömän hyvin! :) Matkanvarrella kun aurinkokin näyttäytyi muutaman kerran, mikä tässä lähipäivinä on ollut aika harvinaista. Lenkillä käydessä on jotenkin niin mieletön olo; siellä jotenkin tajuun oikeesti sen et oon Suomessa ja et miten paljon puhdasta luontoa miulla on ympärilläni. Rakastan noita metsälenkkejä, ja oonkin ottanu tavakseni et kun oon yksin tuolla ulkoilemassa niin vähintään kerran lenkin varrella pysähdyn, vedän keuhkot täyteen happea ja tuoksuttelen ihanaa metsää <3
Lenkiltä tultuani kello olikin jo sen verran, että aloin ootella ystävänsä luona ollutta äitiäni kotiin. Myöhemmin olikin ihana vain istua iltapalalla ja jutella kaikesta mahdollisesta. Äitin kanssa jutellessa on aina niin hyvä fiilis, kun voidaan keskustella ihan mistä tahansa ja luottamus pelaa puolin ja toisin ihan sataprosenttisesti. Miulla ei oo yhtään sellanen olo, et voinkohan sanoo tästä tai tästä, koska tiiän et äitiltä ei lähde mitkään jutut eteenpäin.
 |
| Tässä vaiheessa oltiin Elinan kanssa jo "hämärähommissa" meijän kodinhoitohuoneessa ;) |
Tuntuu muuten ihan hassulta, kun tässä viimeviikkojen aikana miuta on alkanu väsyttää melkein joka ilta jo jossain kymmenen maissa. Toissailtanakin olin jo kymmentä yli yhdeksän menossa nukkumaan :D En tiiä mistä tää johtuu, mistään kesäväsymyksestä en oo koskaan kärsinyt ja siis oon nykysinkin tavallaan ihan pirtee, tekee vaan hirveesti mieli mennä nukkumaan ja saankin unenpäästä kiinni ihan heti. Ihmeellistä! Niin ja muuten kiitos aamuauringon puolella olevan huoneeni, niin herätyskelloa en paljoo tarvii kun aurinkoisina aamuina jo ihan aamuyöntunteina oma huone on jo niin paahtvan kuuma, että siihen herää väkisinkin :D On muuten ollu erityisen kiva varsinkin baari-iltojen jälkeen, kun on menny nukkumaan joskus viiden maissa ja huone on jo sillon ollu niin kuuma et yritäpä siinä sitten saada vielä unenpäästä kiinni, kun samalla korvissa soi ja no...on ehkä myös pieni laskuhumala. Niin muuten, tään postauksen mekkokuvat on Henryn valmistujais-ylppäri -juhlista ja tuo miun ja Satun poseeraus (:D) sitten kun lähdettiin ihan muuten vaan juhlimaan Helatorstaikeskiviikkona.
 |
| Sydänsydänsydän! |
Nyt siis istuskelen taas täällä töissä ja Katjan (jolle kiitos myös miun ja Satun tuossa yllälevasta yhteiskuvasta!) pitäis tulla tuossa jonkun ajan päästä piristämään miun päivää ja tekemään juttua paikallislehteemme. Illaksi ei oo mitään sen kummempia suunnitelmia, tuo sää varmaan sanelee aika pitkälti sen et viihdynkö sisällä vai ulkona. Ainakin supersmoothiet lupasin pyöräyttää illalla, tästä aiheesta lisää pikapuoliin!! :)
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Comeback
Moikka kaikille pitkästä aikaa! :) Vihdoinkin, vihdoinkin, vihdoinkin mie oon päässy taas parempien nettiyhteyksien ääreen ja sen myötä motivaatio bloggailua kohtaan on taas palannut! Tai siis miulla on kyllä ollut ihan kamala polte kirjottaa kaikki nää viimeiset viikot kun ette oo kuulleet miusta mitään, mutta edelleen se meijän maailman hitain netti ei oo tarjonnu siihen kovin hyviä puitteita. Miulla siis alko tänään virallisesti kesätyöt (tai no viime viikon olin jo "orientoitumassa" ja maanantai sekä eilinen oltiin yrityskierroksilla maakunnassamme) ja tässä miun työpisteessä miulla on käytössä oma kone ja netti, joten nyt voinkin sitten kirjotella aina vaikka sillä välillä kun tässä on hiljasta eikä käy asiakkaita :)
Jos tässä nopeesti koitan tiivistää kolme viime viikkoa, niin ne on ollut juhlaa, työtä, auringonottoa, kavereiden tapaamista, NAUTTIMISTA! Siis varsin ihanaa aikaa, nyt joudinkin jo ihan hyvin töihin, kun ulkolämpötila tippui parillakymmenellä asteella ja taivas on täysin harmaa. Miulla on niin onnellinen olo olla kotona, että jaksan toistella sitä joka ikinen päivä :) Eikä tää tarkota sitä, ettenkö ois ollu onnellinen myös Australiassa, vaan että miulla on sieltä tosi kivoja muistoja ja samalla on tosi kivaa olla kotona = ihanaa!
Miulla on ihan älyttömästi kommentteja vastaamatta ja aion hoitaa senkin homman kuntoon tässä tään päivän aikana. Sen lisäksi oon saanut sähköpostiin kysymyksiä Ausseihin liittyen ja ajattelin, että voisin vastata niihinkin nyt ihan yhteisesti tässä samassa postauksessa, koska uskon et nuo samat kysymykset voi askarruttaa monia Ausseihin matkustavia.
Miten pankkitilin avaaminen tarkalleen hoituu?
Pankkitilin avaaminen hoituu niin, että kävelet mihin tahansa pankkiin ja kerrot, että haluat avata pankkitilin - so simple. Ne kyselee ainakin passia, joten se kannattaa varata mukaan. Sen lisäksi sulla pitää olla esittää niille osoite, johon ne voi lähettää sitten sun pankkikortin, tunnukset jne.
Millainen kännykkäliittymä sulla on siellä, sellainen pay as you go -juttu vai mikä? Miten se hoitui?
Hmm, miulla oli sellanen ihan "tavallinen" liittymä niin kuin Suomessakin, että laskut tuli sen perusteella minkä verran olin soitellu, tekstaillu jne. Kannattaa muuten varautua siihen, että kännykän käyttö on Ausseissa tosi kallista ja puhelin ei kuulu ihan joka paikassa.
Koska tuun todennäköisesti matkustamaan Sydneyyn varmaan parikin kertaa vuoden aikana, niin mitkä nähtävyydet kannattaa enemmän tai vähemmän ehdottomasti käydä kattomassa? Oisko sulla suositeltavana mitään sydneyläisiä hyviä ostoskeskuksia, vaateketjuja, muita kauppoja, ravintoloita yms.?
No totta kai nää kaikki perus Oopperatalo, Harbour Bridge, Bondi, Manly yms. Kauppoja ja ravintoloita siellä on niin älyttömästi joka kulman takana, että on hankala suositella mitään tiettyjä. Ja muistutan vielä siitä, että Sydney on ihan älyttömän iso kaupunki, että siellä oikeestaan kaikki kivoimmat paikat on sijoittunu ihan muualle kuin siihen itse cityyn, ja sitten joutuukin jo ottamaan junan tai bussin nimittäin välimatkat on tosi pitkiä! Sydneyssa saatatat matkustaa vaikka reilun tunninkin omalla autolla (eikä siihen tarvita edes ruuhkaa) ja oot silti vielä saman kaupungin sisällä.
Ootko ollenkaan käyttänyt terveydenhoidon palveluja siellä? (Miten asiat hoitui? Oliko sulla ostettu terveysvakuutus tms. Suomesta?)
Medicare-kortin hommasin ja suosittelen sitä kaikille, mutta en käyttänyt terveydenhoidon palveluita. Miun on pakko myöntää, et en oikein muista noita vakuutusjuttujani et en edes oo varma et mikä vakuutus miulla oli vai oliko ollenkaan :D Vois muuten tarkistaa tuon homman ihan noin niin kuin muutenkin..
Mitä kaikkea sulta kyseltiin, kun saavuit maahan? Mietyttää vain tuo, että kun Working Holiday -viisumilla ei sais työskennellä samalla työnantajalla enempää kuin kuusi kuukautta...
Hmm, ei multa kyselty mitään ihmeellistä, ei taidettu oikeestaan kysyä yhtään mitään :D Eikun ainiin, kyllähän ne kysy et mitä oon tulossa tekemään sinne. Sanoin että tapaamaan tuttaviani. Lastenhoidosta ÄLKÄÄ KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN mainitko sanallakaan siinä maahantulotiskillä Ausseihin saapuessanne! Niin ja miusta nuo kaikki pelottelut noista kaikista kysymyksistä yms. on aika turhaa, en nimittäin ainakaan ite kuullu et kukaan Ausseissa tapaamistani tyypeistä ois joutunu mihinkään erikoiseen syyniin.
Satutko tuntemaan ketään Melbournesta?
Jep, tunnen Melbsistä pari tyyppiä, joihin tutustuin Balilla :)
Toivottavasti noista vastauksista oli edes jotain hyötyä ja kysymyksiä Ausseihin liittyen saa toki edelleenkin laittaa, vaikka en enää sielläpäin maailmaa vaikutakaan :)
Jos tässä nopeesti koitan tiivistää kolme viime viikkoa, niin ne on ollut juhlaa, työtä, auringonottoa, kavereiden tapaamista, NAUTTIMISTA! Siis varsin ihanaa aikaa, nyt joudinkin jo ihan hyvin töihin, kun ulkolämpötila tippui parillakymmenellä asteella ja taivas on täysin harmaa. Miulla on niin onnellinen olo olla kotona, että jaksan toistella sitä joka ikinen päivä :) Eikä tää tarkota sitä, ettenkö ois ollu onnellinen myös Australiassa, vaan että miulla on sieltä tosi kivoja muistoja ja samalla on tosi kivaa olla kotona = ihanaa!
Miulla on ihan älyttömästi kommentteja vastaamatta ja aion hoitaa senkin homman kuntoon tässä tään päivän aikana. Sen lisäksi oon saanut sähköpostiin kysymyksiä Ausseihin liittyen ja ajattelin, että voisin vastata niihinkin nyt ihan yhteisesti tässä samassa postauksessa, koska uskon et nuo samat kysymykset voi askarruttaa monia Ausseihin matkustavia.
Miten pankkitilin avaaminen tarkalleen hoituu?
Pankkitilin avaaminen hoituu niin, että kävelet mihin tahansa pankkiin ja kerrot, että haluat avata pankkitilin - so simple. Ne kyselee ainakin passia, joten se kannattaa varata mukaan. Sen lisäksi sulla pitää olla esittää niille osoite, johon ne voi lähettää sitten sun pankkikortin, tunnukset jne.
Millainen kännykkäliittymä sulla on siellä, sellainen pay as you go -juttu vai mikä? Miten se hoitui?
Hmm, miulla oli sellanen ihan "tavallinen" liittymä niin kuin Suomessakin, että laskut tuli sen perusteella minkä verran olin soitellu, tekstaillu jne. Kannattaa muuten varautua siihen, että kännykän käyttö on Ausseissa tosi kallista ja puhelin ei kuulu ihan joka paikassa.
Koska tuun todennäköisesti matkustamaan Sydneyyn varmaan parikin kertaa vuoden aikana, niin mitkä nähtävyydet kannattaa enemmän tai vähemmän ehdottomasti käydä kattomassa? Oisko sulla suositeltavana mitään sydneyläisiä hyviä ostoskeskuksia, vaateketjuja, muita kauppoja, ravintoloita yms.?
No totta kai nää kaikki perus Oopperatalo, Harbour Bridge, Bondi, Manly yms. Kauppoja ja ravintoloita siellä on niin älyttömästi joka kulman takana, että on hankala suositella mitään tiettyjä. Ja muistutan vielä siitä, että Sydney on ihan älyttömän iso kaupunki, että siellä oikeestaan kaikki kivoimmat paikat on sijoittunu ihan muualle kuin siihen itse cityyn, ja sitten joutuukin jo ottamaan junan tai bussin nimittäin välimatkat on tosi pitkiä! Sydneyssa saatatat matkustaa vaikka reilun tunninkin omalla autolla (eikä siihen tarvita edes ruuhkaa) ja oot silti vielä saman kaupungin sisällä.
Ootko ollenkaan käyttänyt terveydenhoidon palveluja siellä? (Miten asiat hoitui? Oliko sulla ostettu terveysvakuutus tms. Suomesta?)
Medicare-kortin hommasin ja suosittelen sitä kaikille, mutta en käyttänyt terveydenhoidon palveluita. Miun on pakko myöntää, et en oikein muista noita vakuutusjuttujani et en edes oo varma et mikä vakuutus miulla oli vai oliko ollenkaan :D Vois muuten tarkistaa tuon homman ihan noin niin kuin muutenkin..
Mitä kaikkea sulta kyseltiin, kun saavuit maahan? Mietyttää vain tuo, että kun Working Holiday -viisumilla ei sais työskennellä samalla työnantajalla enempää kuin kuusi kuukautta...
Hmm, ei multa kyselty mitään ihmeellistä, ei taidettu oikeestaan kysyä yhtään mitään :D Eikun ainiin, kyllähän ne kysy et mitä oon tulossa tekemään sinne. Sanoin että tapaamaan tuttaviani. Lastenhoidosta ÄLKÄÄ KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN mainitko sanallakaan siinä maahantulotiskillä Ausseihin saapuessanne! Niin ja miusta nuo kaikki pelottelut noista kaikista kysymyksistä yms. on aika turhaa, en nimittäin ainakaan ite kuullu et kukaan Ausseissa tapaamistani tyypeistä ois joutunu mihinkään erikoiseen syyniin.
Satutko tuntemaan ketään Melbournesta?
Jep, tunnen Melbsistä pari tyyppiä, joihin tutustuin Balilla :)
Toivottavasti noista vastauksista oli edes jotain hyötyä ja kysymyksiä Ausseihin liittyen saa toki edelleenkin laittaa, vaikka en enää sielläpäin maailmaa vaikutakaan :)
tiistai 24. toukokuuta 2011
Totuttelua
Jos aika meni Ausseissa ihan älyttömän nopeesti, niin kyllä se menee täällä kotonakin! Nää muutamat päivät on ollu vaan niin älyttömän ihania, oon nauttinut ihan joka hetkestä :) On ollu ihan huippuu tavata ystäviä, tulla ja mennä vaan! Henrykin tuli takaisin parin kuukauden työharjottelustaan Espanjasta ja nyt ollaan kaikki koolla taas. Nää päivät on oikeestaan menny ihan vain orientoituessa tähän kaikkeen.. Tuntuu niin hassulta, että kotiinkin pitää taas tavallaan "tutustua" uudelleen. Ihan siis joissain perusasioissakin, esimerkiksi kun tyhjensin tiskikonetta niin muutaman kerran tuli ihan sellanen blackout et mihin ihmeeseen tää vispilä tai veitsi kuulukaan :D Nopeesti tähän kyllä totta kai tottuu, mutta joissain asioissa on vielä vähän hakemista. Niin ja entäpä sitten tuo liikenne?! Eilen taas kyllä loistin, kun menin liikenneympyräänkin ihan aussilaisittain, en onneks väärällä kaistalla tai väärään suuntaan, mutta ei vissiin ollu nää suomalaiset vilkkusäännöt ihan hallussa :D No opetellaan, opetellaan...
Oon kerennyt muun muassa jo kerätä ja kuivata ekan satsin nokkosia, käydä kävelyllä läheisellä metsätiellä ja saunoa! Ai että, kun se tuntukin niin hyvältä pitkästä aikaa :) Oon käynyt ruokakaupassa ja suunnilleen hullaantunut ruuan Australiaan verrattuna todella halvasta hinnasta, soitellut kauempana asuville kavereille ja tullut iloiseksi kuullessani tutun äänen pitkän tauon jälkeen sekä tehnyt ihan mielettömiä löytöjä tänne Suomeen jättämieni vaatteiden joukosta! Ihan laatuaikaa 24/7, siis.
Yks harmittava juttu tässä kotona olemisessa on se, että meillä on ihan sairaan hidas nettiliittymä! Siis oikeesti tarkotan tuota: esimerkiksi blogien kuvat ei lataudu ollenkaan ja vaikka Youtuben käytöstä voi vain kuvitella. Niin ärsyttävää! Myö ei kyllä asuta taajamassa, mutta kuitenkin sellasella paikalla, jossa vois olettaa olevan kunnon nettiyhteydet. Tätä hidastelua on kestetty jo turhan monta vuotta ja viime kesänä joltain operaattorilta jo lupailtiinkin, että tilanteen pitäis korjautua "kohta puoliin", mutta ainakaan tällä aikaa kun mie olin poissa niin ei oo kyllä tapahtunu yhtään mitään. Tään hitaan nettiyhteyden takia myös nää miun postaukset on kuvattomia, koska yhden kuvan lataamisessa menee noin 45 minuuttia, testasin kerran viime kesänä.
Henryn ylppäri- ja valmistujaisjuhlat on siis ens lauantaina, joten hommaa niiden valmisteluissa kyllä riittää (...sen minkä vain jaksas tehdä...) ja onkin oikeestaan ollu tosi kiva, että pääsee touhuilemaan kaikkea :) Juhlamekon ettimistä äitille, ikkunanpesijöitä, ulkokalusteiden maalauttamista, kutsujen kirjoittamista, tarjoiluiden suunnittelua, kukkien istuttamista... Huomenna mennään Henryn kanssa Joensuuhun valitsemaan ja tilaamaan kakkuja sekä hakemaan uusi telkkaritaso, torstaina meen kahden vuoden (:D) tauon jälkeen kampaajalle, ja kaikkee tuollasta kivaa! Ens viikolla ois tiedossa parit bileet jo ennen lauantain juhlia ja tuskin maltan oottaa :D
On ihan huippuu olla kotona!! <3
Oon kerennyt muun muassa jo kerätä ja kuivata ekan satsin nokkosia, käydä kävelyllä läheisellä metsätiellä ja saunoa! Ai että, kun se tuntukin niin hyvältä pitkästä aikaa :) Oon käynyt ruokakaupassa ja suunnilleen hullaantunut ruuan Australiaan verrattuna todella halvasta hinnasta, soitellut kauempana asuville kavereille ja tullut iloiseksi kuullessani tutun äänen pitkän tauon jälkeen sekä tehnyt ihan mielettömiä löytöjä tänne Suomeen jättämieni vaatteiden joukosta! Ihan laatuaikaa 24/7, siis.
Yks harmittava juttu tässä kotona olemisessa on se, että meillä on ihan sairaan hidas nettiliittymä! Siis oikeesti tarkotan tuota: esimerkiksi blogien kuvat ei lataudu ollenkaan ja vaikka Youtuben käytöstä voi vain kuvitella. Niin ärsyttävää! Myö ei kyllä asuta taajamassa, mutta kuitenkin sellasella paikalla, jossa vois olettaa olevan kunnon nettiyhteydet. Tätä hidastelua on kestetty jo turhan monta vuotta ja viime kesänä joltain operaattorilta jo lupailtiinkin, että tilanteen pitäis korjautua "kohta puoliin", mutta ainakaan tällä aikaa kun mie olin poissa niin ei oo kyllä tapahtunu yhtään mitään. Tään hitaan nettiyhteyden takia myös nää miun postaukset on kuvattomia, koska yhden kuvan lataamisessa menee noin 45 minuuttia, testasin kerran viime kesänä.
Henryn ylppäri- ja valmistujaisjuhlat on siis ens lauantaina, joten hommaa niiden valmisteluissa kyllä riittää (...sen minkä vain jaksas tehdä...) ja onkin oikeestaan ollu tosi kiva, että pääsee touhuilemaan kaikkea :) Juhlamekon ettimistä äitille, ikkunanpesijöitä, ulkokalusteiden maalauttamista, kutsujen kirjoittamista, tarjoiluiden suunnittelua, kukkien istuttamista... Huomenna mennään Henryn kanssa Joensuuhun valitsemaan ja tilaamaan kakkuja sekä hakemaan uusi telkkaritaso, torstaina meen kahden vuoden (:D) tauon jälkeen kampaajalle, ja kaikkee tuollasta kivaa! Ens viikolla ois tiedossa parit bileet jo ennen lauantain juhlia ja tuskin maltan oottaa :D
On ihan huippuu olla kotona!! <3
lauantai 21. toukokuuta 2011
Matkalta ja periltä
Tään päivityksen kirjotin siis jo Pekingin kentällä, mutta seraavasta käykin ilmi miksi en postannut sitä sieltä…
“Väsyneet, mutta onnelliset terveiset Kiinasta, Pekingin lentokentältä! :) Tähän alkuun on pakko kuitenkin mainita pari järkytystä: pääsin nettiin, mutta mitä huomaan?! Facebook ei toimi.. Yritin ja yritin, mutta aina tuli ilmotus, että sivua ei voida näyttää. Googlen avulla sitten sain tietää, että Facebook on bannattu Kiinassa ja mikäli sinne haluis päästä kirjautumaan niin pitäs asentaa koneelle joku 20 dollaria maksava ohjelma netistä. Niin riippuvainen en kuitenkaan oo, et näitä muutamaa tuntia varten oisin tuon ottanu. Ei auttanu muu kuin laittaa parit sähköpostit äitille ja M:lle, että elossa ollaan vaikka Facebookin kautta ei mitään kuulukaan.
Sitten ajattelin, että no nytpä on hyvä aika päivittää blogia, kun aika ei mene pelkästään Facebookissa roikkumiseen. Mitäs käykään sitten, kun yritän avata Bloggeria? Jep, fail-ilmotuksia siitäkin koko ajan, ja Googlen mukaan Bloggerkin on bannissa täällä. Ja mikä tässä myös on ärsyttävää, on se, että en pääse lukemaankaan mitään Blogspotin blogeja! Oikeesti, ensivaikutelma näistä Kiinan systeemeistä ei oo kyllä tään perusteella mikään kovin vaikuttava :D
Sitten kuitenkin yks maailman paras ilouutinen, joka kyllä peittää alleen tään koko nettiärsytyksen! Nimittäin, Henry pääs ylioppilaaksi! Täällä kirjottaa nyt niin ylpeä isosisko, että ei mitään järkee! :) Oikeestaan ihan tuplaylpeä, koska Henryhän valmistuu samalla myös talonrakentajaksi. Nyt on kyllä semmoiset kemut tulossa, että! :D
Sellainen pikakatsaus tään hetken fiilikseen, johon siis sisältyy tunteita laidasta laitaan. Vähän samanlainen oli myös lähtö Sydneystä. Päällimmäisenä tunteena oli tietenkin onnellisuus, tieto siitä että pääsee kotiin ei varmasti voi olla koskaan huono ainakaan sen jälkeen, kun on viettänyt näin pitkän ajan poissa. Toisaalta oli tosi haikeetakin just tuosta samaisesta syystä, eli että kun näitten kahdeksan ja puolen kuukauden aikana oli kuitenkin kerennyt kotiutua Sydneyynkin jo niin hyvin, oli muodostunut kaikki rutiinit, tuntu et etenkin M:n kanssa meni paremmin kuin aiemmin koko aikana ja niin edelleen…
Itse kotoalähtö tapahtui kuitenkin aika nopeasti (ja ehkä ihan hyvä niin, ettei ollu aikaa jäädä vaikka kattelemaan omaa tyhjää huonettaan ja haikailemaan vielä enemmän), kun G tuli kotiin ja ilmoitti, että meidän tiellä on sattunut kolari ja liikenne on aika jumissa. Lähdettiin siis lentokentälle G:n, G:n pojan A:n ja meidän nA:n kanssa, kun M oli siellä jo valmiina töidensä puolesta. Vähän kyllä meinas tulla sydämentykytyksiä tuolla matkalla, kun tosiaan se meidän tiellä ollut kolari tukki liikennettä aika tehokkaasti ja mitä kuulukaan radiosta, kun päästiin Pacific Highwaylle: “There has been a big crash in the Harbour Tunnel and now the traffic is stucked.” Liikenne mateli just niin hitaasti, kun tyyliin joissain painajaisissa, kun näkee unta et on kiire lentokentälle mut ei kerkeäkään sinne. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että vaikka ei todellakaan keretty lentokentälle silleen suositellusti vähintään kaksi tuntia ennen lähtöä, niin check-in jono oli ihan olematon ja pääsin käytännössä kävelemään ihan suoraan tiskille. Huh, kyllä tippui kivi tällaisen kiireenvihaajan harteilta!
Juteltiin siinä M:n ja kumppaneiden kanssa vielä muutama minuutti ja pysyin yllättävän neutraalina… Kunnes M ojensi miulle vielä pienen läksiäislahjan ja kortin ja sanoi ihania kiitossanoja. Sillon nimittäin purskahdin itkuun, eikä ollu edes mikään ihan pieni nyyhkytys :D En pystyny sanomaan mitään, olin niin liikuttunut. Niin ja arvatkaa mikä tuo läksiäislahja oli?! Uusi pala Nominationiin!! Sain sen siis sittenkin! :) G oli kuulemma eilen ajanut koko päivän ympäri Sydneya ja metsästänyt Nominationia myyvää liikettä. Kunhan pääsen kotiin, niin käyn laitattamassa tuon Sydneyn oopperatalon jatkoksi omaan koruuni :) Niin ja siis tuon Nomination-palan lisäksi sain sillon toissailtana siellä dinnerillä kaikkea kivaa Sydney-sälää lähtiäislahjoiksi: kalenteria, muutaman tarran, avaimenperän, suklaakuorrutteisia macadamiapähkinöitä, koalarepun ja mitä kaikkea :D Ja totta kai nuo kaikki oli pakattu Colesin eli meijän ruokakaupan kestokassiin ;) Ihanin kaikista oli kuitenkin tuo kortti, jonka sain eilen. Se oli tosi henkilökohtainen ja selvästi kirjoitettu ajatuksen kanssa. Tuli tosi hyvä mieli!
Kun tuota aikaa ei tosiaankaan ollu hirveesti ylimäärästä, niin kohtahan mie sitten jo istuinkin koneessa. Siinä jotenkin pälkähti mieleen, että nyt mie oon oikeesti lähdössä! Jotenkin oli sellanen levollinen ja rauhallinen olo, sellanen “kaikkensa antanut” fiilis. Ehkä jollain tapaa myös vähän tyhjä olo, kun tajusin et tässä se nyt sitten oli - vastahan miun kone rullas syyskuun alussa kohti Sydneyn lentoaseman ykkösterminaalia. Nyt tavallaan taas yksi jakso elämästä jäi taakse, kun kone nousi kiitoradalta. Sellanen jakso, jonka aikana opin paljon uutta niin uusista ihmisistä, ympäristöstä kuin ihan erityisen paljon itestänikin. Jos miun pitäis kuvailla miun Sydney-aikaa yhdellä sanalla, niin se olisi kasvattava.
Lento Pekingiin kesti noin 12 tuntia ja onneks sain nukuttua melko hyvin. Siitäkin huolimatta tosin oon tällä hetkellä tosi väsy, varmasti sellasta henkistäkin väsymystä ilmassa. Yritän kuitenkin sitten saada nukuttua taas tuolla Peking-Arlanda -välillä, että illalla en ois ihan sippi kun tulen Suomeen! Tai no, vaikka menisin näillä samoilla silmillä niin oon ihan varma et piristyn kuin jostain taikaiskusta, kunhan nään tutut kasvot vastassa lentokentällä! :) Vähän muuten meinas ruveta stressikäyrä nousemaan, kun Sydneyn lentokentällä se virkailija sano, että se voi antaa miulle boarding passit vain Arlandaan asti, et miun pitää käydä sieltä sitten uus viimiselle välille kun lentoyhtiö vaihtuu. Niin ja mikäs se miun vaihtoaika siellä olikaan? Ai niin, ruhtinaalliset 45 minuuttia! M sitten sanoi, että kysäise Pekingin kentältä jos ne vois kuitenkin jo antaa sen viimisen boarding passin niin onneks sain äsken sen! Vähäsen helpottaa tuota jatkolennolle kerkeämistä Arlandassa. Tää Pekingin virkailija kyllä mietiskeli, että niinköhän ehdin tuolle Tukholma-Helsinkin -lennolle just tuon minimaalisen vaihtoajan takia, mutta toisaalta kun nuo miun lennot on samalle lipulle myyty niin se on sitten lentoyhtiön homma hankkia miulle korvaava lento mikäli missaan tuon alkuperäsen.
Harmittaa kyllä älyttömästi, kun en nyt pääse pestaamaan tätä päivitystä heti :( Ja se, etten pääse Facebookiin, kun nyt ois ollu niin hyvää aikaa vastailla teidän kaikkien viesteihin siellä. Ja Blomien lukeminenhan on tunnetusti parasta ajanvietettä. Ei vissiin auta muu kuin yrittää keksiä jotain muuta nettitekemistä nyt. Kello alkaa olla kohta jo yhdeksän, eli eihän tässä positiivisesti ajateltuna oo enää kuin noin neljä ja puoli tuntia boardingiin :D”
Nyt siis kotona pienten mutkien kautta… Kaikki meni hyvin siihen asti, kun Arandasta Helsinkiin lähtevässä koneessa ilmoitettiin olevan niin paha moottorivika, ettei kone pääse koko päivänä liikenteeseen. Siitä johtuen sitten saavuinkin Helsinkiin viitisen tuntia suunniteltua myöhemmin - Kööpenhaminan kautta! Nyt jo melkein naurattaa, mutta kun soittelin Tukholmasta väliaikatietoja äitille, niin en voinu muuta kuin itkee kun olin ihan et: “Mie haluun jo kotiin, oon niin väsyny!” Ja mikä harmittaa eniten on se, että Jenna-Mari ja Satu oli ollu minuu vastassa Helsinki-Vantaalla sillon aiemmin illalla, kun miun ois alkuperäsen aikataulun mukaan pitäny saapua sinne. Ihan älyttömän ihana idea teiltä tytöt, arvostan niin mielettömän paljon ja voitte uskoo et jos oisin ite voinu vaikuttaa asiaan niin oisin tosiaankin ollu mieluummin halimassa teitä siellä kuin menossa kohti Kööpenhaminaa!
Nyt oonkin siis jo onnellisesti kotona, kun ajeltiin äitin ja Kyöstin kanssa Helsingistä aamuyön tunteina. Miun “sisäinen kello” on ihan sekasin, kun noilla lennoilla tuli nukuttua niin epäsäännöllisesti ja automatkalla riitti kyllä juteltavaa enemmän kuin tarpeeksi! Äsken yritin saada unenpäästä kiinni, mutta arvatkaa onnistuuko se, kun tuntuu et kotonakin kaikki on taas ihan “uutta” ja tekee mieli tehdä vähän sitä ja tätä :) Meillä on tarkotus lähtee äitin kanssa aamupäivästä keskustaan, joten saatan kyllä kulkee siellä aikamoisena herrahakkaraisena :D Mut jotenkin en vaan “raaski” nukkua nyt, kun on niin ihana fiilis ja jotenkin vaan haluun nauttia ihan kaikesta: on vaan niin upeeta vaikka pelkästään kattoo ikkunasta ulos ja nähdä ihana aamuaurinko, oma järvenrantamaisema, keväisen vihreet lehdet puissa… Rakastan Suomea ja omaa kotia!
“Väsyneet, mutta onnelliset terveiset Kiinasta, Pekingin lentokentältä! :) Tähän alkuun on pakko kuitenkin mainita pari järkytystä: pääsin nettiin, mutta mitä huomaan?! Facebook ei toimi.. Yritin ja yritin, mutta aina tuli ilmotus, että sivua ei voida näyttää. Googlen avulla sitten sain tietää, että Facebook on bannattu Kiinassa ja mikäli sinne haluis päästä kirjautumaan niin pitäs asentaa koneelle joku 20 dollaria maksava ohjelma netistä. Niin riippuvainen en kuitenkaan oo, et näitä muutamaa tuntia varten oisin tuon ottanu. Ei auttanu muu kuin laittaa parit sähköpostit äitille ja M:lle, että elossa ollaan vaikka Facebookin kautta ei mitään kuulukaan.
Sitten ajattelin, että no nytpä on hyvä aika päivittää blogia, kun aika ei mene pelkästään Facebookissa roikkumiseen. Mitäs käykään sitten, kun yritän avata Bloggeria? Jep, fail-ilmotuksia siitäkin koko ajan, ja Googlen mukaan Bloggerkin on bannissa täällä. Ja mikä tässä myös on ärsyttävää, on se, että en pääse lukemaankaan mitään Blogspotin blogeja! Oikeesti, ensivaikutelma näistä Kiinan systeemeistä ei oo kyllä tään perusteella mikään kovin vaikuttava :D
Sitten kuitenkin yks maailman paras ilouutinen, joka kyllä peittää alleen tään koko nettiärsytyksen! Nimittäin, Henry pääs ylioppilaaksi! Täällä kirjottaa nyt niin ylpeä isosisko, että ei mitään järkee! :) Oikeestaan ihan tuplaylpeä, koska Henryhän valmistuu samalla myös talonrakentajaksi. Nyt on kyllä semmoiset kemut tulossa, että! :D
Sellainen pikakatsaus tään hetken fiilikseen, johon siis sisältyy tunteita laidasta laitaan. Vähän samanlainen oli myös lähtö Sydneystä. Päällimmäisenä tunteena oli tietenkin onnellisuus, tieto siitä että pääsee kotiin ei varmasti voi olla koskaan huono ainakaan sen jälkeen, kun on viettänyt näin pitkän ajan poissa. Toisaalta oli tosi haikeetakin just tuosta samaisesta syystä, eli että kun näitten kahdeksan ja puolen kuukauden aikana oli kuitenkin kerennyt kotiutua Sydneyynkin jo niin hyvin, oli muodostunut kaikki rutiinit, tuntu et etenkin M:n kanssa meni paremmin kuin aiemmin koko aikana ja niin edelleen…
Itse kotoalähtö tapahtui kuitenkin aika nopeasti (ja ehkä ihan hyvä niin, ettei ollu aikaa jäädä vaikka kattelemaan omaa tyhjää huonettaan ja haikailemaan vielä enemmän), kun G tuli kotiin ja ilmoitti, että meidän tiellä on sattunut kolari ja liikenne on aika jumissa. Lähdettiin siis lentokentälle G:n, G:n pojan A:n ja meidän nA:n kanssa, kun M oli siellä jo valmiina töidensä puolesta. Vähän kyllä meinas tulla sydämentykytyksiä tuolla matkalla, kun tosiaan se meidän tiellä ollut kolari tukki liikennettä aika tehokkaasti ja mitä kuulukaan radiosta, kun päästiin Pacific Highwaylle: “There has been a big crash in the Harbour Tunnel and now the traffic is stucked.” Liikenne mateli just niin hitaasti, kun tyyliin joissain painajaisissa, kun näkee unta et on kiire lentokentälle mut ei kerkeäkään sinne. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että vaikka ei todellakaan keretty lentokentälle silleen suositellusti vähintään kaksi tuntia ennen lähtöä, niin check-in jono oli ihan olematon ja pääsin käytännössä kävelemään ihan suoraan tiskille. Huh, kyllä tippui kivi tällaisen kiireenvihaajan harteilta!
Juteltiin siinä M:n ja kumppaneiden kanssa vielä muutama minuutti ja pysyin yllättävän neutraalina… Kunnes M ojensi miulle vielä pienen läksiäislahjan ja kortin ja sanoi ihania kiitossanoja. Sillon nimittäin purskahdin itkuun, eikä ollu edes mikään ihan pieni nyyhkytys :D En pystyny sanomaan mitään, olin niin liikuttunut. Niin ja arvatkaa mikä tuo läksiäislahja oli?! Uusi pala Nominationiin!! Sain sen siis sittenkin! :) G oli kuulemma eilen ajanut koko päivän ympäri Sydneya ja metsästänyt Nominationia myyvää liikettä. Kunhan pääsen kotiin, niin käyn laitattamassa tuon Sydneyn oopperatalon jatkoksi omaan koruuni :) Niin ja siis tuon Nomination-palan lisäksi sain sillon toissailtana siellä dinnerillä kaikkea kivaa Sydney-sälää lähtiäislahjoiksi: kalenteria, muutaman tarran, avaimenperän, suklaakuorrutteisia macadamiapähkinöitä, koalarepun ja mitä kaikkea :D Ja totta kai nuo kaikki oli pakattu Colesin eli meijän ruokakaupan kestokassiin ;) Ihanin kaikista oli kuitenkin tuo kortti, jonka sain eilen. Se oli tosi henkilökohtainen ja selvästi kirjoitettu ajatuksen kanssa. Tuli tosi hyvä mieli!
Kun tuota aikaa ei tosiaankaan ollu hirveesti ylimäärästä, niin kohtahan mie sitten jo istuinkin koneessa. Siinä jotenkin pälkähti mieleen, että nyt mie oon oikeesti lähdössä! Jotenkin oli sellanen levollinen ja rauhallinen olo, sellanen “kaikkensa antanut” fiilis. Ehkä jollain tapaa myös vähän tyhjä olo, kun tajusin et tässä se nyt sitten oli - vastahan miun kone rullas syyskuun alussa kohti Sydneyn lentoaseman ykkösterminaalia. Nyt tavallaan taas yksi jakso elämästä jäi taakse, kun kone nousi kiitoradalta. Sellanen jakso, jonka aikana opin paljon uutta niin uusista ihmisistä, ympäristöstä kuin ihan erityisen paljon itestänikin. Jos miun pitäis kuvailla miun Sydney-aikaa yhdellä sanalla, niin se olisi kasvattava.
Lento Pekingiin kesti noin 12 tuntia ja onneks sain nukuttua melko hyvin. Siitäkin huolimatta tosin oon tällä hetkellä tosi väsy, varmasti sellasta henkistäkin väsymystä ilmassa. Yritän kuitenkin sitten saada nukuttua taas tuolla Peking-Arlanda -välillä, että illalla en ois ihan sippi kun tulen Suomeen! Tai no, vaikka menisin näillä samoilla silmillä niin oon ihan varma et piristyn kuin jostain taikaiskusta, kunhan nään tutut kasvot vastassa lentokentällä! :) Vähän muuten meinas ruveta stressikäyrä nousemaan, kun Sydneyn lentokentällä se virkailija sano, että se voi antaa miulle boarding passit vain Arlandaan asti, et miun pitää käydä sieltä sitten uus viimiselle välille kun lentoyhtiö vaihtuu. Niin ja mikäs se miun vaihtoaika siellä olikaan? Ai niin, ruhtinaalliset 45 minuuttia! M sitten sanoi, että kysäise Pekingin kentältä jos ne vois kuitenkin jo antaa sen viimisen boarding passin niin onneks sain äsken sen! Vähäsen helpottaa tuota jatkolennolle kerkeämistä Arlandassa. Tää Pekingin virkailija kyllä mietiskeli, että niinköhän ehdin tuolle Tukholma-Helsinkin -lennolle just tuon minimaalisen vaihtoajan takia, mutta toisaalta kun nuo miun lennot on samalle lipulle myyty niin se on sitten lentoyhtiön homma hankkia miulle korvaava lento mikäli missaan tuon alkuperäsen.
Harmittaa kyllä älyttömästi, kun en nyt pääse pestaamaan tätä päivitystä heti :( Ja se, etten pääse Facebookiin, kun nyt ois ollu niin hyvää aikaa vastailla teidän kaikkien viesteihin siellä. Ja Blomien lukeminenhan on tunnetusti parasta ajanvietettä. Ei vissiin auta muu kuin yrittää keksiä jotain muuta nettitekemistä nyt. Kello alkaa olla kohta jo yhdeksän, eli eihän tässä positiivisesti ajateltuna oo enää kuin noin neljä ja puoli tuntia boardingiin :D”
Nyt siis kotona pienten mutkien kautta… Kaikki meni hyvin siihen asti, kun Arandasta Helsinkiin lähtevässä koneessa ilmoitettiin olevan niin paha moottorivika, ettei kone pääse koko päivänä liikenteeseen. Siitä johtuen sitten saavuinkin Helsinkiin viitisen tuntia suunniteltua myöhemmin - Kööpenhaminan kautta! Nyt jo melkein naurattaa, mutta kun soittelin Tukholmasta väliaikatietoja äitille, niin en voinu muuta kuin itkee kun olin ihan et: “Mie haluun jo kotiin, oon niin väsyny!” Ja mikä harmittaa eniten on se, että Jenna-Mari ja Satu oli ollu minuu vastassa Helsinki-Vantaalla sillon aiemmin illalla, kun miun ois alkuperäsen aikataulun mukaan pitäny saapua sinne. Ihan älyttömän ihana idea teiltä tytöt, arvostan niin mielettömän paljon ja voitte uskoo et jos oisin ite voinu vaikuttaa asiaan niin oisin tosiaankin ollu mieluummin halimassa teitä siellä kuin menossa kohti Kööpenhaminaa!
Nyt oonkin siis jo onnellisesti kotona, kun ajeltiin äitin ja Kyöstin kanssa Helsingistä aamuyön tunteina. Miun “sisäinen kello” on ihan sekasin, kun noilla lennoilla tuli nukuttua niin epäsäännöllisesti ja automatkalla riitti kyllä juteltavaa enemmän kuin tarpeeksi! Äsken yritin saada unenpäästä kiinni, mutta arvatkaa onnistuuko se, kun tuntuu et kotonakin kaikki on taas ihan “uutta” ja tekee mieli tehdä vähän sitä ja tätä :) Meillä on tarkotus lähtee äitin kanssa aamupäivästä keskustaan, joten saatan kyllä kulkee siellä aikamoisena herrahakkaraisena :D Mut jotenkin en vaan “raaski” nukkua nyt, kun on niin ihana fiilis ja jotenkin vaan haluun nauttia ihan kaikesta: on vaan niin upeeta vaikka pelkästään kattoo ikkunasta ulos ja nähdä ihana aamuaurinko, oma järvenrantamaisema, keväisen vihreet lehdet puissa… Rakastan Suomea ja omaa kotia!
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Huomenna vol. 2
"Miten aika on voinu mennä näin nopeesti?!" on se ajatus, joka pyörii tällä hetkellä kaikista eniten miun päässä. Vastahan myö oltiin äitin kanssa vaihtamassa lähtöhaleja kotipihalla, kun ihan tosissani rupesin tajuamaan et nyt on hypättävä autoon ja otettava suunnaks Sydney ja nyt istun tässä ja kelaan että olenhan varmasti muistanut pakata kaiken tarpeellisen huomista kotimatkaa varten ja mitä pitää vielä huomenna päivällä muistaa. Ihan uskomatonta! Ihan uskomattoman hienoa!
Tällä hetkellä on tosi sekavat fiilikset; samalla kun tuntuu että huomenna on ihan tavallinen päivä, jossain aivojeni sopukoissa on se tieto, että päivä on aika älyttömän kaukana tavallisesta. Varmaan vasta aamulla tajuan, että sitä ollaan oikeasti lähdössä. Ja varmaan vasta perillä Suomessa tajuan sen, miten aussiaikani onkin jo ohitse.
Tänään oli tarkoitus kirjoittaa vähän pidempikin postaus, mutta ilta on kulunut dinnerin merkeissä. Ja toisaalta, mieluummin vietän viimeiset Sydney-hetkeni tärkeiden ihmisten kanssa kuin koneella istuen. Tänne kerkeän kirjoitella sitten periltä Suomesta, josta seuraava päivitys sitten tuleekin! Hui, jännää! :)
Tj 1! (MITÄ??)
Tällä hetkellä on tosi sekavat fiilikset; samalla kun tuntuu että huomenna on ihan tavallinen päivä, jossain aivojeni sopukoissa on se tieto, että päivä on aika älyttömän kaukana tavallisesta. Varmaan vasta aamulla tajuan, että sitä ollaan oikeasti lähdössä. Ja varmaan vasta perillä Suomessa tajuan sen, miten aussiaikani onkin jo ohitse.
Tänään oli tarkoitus kirjoittaa vähän pidempikin postaus, mutta ilta on kulunut dinnerin merkeissä. Ja toisaalta, mieluummin vietän viimeiset Sydney-hetkeni tärkeiden ihmisten kanssa kuin koneella istuen. Tänne kerkeän kirjoitella sitten periltä Suomesta, josta seuraava päivitys sitten tuleekin! Hui, jännää! :)
Tj 1! (MITÄ??)
Lueskelin tänään tuon "Huomenna" -postaukseni viime syksyltä, kun Ausseihin lähtöön oli enää yksi yö. Huomasin, että fiilikset on kyllä aika samanlaiset nytkin - jotain pieniä yksityiskohtia kuitenkin muutin tekstistäni (kursivoidut kohdat) tähän hetkeen sopivaksi. Ja seuraava postaus tulee toivottavasti sieltä Pekingistä, koska oikeesti toivon et se Googlen antama tieto siitä ilmasesta wi-fista pitää paikkaansa! Muuten se kahdeksan tunnin välilasku saattaa olla aika pain!
tiistai 17. toukokuuta 2011
Tervetuliaislahjoja itselleni
Niinhän se sanontakin kuuluu, että: "Sitä jaksaa paremmin kun on, mitä odottaa". Oli siis ihan pakko päästä testaamaan tää käytännössä ja laittaa tilaukset menemään muutamaan nettikauppaan tuossa muutama päivä sitten ;) Sen lisäks, että miuta on kotona vastassa maailman rakkaimmat ihmiset (sori tää noin jokaisessa postauksessa toistva hehkutus, mutta niin se vaan on!), pitäis siellä oottaa sitten myös seuraavia juttuja:
Mutta saanko kysyä, että miten voi olla näin älyttömän vaikeeta löytää Nominationiin uutta palaa täältä?! Kun tuntuu, että Suomessa kyseinen koru näkyy melkein jokaisen ranteessa, niin täällä siitä on hädin tuskin kuultukaan. Oon kiertänyt jo useempia kauppoja läpi (osa niistä myös Nominationin omilla nettisivuilla mainittuja jälleenmyyjiä), mutta aina vastaus on ollut se, että: "Just vähän aika sitten lopetettiin niiden myyminen", "On meillä kyllä niitä itse koruja, mutta ei uusia paloja", "Anteeks mikä oli? Nomination? En oo kyllä ikinä kuullutkaan" ja sitä rataa... Totta kai voisin ostaa Suomesta jonkun Australiasta muistuttavan uuden palan, mutta eihän se nyt oo yhtään sama asia.
Varsinaisista tään päivän kuulumisista sen verran, että arvaatteko alla olevasta kuvasta, mikä sai miut tosi iloiseksi?
Ihan oikein! Se miuta viime postauksessa pelottanut the worst case scenario ei toteutunut, ja kerettiin vielä tänään tavata Sanelman kanssa! :) Oli niin parasta taas istahtaa teelle ja päivittää sekä lähipäivien kuulumiset että parantaa maailmaa tapojemme mukaisesti ihan jokaiselta muultakin kantilta. Kun pystyy puhumaan omista kipeistäkin asioista toiselle avoimesti ja luottamuksellisesti, niin se on miun mielestä osoitus siitä, että on löytänyt hyvän ystävän :) Sanelma on sellanen pakkaus, että soisin ihan kaikille tuollaisen ystävän; miun sanat ei edes riitä kertomaan miten hieno tyyppi on kyseessä! Meinas kyllä tehdä aika tiukkaa erota, mutta samalla kun halittiin viimisiä kertoja, niin miun sisällä jotenkin vaan vahvistu se tunne, että vaikka ollaankin tunnettu vasta suhteellisen lyhyt aika, niin meidän välillä on silti joku äärettömän vahva side.
Nyt lähden vielä babysittaamaan naapuriin, eli pakkaamisen aloittaminen jää tältäkin päivältä. Huomenna ollaan menossa illalla dinnerille koko porukalla, joten sillonkaan en kerkee. Miun on vissiin huomisaamuna tartuttava tuumasta toimeen, koska torstaille en uskalla jättää hirveesti mitään kun sillon oon varmaan jo niin sekasin tästä kaikesta etten osaa enää ajatella mitään järkevästi :D
- Superfoodeja 160 eurolla. Joo, innostuin vähän tässä hommassa, mutta oonhan jo aiemminkin maininnut että nuo superit on jotain, mistä menen ihan sekaisin :D Tiiän kyllä, että äitin ja Kyöstin jäljiltä kotona on kaapintäytteenä jo paljon näitä miun lemppareita, mutta ajattelin laittaa korteni kekoon ja täydentää vähän varastoja. Fitness First (oikeesti, mikä sattuma tuo nimi :D) -nimisessä suomalaisessa nettikaupassa oli vieläpä synttärikamppis, ja sain tilauksestani -15% pois, joten ajattelin sitten tilata kerralla vähän reilumman satsin kaikkea.
- Asics Gel Kayano 17 -juoksulenkarit. Miun nykyset lenkkarit on ostettu jouluna 2008 Floridan matkalta, ja voitte uskoo et ne on jo ihan rikki ja puhki. Ajattelin, että heitänkin ne täällä lähtiessäni roskikseen, niin kevenee matkalaukkukin siinä samalla ainakin vähäsen. Tulee kyllä ikävä noita miun varsinaisia maailmanmatkaajia, kun oonhan sentään juossu noilla niin Suomessa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Brasiliassa, Briteissä, Australiassa, Balilla... Viime viikolla kävinkin skannauttamassa jalkani Athlete's Footissa yhtenä päivänä, kun halusin nyt ostaa OIKEESTI omalle jalalle sopivat kengät enkä valita uutta paria pekästään ulkonäön tai hinnan perusteella niin kuin tähän asti. Tein aikamoisen säästön, kun tilasin netistä nuo kengät: hintaa jäi posteineen 117 euroa saksalaisesta nettikaupasta tilatessani. Täällä noista ois saanut maksaa 289 dollaria ja Suomen halvin hinta tuosta vastaavasta mallista oli kanssa lähempänä 200 euroa. Vähän tuli kyllä huono omatunto, kun sanoin sille AF:n myyjäpojalle, että jättää ne lenkkarit miun nimellä varaukseen et: "Tulen hakemaan ne sitten huomenna!" Tiesin siis jo alusta lähtien, että en todellakaan aio ostaa noita lenkkareita täältä matkalaukkuun painoksi, mutta halusin vaan tietää mitkä kengät sopii parhaiten miun jalkaan ja siten tietää koon ja mallin, että pystyn tilata ne netistä. Vähän ilkeetä, mutta se suotakoon tällä kertaa.
- Idol Lash -ripsiseerumi. Miun NeuLash on toiminut niin hyvin, että pakkohan sille on saada seuraaaja :) Tuo Idol Lash on ihan vastaava tuote, paljon kehuttu ja kun se viime viikolla oli CityDealin tarjouksessa puoleen hintaan, niin en kyllä yhtään epäröinyt klikata sitä ostoskoriin. Suunnitelmissa oli jo tilata uusi NeuLash, mutta onneks en vielä kerennyt, kun tuo 30 euron alehinta ei kirpassut ihan niin pahasti kuin NeuLashin reilu sata euroa :)
Mutta saanko kysyä, että miten voi olla näin älyttömän vaikeeta löytää Nominationiin uutta palaa täältä?! Kun tuntuu, että Suomessa kyseinen koru näkyy melkein jokaisen ranteessa, niin täällä siitä on hädin tuskin kuultukaan. Oon kiertänyt jo useempia kauppoja läpi (osa niistä myös Nominationin omilla nettisivuilla mainittuja jälleenmyyjiä), mutta aina vastaus on ollut se, että: "Just vähän aika sitten lopetettiin niiden myyminen", "On meillä kyllä niitä itse koruja, mutta ei uusia paloja", "Anteeks mikä oli? Nomination? En oo kyllä ikinä kuullutkaan" ja sitä rataa... Totta kai voisin ostaa Suomesta jonkun Australiasta muistuttavan uuden palan, mutta eihän se nyt oo yhtään sama asia.
Varsinaisista tään päivän kuulumisista sen verran, että arvaatteko alla olevasta kuvasta, mikä sai miut tosi iloiseksi?
Ihan oikein! Se miuta viime postauksessa pelottanut the worst case scenario ei toteutunut, ja kerettiin vielä tänään tavata Sanelman kanssa! :) Oli niin parasta taas istahtaa teelle ja päivittää sekä lähipäivien kuulumiset että parantaa maailmaa tapojemme mukaisesti ihan jokaiselta muultakin kantilta. Kun pystyy puhumaan omista kipeistäkin asioista toiselle avoimesti ja luottamuksellisesti, niin se on miun mielestä osoitus siitä, että on löytänyt hyvän ystävän :) Sanelma on sellanen pakkaus, että soisin ihan kaikille tuollaisen ystävän; miun sanat ei edes riitä kertomaan miten hieno tyyppi on kyseessä! Meinas kyllä tehdä aika tiukkaa erota, mutta samalla kun halittiin viimisiä kertoja, niin miun sisällä jotenkin vaan vahvistu se tunne, että vaikka ollaankin tunnettu vasta suhteellisen lyhyt aika, niin meidän välillä on silti joku äärettömän vahva side.
Nyt lähden vielä babysittaamaan naapuriin, eli pakkaamisen aloittaminen jää tältäkin päivältä. Huomenna ollaan menossa illalla dinnerille koko porukalla, joten sillonkaan en kerkee. Miun on vissiin huomisaamuna tartuttava tuumasta toimeen, koska torstaille en uskalla jättää hirveesti mitään kun sillon oon varmaan jo niin sekasin tästä kaikesta etten osaa enää ajatella mitään järkevästi :D
maanantai 16. toukokuuta 2011
Farewell weekend
Otsikon mukaisesti tää mennyt viikonloppu oli kyllä jo aika täynnä lähdöntunnelmaa.. Eiliseksi suunniteltu farewell lunch tosin muuttui lauantai-iltaiseksi farewell dinneriksi, mutta yhtä hauskaa oli varmasti silti. Naapurit tuli meille ja oli kyllä tosi rento ja kiva tunnelma, jotenkin noitten kanssa tulee aina sellanen olo et ihan niinkun hengailis vaan kavereiden kanssa :D Siinä vierähtikin taas useempi tunti syöden, höpötellen, nauraen...ihan parasta! Totta kai puheenaiheena oli myös miun kotiinlähtö, ja jotenkin tuli sellanen olo et äää voiko tää olla totta. Sain tosin vielä huomiseks tiistai-illaks babysittauskeikan naapuriin, joten ei jouduttu vielä sanomaan hyvästejä. Eikä kyllä sen puoleen, pakko miun on varmaan vielä torstainakin käydä sanomassa niille ainakin ihan pikaheipat kunhan Nelly on tullu koulusta kotiin :) Tosin Shaunia en nää enää, kun se on lähdössä nyt muutamaks päivää Melbourneen. Siinä kun sanottiin moimoit, niin miula tuli ihan automaattisesti et: "See you!" Sit tajusin, et ainiin... Oli pakko lisätä, että: "I mean I really hope we'll meet again!" No, ainakin Nelly ilmotti jo joku aika sitten tulevansa Suomeen viimestään miun häihin - sanoin kyllä, että pitäis vissiin se mies löytää eka et tule vaan ihan suosiolla jo vaikka aiemminkin ;)
Pakko muuten tähän väliin vielä kirjottaa ylös yks Nellyn lohkasu... Mie join pitkästä aikaa lasillisen skumppaa lauantai-iltana, ja kun naapurit tuli meille niin olin istumassa sohvalla ja Nelly juoksi suoraan ovelta miun syliin. Siinä sitten halittiin ja kohta e tajus miun lasin siinä olkkarin pöydällä: "Anna, are you really drinking that wine?!" (Oon sanonut Nellylle, että en juurikaan käytä alkoholia ja sehän pitääkin täällä ihan paikkaansa - Suomen tavoistan en sitten ookaan maininnu sille mitään ;D) "Yes, but I think this is gonna be my only drink tonight!" "Oh well, don't worry. My mum is drinking wine everyday!" Ei tää näin kirjotettuna edes kuulosta mitenkään erityisen hauskalta, mutta tuossa tilanteessa tuo oli jotenkin vaan niin osuva kommentti ja kun tuosta Jon viininsiemailusta on ollut puhetta joskus aiemminkin ;) Ei se siis oo mikään alkoholisti, vaan ihan vain viinifriikki :)
Eilen vuorossa olikin sitten Taronga Zoo, jonka M sanoi olevan ihan must see -juttu kun kerran Sydneyssa on :) Sitähän se kyllä olikin, ihan jo pelkkien hulppeiden maisemienkin takia! (Äiti ja Kyösti, don't worry, though! Nähtiin varmasti yhtä hienoja maisemia teijänkin kanssa vaikkei tuolla Tarongassa käytykään ja säästetiin ihan kiskurihintanen 44 dollarin pääsylippu!) Lähdettiin eläintarhaan jo heti kymmenen jälkeen aamulla ja kello olikin puoli neljä ennenkun oltiin takasin kotona. En oo mikään erityinen eläintarha- tai yleensäkään eläinfani, mutta olihan tuolla ihan kiva käydä :) Erityisen viihtysäks miusta tuon Tarongan teki se, että siellä ei ollut vain häkkiä häkin vieressä, vaan välillä oli sellainen olo niinkun ois kävellyt ihan normaalissa puistossa. Vaikka eläinten oloihin on selvästi panostettu, niin en kuitenkaan voi sille mitään et aina tekee vähän pahaa kattoa eläimiä suljettuna rajatulle alueelle :( Entistä enemmän tuli sellanen olo, erttä ois niin siisti päästä jollekin safarille Afrikkaan, ajella jollain Jeeillä pitkin savanneja ja nähdä norsuja, leijonia, seeproja ja kaikkia muita ainakin näin suomalaisittain eksoottisia eläimiä ihan niiden autenttisissa elinympäristöissä.
Niin ja mitäs se eilinen ois ollut ilman perinteisiä sunnuntaitreffejä Sanelman kanssa? No ei niin mitään! Päivällä kerkesin laittaa jo Sanelmalle viestiä, että apuapuapua, ei voi olla totta jos ei enää keretä näkemään! Miulla on nimittäin tää viikko torstaihin asti tosi kiirettä, kun M aloitti tänään uudet työt, S joutuukin lähtemään kai jo nyt alkuviikosta Shanghaihin, pitää tehdä kotitöitä... Niin ja tosiaan se pakkaaminenkin, aivan. Onneks saatiin sitten sumplittua aikataulut yksiin niin, että treffattiin illalla parisen tuntia teen merkeissä Chatswoodissa :) Harmi ettei kamera tullut mukaan, ois nimittäin saanut tuo meijän "sunnuntaitreffien teegalleria" taas uuden otoksen joukkoonsa :D Mie en vaan voi sanoin kuvailla, miten ihana Sanelman kanssa on vaan istua kahvilassa ja jutella :) Vaikka eilnkin olin tosi väsy, niin ihan kummasti piristyin heti kun vaan näin Sanelman vilkuttelemassa liukuportaiden päässä. Ihana tyttö, jota tulee kyllä niin kova ikävä! <3 Mutta ens talven Thaimaa-suunnitelmat on ainakin miun päässä jo niin vahvoina, että ehkä tuollasenkin ikävän niiden voimalla jaksaa. Jos the worst case scenario nyt toteutuu, niin ei keretä enää näkemään täällä Sydneyssa :(
Mut joo, nyt oikeesti tuo pakkaaminen... Mistä tätä kaikkee romua on kertynyt näin paljon? Mitä raaskin heittää pois? Pesenkö pyykkiä jo tänään ja huomenna, vai ootanko keskiviikkoon asti? Mitkä vaatteet on painavimpia, eli mitä miun kantsii pakata käsimatkatavaroihin kirjojen lisäks (tähän tarviin ihan oikeesti apua, että laittakaa vinkkejä tulemaan!!)? Vaikka oonkin ihan täpinöissäni kotiinlähdön suhteen, niin silti tuo pakkaaminen on aina jotain, mitä en osaa aottaa kuin vasta ihan viimetipassa.
ps. Miulla on taas rästissä luvattoman moniin Facebook- ja sähköpostiviesteihin vastaaminen ja pahasti näyttää siltä, että nyt ei kyllä irtoo paljookaan aikaa noihin. MUTTA, miulla on tosiaan se kahdeksan tunnin välilasku Pekingissä ja jos Google puhu totta, niin siellä pitäis olla turvatarkastuksen jälkeen kansainvälisellä puolella ilmanen wi-fi. Mikäli näin on, niin sitten miulla ei ookaan muuta kuin aikaa vastailla vielä viimehetken kuulumisia teille kaikille! :) Tätä blogia pyrin päivittämää sen takia, että tään kautta kuulumiset menee kuitenkin niin monelle yhtäaikaa - blogi ei siis mene missään nimessä teijän rakkaitten viesteihin vastaamisen edelle jos mietitte siellä, että kyllä blogille löytyy aikaa, mutta meille ei... Nyt on siis huono omatunto karisteltu pois, ja sanonpahan vielä kerran et siitä huolimatta, että viesteihin vastailussa miulla kestää iha luvattoman kauan, niin en oo unohtanu teitä ja ootte miulle tosi tärkeitä! <3
Pakko muuten tähän väliin vielä kirjottaa ylös yks Nellyn lohkasu... Mie join pitkästä aikaa lasillisen skumppaa lauantai-iltana, ja kun naapurit tuli meille niin olin istumassa sohvalla ja Nelly juoksi suoraan ovelta miun syliin. Siinä sitten halittiin ja kohta e tajus miun lasin siinä olkkarin pöydällä: "Anna, are you really drinking that wine?!" (Oon sanonut Nellylle, että en juurikaan käytä alkoholia ja sehän pitääkin täällä ihan paikkaansa - Suomen tavoistan en sitten ookaan maininnu sille mitään ;D) "Yes, but I think this is gonna be my only drink tonight!" "Oh well, don't worry. My mum is drinking wine everyday!" Ei tää näin kirjotettuna edes kuulosta mitenkään erityisen hauskalta, mutta tuossa tilanteessa tuo oli jotenkin vaan niin osuva kommentti ja kun tuosta Jon viininsiemailusta on ollut puhetta joskus aiemminkin ;) Ei se siis oo mikään alkoholisti, vaan ihan vain viinifriikki :)
 |
| Kattokaa kun se rapsuttaa tuota kaveriaan :) |
Eilen vuorossa olikin sitten Taronga Zoo, jonka M sanoi olevan ihan must see -juttu kun kerran Sydneyssa on :) Sitähän se kyllä olikin, ihan jo pelkkien hulppeiden maisemienkin takia! (Äiti ja Kyösti, don't worry, though! Nähtiin varmasti yhtä hienoja maisemia teijänkin kanssa vaikkei tuolla Tarongassa käytykään ja säästetiin ihan kiskurihintanen 44 dollarin pääsylippu!) Lähdettiin eläintarhaan jo heti kymmenen jälkeen aamulla ja kello olikin puoli neljä ennenkun oltiin takasin kotona. En oo mikään erityinen eläintarha- tai yleensäkään eläinfani, mutta olihan tuolla ihan kiva käydä :) Erityisen viihtysäks miusta tuon Tarongan teki se, että siellä ei ollut vain häkkiä häkin vieressä, vaan välillä oli sellainen olo niinkun ois kävellyt ihan normaalissa puistossa. Vaikka eläinten oloihin on selvästi panostettu, niin en kuitenkaan voi sille mitään et aina tekee vähän pahaa kattoa eläimiä suljettuna rajatulle alueelle :( Entistä enemmän tuli sellanen olo, erttä ois niin siisti päästä jollekin safarille Afrikkaan, ajella jollain Jeeillä pitkin savanneja ja nähdä norsuja, leijonia, seeproja ja kaikkia muita ainakin näin suomalaisittain eksoottisia eläimiä ihan niiden autenttisissa elinympäristöissä.
 |
| Maisemia zoosta |
Niin ja mitäs se eilinen ois ollut ilman perinteisiä sunnuntaitreffejä Sanelman kanssa? No ei niin mitään! Päivällä kerkesin laittaa jo Sanelmalle viestiä, että apuapuapua, ei voi olla totta jos ei enää keretä näkemään! Miulla on nimittäin tää viikko torstaihin asti tosi kiirettä, kun M aloitti tänään uudet työt, S joutuukin lähtemään kai jo nyt alkuviikosta Shanghaihin, pitää tehdä kotitöitä... Niin ja tosiaan se pakkaaminenkin, aivan. Onneks saatiin sitten sumplittua aikataulut yksiin niin, että treffattiin illalla parisen tuntia teen merkeissä Chatswoodissa :) Harmi ettei kamera tullut mukaan, ois nimittäin saanut tuo meijän "sunnuntaitreffien teegalleria" taas uuden otoksen joukkoonsa :D Mie en vaan voi sanoin kuvailla, miten ihana Sanelman kanssa on vaan istua kahvilassa ja jutella :) Vaikka eilnkin olin tosi väsy, niin ihan kummasti piristyin heti kun vaan näin Sanelman vilkuttelemassa liukuportaiden päässä. Ihana tyttö, jota tulee kyllä niin kova ikävä! <3 Mutta ens talven Thaimaa-suunnitelmat on ainakin miun päässä jo niin vahvoina, että ehkä tuollasenkin ikävän niiden voimalla jaksaa. Jos the worst case scenario nyt toteutuu, niin ei keretä enää näkemään täällä Sydneyssa :(
Mut joo, nyt oikeesti tuo pakkaaminen... Mistä tätä kaikkee romua on kertynyt näin paljon? Mitä raaskin heittää pois? Pesenkö pyykkiä jo tänään ja huomenna, vai ootanko keskiviikkoon asti? Mitkä vaatteet on painavimpia, eli mitä miun kantsii pakata käsimatkatavaroihin kirjojen lisäks (tähän tarviin ihan oikeesti apua, että laittakaa vinkkejä tulemaan!!)? Vaikka oonkin ihan täpinöissäni kotiinlähdön suhteen, niin silti tuo pakkaaminen on aina jotain, mitä en osaa aottaa kuin vasta ihan viimetipassa.
ps. Miulla on taas rästissä luvattoman moniin Facebook- ja sähköpostiviesteihin vastaaminen ja pahasti näyttää siltä, että nyt ei kyllä irtoo paljookaan aikaa noihin. MUTTA, miulla on tosiaan se kahdeksan tunnin välilasku Pekingissä ja jos Google puhu totta, niin siellä pitäis olla turvatarkastuksen jälkeen kansainvälisellä puolella ilmanen wi-fi. Mikäli näin on, niin sitten miulla ei ookaan muuta kuin aikaa vastailla vielä viimehetken kuulumisia teille kaikille! :) Tätä blogia pyrin päivittämää sen takia, että tään kautta kuulumiset menee kuitenkin niin monelle yhtäaikaa - blogi ei siis mene missään nimessä teijän rakkaitten viesteihin vastaamisen edelle jos mietitte siellä, että kyllä blogille löytyy aikaa, mutta meille ei... Nyt on siis huono omatunto karisteltu pois, ja sanonpahan vielä kerran et siitä huolimatta, että viesteihin vastailussa miulla kestää iha luvattoman kauan, niin en oo unohtanu teitä ja ootte miulle tosi tärkeitä! <3
lauantai 14. toukokuuta 2011
Coastal walk and the perfect brekkie
(Huomhuomhuom! Teksti on siis kirjoitettu jo eilen perjantaina, mutta Bloggerin sekoilujen takia en päässy julkaisemaan tekstiä tätä aiemmin :))
Tänä aamuna heitettiin M:n kanssa vA kouluun (nA meni jo tuntia aiemmin tennistreeneihinsä ja jatkoi sitten sieltä suoraan kouluun) ja S juna-asemalle ja otettiin ite suunta kohti Eastern Suburbseja ja biitsejä. Eilen siis kirjoittelinkin jo tuosta, että meillä oli tarkotus tehdä coastal walk Coogeelta Bondille, mutta aikataulujen takia lyhennettiinkin reittiä niin, että käveltiin Tamaramalta Bondille ja takaisin. Voi kuulkaa, kyllä taas sillä matkalla ja niitä henkeäsalpaavia maisemia katsellessa muistu mieleen taas yks syy, miks tykkään tästä Sydneysta aika paljon! :) Seuraavien kuvien myötä saattekin vähän käsitystä siitä, minkälaisissa maisemissa ulkoiltiin:
Meille sattu tosi nätti päivä kaiken lisäksi, eikä tuulikaan ollut tänään ihan järkyttävän hyytävä vaikka rannalla oltiinkin. Jossain vaiheessa meinasi tulla melkein kuuma tuossa hupparissa.
Kävelyn jälkeen käytiin nopsasti M:n Brontella asuvan kampaajaystävän luona, kun M:n piti leikkuuttaa etuhiuksensa. Sieltä jatkettiin sitten Salinaan (terkkuja Viiville, jos satut lukemaan tätä! ;)) myöhäiselle aamiaiselle. Tuli kyllä vähän haikeet fiilikset, kun käytiin tuolla tosiaan myös sinä aamuna, kun saavuin Sydneyyn. Istuttiin vieläpä samassa pöydässä tänään ja kyllä sitä tulikin mietittyä, että mitä kaikkea näiden kuukausien aikana on kerennyt tekemään ja kokemaan ja ylipäätään sitä, miten erilaiselta tuossa tuntui nyt istuskella! Viimeksi kun käytiin siellä, niin olin tosi väsynyt lennoista, täysin uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten seurassa. Nyt sitten lähdettiinkin Salinaan yhdessä M:n kanssa kotoa, olin nähnyt nuo huudit jo muutamaan kertaan ja kaikki tuntui niin paljon tutummalta. Mutta yksi asia ei kyllä ollu muuttunu mihinkään - Salinan puuro oli edelleen ihan älyttömän hyvää ja annos oli ehkä maailman suurin näkemäni puurosatsi! :)
Tehtiin vähän maisema-ajelua pitkin Sydneya, kuvia en autosta napsinut vaan keskityin pelkästään maisemien katseluun. Täällä on niin jännästi ihan ääripäistä olevia kaupunginosia vierekkäin, että ihmettelemistä riittää vieläkin ja tuntuu, että enhän mie tunne tätä Sydneya vielä ollenkaan ja kohta oon jo lähdössä pois…
Meijän reissu päätty sitten kotoisaan Chatswoodiin, jossa mie kävin tekemässä ruokaostoksia sillä aikaa, kun M kävi omilla asioillaan. Nyt lähden viemään vA:n tennistreeneihin ja sen jälkeen suuntaan ite Fitness Firstille.
Aika täydellinen päivä tänään, etten sanois! :)
Tänä aamuna heitettiin M:n kanssa vA kouluun (nA meni jo tuntia aiemmin tennistreeneihinsä ja jatkoi sitten sieltä suoraan kouluun) ja S juna-asemalle ja otettiin ite suunta kohti Eastern Suburbseja ja biitsejä. Eilen siis kirjoittelinkin jo tuosta, että meillä oli tarkotus tehdä coastal walk Coogeelta Bondille, mutta aikataulujen takia lyhennettiinkin reittiä niin, että käveltiin Tamaramalta Bondille ja takaisin. Voi kuulkaa, kyllä taas sillä matkalla ja niitä henkeäsalpaavia maisemia katsellessa muistu mieleen taas yks syy, miks tykkään tästä Sydneysta aika paljon! :) Seuraavien kuvien myötä saattekin vähän käsitystä siitä, minkälaisissa maisemissa ulkoiltiin:
 |
| Tamarama Beach |
 |
| Surfers waiting for the perfect wave |
 |
| A little piece of Bondi Beach |
 |
| Kattokaa tätäkin kalliota, luonnolla on uskomattomat voimat! |
 |
| Bondi Beachia ja Bondi poolia |
Meille sattu tosi nätti päivä kaiken lisäksi, eikä tuulikaan ollut tänään ihan järkyttävän hyytävä vaikka rannalla oltiinkin. Jossain vaiheessa meinasi tulla melkein kuuma tuossa hupparissa.
 |
| Puuro... |
 |
| ...oli ihanaa! |
 |
| Ja mikäs sitä oli syödessä tuollasessa maisemassa! |
Kävelyn jälkeen käytiin nopsasti M:n Brontella asuvan kampaajaystävän luona, kun M:n piti leikkuuttaa etuhiuksensa. Sieltä jatkettiin sitten Salinaan (terkkuja Viiville, jos satut lukemaan tätä! ;)) myöhäiselle aamiaiselle. Tuli kyllä vähän haikeet fiilikset, kun käytiin tuolla tosiaan myös sinä aamuna, kun saavuin Sydneyyn. Istuttiin vieläpä samassa pöydässä tänään ja kyllä sitä tulikin mietittyä, että mitä kaikkea näiden kuukausien aikana on kerennyt tekemään ja kokemaan ja ylipäätään sitä, miten erilaiselta tuossa tuntui nyt istuskella! Viimeksi kun käytiin siellä, niin olin tosi väsynyt lennoista, täysin uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten seurassa. Nyt sitten lähdettiinkin Salinaan yhdessä M:n kanssa kotoa, olin nähnyt nuo huudit jo muutamaan kertaan ja kaikki tuntui niin paljon tutummalta. Mutta yksi asia ei kyllä ollu muuttunu mihinkään - Salinan puuro oli edelleen ihan älyttömän hyvää ja annos oli ehkä maailman suurin näkemäni puurosatsi! :)
Tehtiin vähän maisema-ajelua pitkin Sydneya, kuvia en autosta napsinut vaan keskityin pelkästään maisemien katseluun. Täällä on niin jännästi ihan ääripäistä olevia kaupunginosia vierekkäin, että ihmettelemistä riittää vieläkin ja tuntuu, että enhän mie tunne tätä Sydneya vielä ollenkaan ja kohta oon jo lähdössä pois…
Meijän reissu päätty sitten kotoisaan Chatswoodiin, jossa mie kävin tekemässä ruokaostoksia sillä aikaa, kun M kävi omilla asioillaan. Nyt lähden viemään vA:n tennistreeneihin ja sen jälkeen suuntaan ite Fitness Firstille.
Aika täydellinen päivä tänään, etten sanois! :)
torstai 12. toukokuuta 2011
Bestis
Sanelma, miun ei oo tarkotus tällä postauksella matkia siun blogikirjotusta, jossa valitit kylmyydestä... Tosiasia vaan nyt sattuu olemaan se, että ihan samat ongelmat on nimittäin täälläkin päin Sydneya! Eilen aamulla kahdeksan pintaan ei ollu kirjaimellisestikaan kovin mieltä lämmittävää vilkaista lämpömittariin ja nähdä lukemia: "Out +6,8 In +14". Nyt voin vieläpä ihan hyvällä omallatunnolla sanoa tuon, koska kukaan teistä siellä Suomen päässä ei voi valittaa että: "Hyvähän se sieltä on huudella, kun ite hytistään pakkasessa!" Vaihtaisin aika mielelläni tään ilmaston takaisin vaikka sitten niihin muutaman kuukauden takaisiin huippuhelteisiin, vaikka ei se oleminen sillonkaan nii herkkua ollut.
Eilen aamulla siis miun sietokyky tätä jäätävyyttä kohtaan tuli taitepiseeseensä. Kun tärisin kylmästä pitkistä housuista, pitkähihaisesta paidasta, hupparista, fleecesta, kauhuivista ja villasukista huolimatta, niin tällaisen sisukkaan suomalaisenkin oli vain ykinkertassti nieltävä ylpeytensä... Vienosti sitten kysyinkin M:lta, että sattuisko meillä olemaan vaikka jotain siirrettävää lämmitintä, jonka voisin saada omaan huoneeseeni kun oon ihan umpijäässä ja nenä vuotaa koko ajan. Veikkaan, että tää jo hyvän tovin ollut pieni kestoflunssakin on sen seurausta, että täällä on sisällä niin kylmä (ja jotain kosteusvaurioitakin). Ei siinä mitään, jos ulkona onkin noin kylmä (no joo oikeesti kyllähän se ärsyttää ihan sikana!), mutta olis sitten edes sisällä lämmin! Sisälämpötila saattaa nousta päivällä muutaman asteen mikäli ulkona paistaa aurinko, mutta tyyliin neljän maissa iltapäivällä asteet sisälläkin alkaa taas vähetä tasaiseen tahtiin. Miun mielestä tuplaikkunat ei ois mikään maailman turhin idea täkäläisiinkään taloihin. Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, että kuka järjenjättiläinen on keksinyt, että ulko-ovien alle kannattaa jättää sellaset sentin-parin raot... Jos ne on olemassa tuuletusta varten, niin kiitos hyvin tuulettaa, mutta siihenkin hommaan vois olla olemassa joku vähän fiksumpi idea. Täällä on useimmissa taloissa kyllä air con -laitteet, mutta ilmeisesti noissa sähköasioissakaan ei olla täällä ihan viimeisimmässä virrassa mukana, kun kaikki valittaa et nuo laitteet on sellasia sähkösyöppöjä ettei taloa oikeen raaskis lämmittää. Ja just noitten surkeiden ikkunoiden ja ovenalusten takia käykin just silleen, et kun lämmityksen nappaa pois päältä, niin ihan pikku hetki vain ja lämpö on tosiaan jo mennyt niille harakoille (tai täällä ehkä kakaduille) ja sitten sitä taas värjötellään...
Mutta tuollasen kaverin sain onneks omaan huoneeseeni! Se on siis lämpöpuhallin :D Tuo on kyllä tosiaan ihan älyttömän pieni, sellasen miniseinäkellon kokoinen heater, mutta parempi tuokin on kuin ei mitään. Saa tuosta jopa valita kahdesta eri lämpötilasta ja puhalustehosta - tosin mitään eroa en kyllä niitten välillä oo huomannut. Ja onhan tuossa lämmittimessä tietty sellanenkin "kiva" ominaisuus, että siitä tulee sellanen palaneen käryn haju ja vastukset alkaa hehkua tulipunaisina, kun se on ollut päällä kymmenisen minuuttia :D Ei oikein siis uskalla jättää tuota lämmittämään huonetta siks aikaa, kun ite poistuu täältä vaikka ihan pikaisestikin...
Jotenkin veikkaan, että tuo heater on miun paras kaveri täällä nyt tään viimisen viikon (!!!) ajan :D Onneks löysin tänään meijän takapihalta yhen spotin, jossa oli suhtkoht tuulensuoja niin kävin sitten vähän sielläkin lämmittelemässä. Moni tään blogin lukija tieää varmasti, miltä tuntuu istua Rantakentällä kevään ekoissa pesispeleissä, kun Kiteenjärveltä käy hyytävä tuuli - just sellanen sää täällä tällä hetkellä on! Aurinko kyllä lämmittää, mutta se lämpö jää luhin ja ytimiin yltävän kylmän tuulen alle.
Huomenna kuitenkin ajateltiin uhmata tuota tuulta, kun M haluaa viedä miut tekemään Coogee-Bondi -coastal walkin ja sen jälkeen samaan kahvilaan Brontelle, jonne mentiin aamiaiselle suoraan lentokentältä sillon kun tulin tänne :) Varmasti kiva päivä tulossa, pitää vaan harrastaa kerrospukeutumista niin pystyn keskittymään muuhunkin kuin hampaiden kalisutteluun :D
ps. Uutisissa sanottiin, että Sydneyssa oli tänään kylmin toukokuinen aamu 50 vuoteen! Harmi, etten vilkaissut tänä aamuna lämpömittaria ollenkaan!
Eilen aamulla siis miun sietokyky tätä jäätävyyttä kohtaan tuli taitepiseeseensä. Kun tärisin kylmästä pitkistä housuista, pitkähihaisesta paidasta, hupparista, fleecesta, kauhuivista ja villasukista huolimatta, niin tällaisen sisukkaan suomalaisenkin oli vain ykinkertassti nieltävä ylpeytensä... Vienosti sitten kysyinkin M:lta, että sattuisko meillä olemaan vaikka jotain siirrettävää lämmitintä, jonka voisin saada omaan huoneeseeni kun oon ihan umpijäässä ja nenä vuotaa koko ajan. Veikkaan, että tää jo hyvän tovin ollut pieni kestoflunssakin on sen seurausta, että täällä on sisällä niin kylmä (ja jotain kosteusvaurioitakin). Ei siinä mitään, jos ulkona onkin noin kylmä (no joo oikeesti kyllähän se ärsyttää ihan sikana!), mutta olis sitten edes sisällä lämmin! Sisälämpötila saattaa nousta päivällä muutaman asteen mikäli ulkona paistaa aurinko, mutta tyyliin neljän maissa iltapäivällä asteet sisälläkin alkaa taas vähetä tasaiseen tahtiin. Miun mielestä tuplaikkunat ei ois mikään maailman turhin idea täkäläisiinkään taloihin. Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, että kuka järjenjättiläinen on keksinyt, että ulko-ovien alle kannattaa jättää sellaset sentin-parin raot... Jos ne on olemassa tuuletusta varten, niin kiitos hyvin tuulettaa, mutta siihenkin hommaan vois olla olemassa joku vähän fiksumpi idea. Täällä on useimmissa taloissa kyllä air con -laitteet, mutta ilmeisesti noissa sähköasioissakaan ei olla täällä ihan viimeisimmässä virrassa mukana, kun kaikki valittaa et nuo laitteet on sellasia sähkösyöppöjä ettei taloa oikeen raaskis lämmittää. Ja just noitten surkeiden ikkunoiden ja ovenalusten takia käykin just silleen, et kun lämmityksen nappaa pois päältä, niin ihan pikku hetki vain ja lämpö on tosiaan jo mennyt niille harakoille (tai täällä ehkä kakaduille) ja sitten sitä taas värjötellään...
Mutta tuollasen kaverin sain onneks omaan huoneeseeni! Se on siis lämpöpuhallin :D Tuo on kyllä tosiaan ihan älyttömän pieni, sellasen miniseinäkellon kokoinen heater, mutta parempi tuokin on kuin ei mitään. Saa tuosta jopa valita kahdesta eri lämpötilasta ja puhalustehosta - tosin mitään eroa en kyllä niitten välillä oo huomannut. Ja onhan tuossa lämmittimessä tietty sellanenkin "kiva" ominaisuus, että siitä tulee sellanen palaneen käryn haju ja vastukset alkaa hehkua tulipunaisina, kun se on ollut päällä kymmenisen minuuttia :D Ei oikein siis uskalla jättää tuota lämmittämään huonetta siks aikaa, kun ite poistuu täältä vaikka ihan pikaisestikin...
Jotenkin veikkaan, että tuo heater on miun paras kaveri täällä nyt tään viimisen viikon (!!!) ajan :D Onneks löysin tänään meijän takapihalta yhen spotin, jossa oli suhtkoht tuulensuoja niin kävin sitten vähän sielläkin lämmittelemässä. Moni tään blogin lukija tieää varmasti, miltä tuntuu istua Rantakentällä kevään ekoissa pesispeleissä, kun Kiteenjärveltä käy hyytävä tuuli - just sellanen sää täällä tällä hetkellä on! Aurinko kyllä lämmittää, mutta se lämpö jää luhin ja ytimiin yltävän kylmän tuulen alle.
 |
| Sydneyn ruskaa |
Huomenna kuitenkin ajateltiin uhmata tuota tuulta, kun M haluaa viedä miut tekemään Coogee-Bondi -coastal walkin ja sen jälkeen samaan kahvilaan Brontelle, jonne mentiin aamiaiselle suoraan lentokentältä sillon kun tulin tänne :) Varmasti kiva päivä tulossa, pitää vaan harrastaa kerrospukeutumista niin pystyn keskittymään muuhunkin kuin hampaiden kalisutteluun :D
ps. Uutisissa sanottiin, että Sydneyssa oli tänään kylmin toukokuinen aamu 50 vuoteen! Harmi, etten vilkaissut tänä aamuna lämpömittaria ollenkaan!
tiistai 10. toukokuuta 2011
Ultimatelemppari
Vai että yhdeksän yötä jäljellä täällä, huhhuh! Fiilikset taitaa olla aika samanalaiset sekavan odottavan innostuneen rauhalliset (eli minkälaiset?! :D) kuin sillon viime elokuun loppupuolella, kun odottelin Australiaan lähtöä. Nyt erona tuohon viime syksyyn on tietysti se, että tiedän kotona odottavan rakkaat ja tutut ihmiset, ja Kitee tuskin on näiden kuukausien aikana ihan älyttömästi muuttunut. Nyt edessä ei oo siis hyppy tuntemattomaan, mutta kotiinpaluu jännittää silti ihanasti! Oon ihan varma, että kun kone laskeutuu Suomen maankamaralle, rullaa kiitotietä pitkin, ja kun nään Helsinki-Vantaa -tekstin lentoaseman seinästä niin en tule välttymään kyyneliltä. Niin ja entäs sitten se, kun saan matkalaukkuni ja tuloaulan ovi avautuu ja nään äitin! Oon ehkä miettiny täänkin kuvion läpi jo miljoonaan kertaan, ja äitikin sanoi nähneensä unta samasta aiheesta viime yönä :D
No mutta jos jätetään nuo fiilikset vielä ensi viikolle ja palataan nyt tähän arkeen täällä pallon toisella puolella. Poikien isä S on nyt meillä, mutta omasta toiveestani saan tehdä silti "normaalit hommani". Yleensä täällä ollessaan S nimittäin kuskaa poikia kouluun ja harrastuksiin, ja sitten miulle ei riitä muuta hommaa kuin se pyykinpesu ehkä :D S saa hypätä puikkoihin sitten ensi perjantaista lähtien ja hoitaa pojat kuun loppuun asti, jolloin hänkin lähtee täältä. Eli siis peruskaavalla elellään täällä yhäkin, ja vähän tuntuu siltä, että ei miun Suomeen paluun lähestymistä edes noteerata sen kummemmin. Tai no viikonlopulle on suunniteltu vähän miun läksiäisiä, mutta siinäpä se. Ehkä se riittääkin, että omassa päässäni nuo lähtöön liittyvät ajatukset vilistää jo ihan kiitettävän paljon!
Nää tiistait on miulla aina vähän tällasia ekstrarentoja päiviä, kun pojilla ei oo harrastuksia illalla (ainoan kerran viikossa!). Aika usein tehdäänkin niin, että mie vien pojat aamulla kouluun ja M hakee ne pois, eli saan käytännössä loppupäivän kokonaan "vapaaksi" ja voin tehdä omia juttujani. Tänään kävin kyllä ruokakaupassa aamulla, voi miten rankkaa... Mut joo, normaaliin tiistaiseen tapaanitulin tänäänkin Chatswoodiin salille ja jäin hengailemaan tänne vähäksi aikaa ennen kuin meen takaisin kotiin. Kävin äsken Fruitezysta take away -tonnikala-kikhernesalaatin ja tässä samalla sitä nautiskellessani kirjotan käsin tätä postausta kämäselle laukunpohjalta löytyneelle paperilapulle :D Minkäs sille mahtaa, kun inspiraatio kirjottamiseen iskee - pitää sitten kotiin mentyä kirjottaa tää puhtaaks ja siirtää blogin puolelle :) (Tässäpä tätä just kirjottelenkin ;))
Tykkään muuten ihan älyttömästi näistä Fruitezyn salaateista! Vaikka ne on take away, niin ne on oikeesti tuoreita sekä laadukkaita ja sisältöä löytyy! Tääkään rasia ei oo täynnä salaatinlehtiä niin, että tonnikalaa ja kikherneitä olisi ripoteltu pinnalle vain nimen vuoksi. Päin vastoin! Ei kyllä uskoisi syövänsä take awayta muun kuin annoksen ravintolahintoja halvemman hinnan takia. Namnam!
Tähän loppuun on pakko esitellä vielä miun ultimatelemppariaamupala, kun kerran tälle ruokalinjalle lähdettiin:
Tuo ihana kombo sisälsi tänä aamuna siis
- vadelmia (vaihtelen aina tätä, esimerkiksi eilen kuorin ja pilkoin mandariinin)
- vaniljajugurttia
- n. 1 rkl macadamiaöljyä (ihana uusi uttavuus täältä, parempaa kuin rypsäri, mutta ei todellakaan vedä vertoja kookosöljylle!)
- reilun ropsauksen kanelia
- 2 rkl proteiinijauhetta
- 2 rkl auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä
- 2 rkl kookoshiutaleita
- 2 rkl pellavansiemen-, auringonkukansiemen- ja mantelirouhe-soijahiutale sekoitusta
Voin muuten sanoa, että nälkä pysyy loitolla ja tehokkaasti! Tuon lisäksi olin syönty jo aiemmin aamulla raejuuston ja turkkilaisen jugurtin sekoitusta, joten kyllä ainakin ne protskut ja rasvat on taattu :D Niin ja lisäks vielä nuo salaatin kikherneet ja tonnari sekä vähä väliä nappailemani pähkinät - täähän alkaa kohta muistuttaa ihan jonkun hc-bodarin ruokavaliota! ;D Harmi, että maitorahka on täällä tuntematon käsite...
Joo, tää postaus taitaa olla jo niin sekava, että nyt on hyvä aika lopettaa :D Kivaa tiistaita kaikille ja nauttikaahan siitä auringosta, joka hellii teitä Suomessa jo paljon lämpimämmin kuin meitä täällä down underissa!
No mutta jos jätetään nuo fiilikset vielä ensi viikolle ja palataan nyt tähän arkeen täällä pallon toisella puolella. Poikien isä S on nyt meillä, mutta omasta toiveestani saan tehdä silti "normaalit hommani". Yleensä täällä ollessaan S nimittäin kuskaa poikia kouluun ja harrastuksiin, ja sitten miulle ei riitä muuta hommaa kuin se pyykinpesu ehkä :D S saa hypätä puikkoihin sitten ensi perjantaista lähtien ja hoitaa pojat kuun loppuun asti, jolloin hänkin lähtee täältä. Eli siis peruskaavalla elellään täällä yhäkin, ja vähän tuntuu siltä, että ei miun Suomeen paluun lähestymistä edes noteerata sen kummemmin. Tai no viikonlopulle on suunniteltu vähän miun läksiäisiä, mutta siinäpä se. Ehkä se riittääkin, että omassa päässäni nuo lähtöön liittyvät ajatukset vilistää jo ihan kiitettävän paljon!
Nää tiistait on miulla aina vähän tällasia ekstrarentoja päiviä, kun pojilla ei oo harrastuksia illalla (ainoan kerran viikossa!). Aika usein tehdäänkin niin, että mie vien pojat aamulla kouluun ja M hakee ne pois, eli saan käytännössä loppupäivän kokonaan "vapaaksi" ja voin tehdä omia juttujani. Tänään kävin kyllä ruokakaupassa aamulla, voi miten rankkaa... Mut joo, normaaliin tiistaiseen tapaanitulin tänäänkin Chatswoodiin salille ja jäin hengailemaan tänne vähäksi aikaa ennen kuin meen takaisin kotiin. Kävin äsken Fruitezysta take away -tonnikala-kikhernesalaatin ja tässä samalla sitä nautiskellessani kirjotan käsin tätä postausta kämäselle laukunpohjalta löytyneelle paperilapulle :D Minkäs sille mahtaa, kun inspiraatio kirjottamiseen iskee - pitää sitten kotiin mentyä kirjottaa tää puhtaaks ja siirtää blogin puolelle :) (Tässäpä tätä just kirjottelenkin ;))
Tykkään muuten ihan älyttömästi näistä Fruitezyn salaateista! Vaikka ne on take away, niin ne on oikeesti tuoreita sekä laadukkaita ja sisältöä löytyy! Tääkään rasia ei oo täynnä salaatinlehtiä niin, että tonnikalaa ja kikherneitä olisi ripoteltu pinnalle vain nimen vuoksi. Päin vastoin! Ei kyllä uskoisi syövänsä take awayta muun kuin annoksen ravintolahintoja halvemman hinnan takia. Namnam!
Tähän loppuun on pakko esitellä vielä miun ultimatelemppariaamupala, kun kerran tälle ruokalinjalle lähdettiin:
Tuo ihana kombo sisälsi tänä aamuna siis
- vadelmia (vaihtelen aina tätä, esimerkiksi eilen kuorin ja pilkoin mandariinin)
- vaniljajugurttia
- n. 1 rkl macadamiaöljyä (ihana uusi uttavuus täältä, parempaa kuin rypsäri, mutta ei todellakaan vedä vertoja kookosöljylle!)
- reilun ropsauksen kanelia
- 2 rkl proteiinijauhetta
- 2 rkl auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä
- 2 rkl kookoshiutaleita
- 2 rkl pellavansiemen-, auringonkukansiemen- ja mantelirouhe-soijahiutale sekoitusta
Voin muuten sanoa, että nälkä pysyy loitolla ja tehokkaasti! Tuon lisäksi olin syönty jo aiemmin aamulla raejuuston ja turkkilaisen jugurtin sekoitusta, joten kyllä ainakin ne protskut ja rasvat on taattu :D Niin ja lisäks vielä nuo salaatin kikherneet ja tonnari sekä vähä väliä nappailemani pähkinät - täähän alkaa kohta muistuttaa ihan jonkun hc-bodarin ruokavaliota! ;D Harmi, että maitorahka on täällä tuntematon käsite...
Joo, tää postaus taitaa olla jo niin sekava, että nyt on hyvä aika lopettaa :D Kivaa tiistaita kaikille ja nauttikaahan siitä auringosta, joka hellii teitä Suomessa jo paljon lämpimämmin kuin meitä täällä down underissa!
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Äiti
"Everytime I look at you I wish God was a woman too
a woman just like you
Everytime I think of you I wish God was a woman too
a woman just like you"
 |
| Risteilemässä Niilillä jouluna 2005. Äiti ja Henry, mie rakastan teitä yli kaiken! <3 |
Oikein keväisen aurinkoista ja onnellista äitienpäivää Äiti - esikuvani, paras ystäväni ja maailman upein ihminen! <3 Tiedät, miten kiitollisia ja ylpeitä ollaan Henryn kanssa Siusta sekä miten paljon myö rakastetaan ja arvostetaan Sinnuu!
lauantai 7. toukokuuta 2011
Unohtumaton road trip
On ihan uskomatonta, miten paljon erilaisia paikkoja kerkeekään näkemään kahdessa päivässä! :) Välillä torstaiaamu-perjantai-ilta tapahtui kyllä niin paljon kaikkea kivaa ja mieleenpainuvaa (...), että sanoinkin Sanelmalle eilen et tuo meidän road trip oli kyllä paras idea vähään aikaan! Ihan eka suunnitelma jo joskus reilu kuukausi sitten meillä oli, että oltais tehty tuo reissu bussilla, mutta ONNEKS saatiin meiltä auto käyttöön. Bussilla ois luultavasti suihkittu vain suorinta tietä motaria pitkin Canberraan ja takaisin (vajaa 300 km/suunta), mutta nyt kilometrejä kertyi mittariin vähän päälle 800 ja kun oli vapaus ajella mitä reittejä tahansa niin koettiin varmasti miljoona kertaa enemmän kaikkia juttuja verrattuna siihen et jos oltais vaan kökötetty bussissa nuo matkat :)
Torstaiaamuna Sanelma junaili Chatswoodiin, josta poimin tuon ihanaisen kartanlukijani kyytiin. Tankattiin auto, päivitettiin kuulumisia ja suunniteltiin vähän reissuamme samalla kun lähdettiin ajamaan etelään päin. Cronullan tienoilla erkaannuttiin sellaselle maisematielle, joka oli kyllä ehdottomasti ajamisen arvoinen! Matkan varrella nähtiin upeita maisemia ja jäätävästä tuulesta huolimatta rohkaistuttiin muutaman kerran myös autosta ulos ottamaan valokuvia ja ihan vaan ihailemaan näkymiä.
Canberraan päästyä kurvattiin suoraan infopisteen eteen, mutta se oli jo totta kai suljettu sillon yhdeksän aikaan illalla. Onneks siinä ulkopuolla oli joitain esitteitä, ja löydettiinkin sitten niiden ja Sanelman poikaystävän avulla meille yöpaikka backpacker hostellista. Ensivaikutelma tuosta hostellista ei ollut ehkä paras mahdollinen, kun saavuttiin sinne ja joku ihan joltain sekakäyttäjältä vaikuttanut mies yritti tulla vähän liian liki. No, onneks päästiin kuitenkin sellaseen huoneeseen, jossa oli kaks ihan asialliselta vaikuttanutta hollantilaistyttöä ja yhen yönhän nyt nukkuu melkein missä tahansa murjussa. Oltiin säästelty koko päivä nälkäämme vain pientä välipalaa tankaten ja lähdettiin syömään vietnamilaiseen ravintolaan. Ja ei kyllä siellä pitkään viihdytty, ruoka oli niin pahaa ettei sitä vain yksinkertaisesti pystynyt syömään. Jos koko soijakanasalaatti (jo tuo kuulosti aika hmm...mielenkiintoiselta, koska kyseessä oli kana-aromisia soijapaloja) maistuu pistävälle etikalle, niin sen tuoreudesta ei varmasti oo mitään takeita. Ite meinasin vaan pysyy kovana ja nieleskellä annoksen alas, mutta onneks Sanelma avas suunsa ja totesi ekana, että nyt ei kyllä taida maistua... Ei muuta kuin rahat tiskiin vaikka se aika pahasti kirpaisikin, ja jatkoille Mäkkiin :D Sinne oltin kyllä muutenkin menossa, kun tarvittiin saada ilmainen wi-fi käyttöön. Mäkissä vierähtikin sitten reilu tunti, kun sunniteltiin perjantain reittiämme, ja katottiin säätiedotus joka lupasi Canberraan yöksi -2 astetta! Onneks meillä ei ollu hostellille pitkä matka, koska miusta tuntuu et nuo miinusasteet oli aika lähellä jo sillon kun kipastiin Mäkistä sinne.
Eilen aamulla pistettiin vaan nopeesti kamat kasaan ja lähdettiin hostellilta jo puoli kahdeksan maissa. Ja entistä enemmän aloin uskoa tuohon edellisillan sääennusteseen: auton tuulilasi oli nimittäin RIITTEESSÄ. Siis mitvit, myö ollaan Ausseissa ja samat ongelmat on kuin Suomessakin... No ei siinä auttanu muu kuin pistää puhallus täysille ja ottaa et jää lähtee vähän sulamaan. Aloitettiin päivän taival huoltsikan kautta ja käytiin hakemassa lisää bensaa autoon.
Ensimmäisenä suunnattiin Red Hillin ja Mount Ainslien näköalapaikoille, mistä nähtiinkin ihan kivoja maisemia yli Canberran. Oikeestaan vasta siellä käsitti, miten rakennettu kaupunki Canberra on! Yks pieni spotti keskellä erämaata ja vuoria. Käytiin kattomassa parlamenttitalo (oli muuten sisältä paljon laimeempi kuin vaikka Suomen eduskuntatalo) ja sen jälkeen jatkettiin War Memorialille. Oikeestaan sen enempää Canberrassa ei ookaan tuollasia varsinaisia nähtävyyksiä, paitsi muutama museo, joihin meillä ei nyt sen suurempaa hinkua ollut mennä käymään. Ennen Canberrasta lähtöä käytiin vielä cityssa (tuntuu muuten aika liioitellulta termiltä, kun on tottunut Sydneyn cityyn) yhdessä kahvilassa aamupalalla/lounaalla ja jatkettiin matkaa takaisin kohti pohjoista :)
Ajeltiin isoa motaria pitkin aina Moss Valeen asti. Meijän oli tarkotus käydä tsekkaamassa Lake George, mutta jossain vaihessa huomattiin et hups, mitäs tuolla oikeella näkyykään :D Oltiin siis missattu risteys, mutta nähtiinpä ainakin pikkusen jotain tuostakin. Pidettiin pari stoppia matkanvarrella, kun käytiin tankkaamassa sekä itseämme että autoa. Hungry Jacksissa "small" ja "large" soft drink muuttui mediumiks ja extra largeksi, kun limpparimukit sai täyttää ite eikä ketään työntekijää tuntunut varsinaisesti kiinnostavan et montako kertaa asiakkaat täytti mukinsa siitä automaatista :D Moss Valeen saavuttuamme erkaannuttiin taas pienemmälle tielle, jota ajettiinkin sitten koko loppumatka Bowralin ja Mittangongin kautta siihen asti, kunnes tie muuttui automaattisesti Sydneyyn jatkuvaan motariin. Tuon pikkureitin varrella kerkes kyllä taas tapahtua; ylitettiin ja alitettiin piikkilanka-aitoja, että päästiin ottamaan "muutama" kuva viiniviljelyksille (ja aina silloin tällöin oltiin näkevinämme joku hullu vahtikoira), käytiin Mount Gibraltarin scenic pointilla (vaikka lopulta taidettiinkin olla jollain ihan toisella näköalapaikalla :D) ja etittiin kuuluvia radioasemia (löytyi yksi) - näin muutamia tapahtumia mainitakseni. Niin ja naurettiin aika kiitettävän paljon! :D
Torstaiaamuna Sanelma junaili Chatswoodiin, josta poimin tuon ihanaisen kartanlukijani kyytiin. Tankattiin auto, päivitettiin kuulumisia ja suunniteltiin vähän reissuamme samalla kun lähdettiin ajamaan etelään päin. Cronullan tienoilla erkaannuttiin sellaselle maisematielle, joka oli kyllä ehdottomasti ajamisen arvoinen! Matkan varrella nähtiin upeita maisemia ja jäätävästä tuulesta huolimatta rohkaistuttiin muutaman kerran myös autosta ulos ottamaan valokuvia ja ihan vaan ihailemaan näkymiä.
 |
| Muutama pariskunta oli menny kihloihin! (Lukkorivistö jatkui tuolla pitkällä sillalla tosi kauas asti.) |
Eka pitempi stoppi pidettiin Wollongongissa, kun käytiin ostamassa vähän välipalaa ja sitten jatkettiinkin tuolla samalla maisemareitillä aina Kiamaan asti. Kiamassa käytiin ottamassa turistikuvia majakalla ja ja joidenkin vanhojen tykkien luona, ja siinä samalla taidettiin päästä myös jonkun kiinalaisen/japanilaisen/korealaisen/who knows kotialbumiin, kun se vaimo halus ehdottomasti meidän kanssa samaan kuvaan. Kiamassa käytiin kattomassa muutamien kurvailujen jälkeen löytämämme Blow hole, eli sellanen jännä kivirykelmä, minkä keskellä on sellanen reikä josta sitten purskahtaa vettä tosi kovalla paineella pienin väliajoin.
Kiamasta jatkettiin matkaa Berryyn, sellaiseen suloiseen pikkukylään vähän niinkun keskellä ei mitään. Sanelma onnistu muuten löytämään Lakrisaleja tuon kylän pienestä karkkikaupasta, how cool is that?! Kello oli jo jotain lähemmäs neljä, eli paikat alko mennä kiinni siellä mutta käppäiltiin silti viehättävä pääkatu melkein päästä päähän ja fiilisteltiin. Seuraavana jatkettiin Kangaroo Valleyhin, josta tarinaa sitten riittäiskin ihan yllinkyllin :D Olosuhteiden pakosta pitää nyt sensuroida osa pois tästä matkakertomuksesta, mutta siis todella tapahtumarikas käynti oli tuossa kohteessa. Tehtiin aina pieniä "hei pysähdy nyt pitää saada kuva - jarru pohjaan - auto tien laitaan - Sanelma ulos autosta kamerat kaulassa ja mie autoon "passiin" jos tuleekin kohta muita autoja takaa - ja takaisin matkaan" -stoppeja, ihailtiin satumaisen kauniita metsä- ja vuoristomaisemia ja vain fiilisteltiin taas. Onnistuttiin myös spottaamaan kenguruita ja tekemään niiden kanssa jopa aika läheistä tuttavuutta :D Kyllä Suomen tytöt hoitaa ;)
 |
| Berryn pääkadulta |
 |
| Asiallinen varoitus... |
 |
| "Mulla on se numero!!" |
 |
| Kangaroo Valley |
 |
| Yksi ystävistämme |
Kangaroo Valleylla ollessamme kerkeskin tulla jo pimeää, joten päätettiin lähteä ajelemaan Canberraan päin. Meijän navigaattori ei tainnu olla itekään koko aikaa ihan kartalla ja käytiin heittämässä kirjaimellisesti aika hämärä (katuvalot in your dreams) lenkki jossain vuoristotiellä ennen kuin päädyttiin sitten vähän nopeemmalle väylälle. Canberraan ajeltiinkin sitten ihan yhtäkyytiä ja vaikka matkaa oli melkein 200 kilometriä taitettavana, niin se suju kyllä uskomattoman nopeesti kun naureskeltiin päivän kohelluksille (aivan), ja siinä sivussa myös juteltiin taas syvällisiä about kaikista maailman asioista.
Eilen aamulla pistettiin vaan nopeesti kamat kasaan ja lähdettiin hostellilta jo puoli kahdeksan maissa. Ja entistä enemmän aloin uskoa tuohon edellisillan sääennusteseen: auton tuulilasi oli nimittäin RIITTEESSÄ. Siis mitvit, myö ollaan Ausseissa ja samat ongelmat on kuin Suomessakin... No ei siinä auttanu muu kuin pistää puhallus täysille ja ottaa et jää lähtee vähän sulamaan. Aloitettiin päivän taival huoltsikan kautta ja käytiin hakemassa lisää bensaa autoon.
 |
| Kyllä, näette ihan oikein... |
Ensimmäisenä suunnattiin Red Hillin ja Mount Ainslien näköalapaikoille, mistä nähtiinkin ihan kivoja maisemia yli Canberran. Oikeestaan vasta siellä käsitti, miten rakennettu kaupunki Canberra on! Yks pieni spotti keskellä erämaata ja vuoria. Käytiin kattomassa parlamenttitalo (oli muuten sisältä paljon laimeempi kuin vaikka Suomen eduskuntatalo) ja sen jälkeen jatkettiin War Memorialille. Oikeestaan sen enempää Canberrassa ei ookaan tuollasia varsinaisia nähtävyyksiä, paitsi muutama museo, joihin meillä ei nyt sen suurempaa hinkua ollut mennä käymään. Ennen Canberrasta lähtöä käytiin vielä cityssa (tuntuu muuten aika liioitellulta termiltä, kun on tottunut Sydneyn cityyn) yhdessä kahvilassa aamupalalla/lounaalla ja jatkettiin matkaa takaisin kohti pohjoista :)
 |
| Parlamenttitalo |
 |
| Ylivalottunut War Memorial |
Ajeltiin isoa motaria pitkin aina Moss Valeen asti. Meijän oli tarkotus käydä tsekkaamassa Lake George, mutta jossain vaihessa huomattiin et hups, mitäs tuolla oikeella näkyykään :D Oltiin siis missattu risteys, mutta nähtiinpä ainakin pikkusen jotain tuostakin. Pidettiin pari stoppia matkanvarrella, kun käytiin tankkaamassa sekä itseämme että autoa. Hungry Jacksissa "small" ja "large" soft drink muuttui mediumiks ja extra largeksi, kun limpparimukit sai täyttää ite eikä ketään työntekijää tuntunut varsinaisesti kiinnostavan et montako kertaa asiakkaat täytti mukinsa siitä automaatista :D Moss Valeen saavuttuamme erkaannuttiin taas pienemmälle tielle, jota ajettiinkin sitten koko loppumatka Bowralin ja Mittangongin kautta siihen asti, kunnes tie muuttui automaattisesti Sydneyyn jatkuvaan motariin. Tuon pikkureitin varrella kerkes kyllä taas tapahtua; ylitettiin ja alitettiin piikkilanka-aitoja, että päästiin ottamaan "muutama" kuva viiniviljelyksille (ja aina silloin tällöin oltiin näkevinämme joku hullu vahtikoira), käytiin Mount Gibraltarin scenic pointilla (vaikka lopulta taidettiinkin olla jollain ihan toisella näköalapaikalla :D) ja etittiin kuuluvia radioasemia (löytyi yksi) - näin muutamia tapahtumia mainitakseni. Niin ja naurettiin aika kiitettävän paljon! :D
Kun saavuttiin Sydneyyn, niin heitin Sanelman kotiin Glebeen. Siinä samalla näin myös viehättäviä kaupunginosia, joiden oon kyllä tiennyt olevan olemassa, mutta minne asti en oo ikinä edistynyt käymään. Kotimatka Glebesta Chatswoodiinkaan ei ollut ihan tylsä, nimittäin seurasin vaan navigaattorin ohjeita ja yhtäkkiä tajusin olevani Harbour Bridgella :D Ajoin siis ekaa kertaa ikinä ite sen yli, aina oon ollut vain jonkun muun kyydissä tai ylittänyt sen junalla. Ois melkein tehny mieli kaivaa kamera esiin, mutta siinä alkuillan töistäpaluuruuhkassa en kehdannut tehä sitä etten ois onnistunut aiheuttamaan mitään sählinkiä siellä tiellä. Voitte nimittäin uskoo, että liikennettä oli, ja sai kyllä ite olla tosi skarppina.
Meijän road trip oli kyllä ihan mahtavan hulvaton kokemus, ja varmasti tullaan muistelemaan tuota vielä vuosienkin päästä! :) Tosiaan kerettiin siis nähdä ja kokea varmasti paljon enemmän kuin kumpikaan osas reissuun lähtiessä odottaa. Pari päivää oli oikein passeli pituus tuollaselle road tripille, aikaa riitti sopivasti kaikkeen eikä toisaalta kertaakaan tullut sellasta hetkeä, että hohhoijaa, mitäköhän tässä seuraavaks tekis. Sanelmaltakin on uskoakseni tulossa jonkinlaista matkareportaasia, ja käykäähän muutenkin tutustumassa tuon parhaan matkaseuralaiseni blogiin täällä.
Ja mikä parasta, niin tuon meijän matkan aikana miulle vahvistu entistä enemmän käsitys siitä, että oon saanut Sanelmasta ihan oikeen Ystävän!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)