"I wanna celebrate and live my life. Saying AYO! Baby, let's go!"

Moi olin eilen juhlimassa ja now I can feel it -Anna täällä kirjottelee :D Eilisilta oli kyllä yksi parhaimmista tähänastisista illoista täällä Sydneyssä, kun oltiin juhlimassa Nadjan synttäreitä. Huhheijaa sitä menoa!

Jo koko ilta alkoi ihan älyttömän kivalla, jopa ihan uskomattomalla tavalla! Istahdin Chatswoodin juna-asemalla penkille odottelemaan Veraa ja penkin toisessa päässä istui ihan älyttömän tutun näköinen tyttö. Muutaman kerran sivusilmällä vilkaistuani ajattelin, että hänen on _pakko_ olla yksi suomalainen Laura, joka on aupparina St. Ivesissä. En ollu kuitenkaan ihan varma, koska vaikka ollaan Lauran kanssa Facebookissa kavereita niin ei oltu kuitenkaan vielä tavattu face to face. Mietin mielessäni että kehtaanko kysyä tytöltä, että tiedänköhän mahdollisesti siut.. Lopulta rohkaistuin kun ajattelin, että jos se ei oo tuo kyseinen Laura niin en menetä mitään, kun tuskin nään enää koskaan tuota tyyppiä uudelleen. "Excuse me, are you Laura?" "Joo...are you Finnish...mitä ihmettä ootko Suomesta ollaanko me kavereita Facebookissa?!" Ja siitä se juttu sitten lähti :D Miten voi sattua noin, että yhdellä Sydneyn isoimmista juna-asemista satutaan istumaan samalle penkille samaan aikaan?! PLUS että siinä kun juteltiin, niin selvis että Lauran koko suku asuu Joensuussa ja Laura on itekin syntyny siellä. Maailma on pieni, jälleen kerran!

Saatiin jossain vaiheessa myös tuollanen vampyyri seuraamme :D

Vera saapui tavoilleen uskollisena vähän myöhässä ja hypättiin sitten heti junaan määränpäänämme city. Jäätiin pois junasta Town Hallilla ja käytiin ostamassa Woolworthsista Nadjalle hieno Oopperatalon kuvalla koristeltu suklaarasia synttärilahjaksi (joka myöhemmin syötiin baarissa tyttöjen kanssa, ja meille kävi harvinaisen selväksi ettei baarissa saa olla omia eväitä mukana! :D Ei herunut järkkäriltä myötätuntoa vaikka yritettiin tarjota suklaata sillekin ja c'moon, olihan sentään Nadjan synttärit!). Sen jälkeen käytiin toteamassa Veran kanssa, että 3 Wise Monkeys -baarissa oli tuohon aikaan illasta vielä aika kuollut meno, joten mentiin tien toiselle puolelle Century bariin juomaan kolmen dollarin drinkkejä ja odottelemaan Kerstiniä ja Alisaa. Kohta myös Nadja ja Franzi tulivat paikalle, ja koko ilta menikin sitten Centuryn ja 3WM:n välillä olevaa pariakymmentä metriä edestakaisin juostessa :D Käytiin aina juomassa muutamat drinkit Centuryssä ja sitten vetämässä kunnon muuvssit 3WM:ssä - jossain vaiheessa iltaa poke huikkasikin meille jo että: "Girls you can just go in, I remember you and don't need to check your papers!" :D

Siinä meni Kerstinin Cabanat.. No onneks se oli vain kolme dollaria! ;)

Päivänsankarin kanssa :)

Ilta oli siis kaikkiaan ihan loistava ja 3WM:ssä yhtäkkiä soimaan ruvennut Daruden Sandstorm kruunasi sen! Veikkaan ettei kellekään jäänyt epäselväksi, että kyseessä on suomalainen biisi ja mie oon Suomesta, kun lievästi sanottuna innostuin kun hoksasin et mikä alko just soida! Meidän oli tarkoitus lähteä Veran kanssa kotiin jo hyvissä ajoin, mutta...tai no, voihan aamuviiden käsittää halutessaan myös aika aikaiseksi? ;)

Dee Why

Koska alkuviikko on mennyt lähinnä kotitöitä tehdessä, ajattelin hyödyntää tämänpäiväisen auringonpaisteen ja sen, että miulla on auto vapaasti käytössä - otin siis suunnaksi puolentunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Dee Whyn. Tuuli oli tänään sen verran vilakka, etten heittäytynyt bikinit päällä auringonottoon, vaan kävelin rantaa pitkin kamera kädessä. Kuvat siis puhukoot puolestaan:

Sinne!

Tää kuva on omistettu Helinälle, Kukkaselle :)

Noita kiviä jaksoin ihastella! Jossain vaiheessa tajusin, että se on selvästi ukin ja isin perintöä :)

Ja jos jollekin jäi vielä epäselväksi, niin olen rakastunut. Taas kerran. Ja kunhan kesä ja kunnon helteet tulevat niin rakastun vielä montakymmentä kertaa. Sydneyn rannat <3

Sataa sataa ropisee...

Sää, tuo maailman kulutetuin puheenaihe, mutta pakko mainita siitä muutamalla sanalla. Eilisaamuna taivas oli täysin sininen ja lämpötila nousi nopeasti yli 30 asteen. Istuskelin tuossa takapihalla lukemassa, ja yhtäkkiä tajusin tummien pilvien nousevan ja tuulen voimistuvan. Meni ehkä 15 minuuttia ja päällä oli sellainen thunderstorm, että melkein kirjaimellisesti oksat pois! Pahin ukkonen meni nopeasti ohi, mutta vesisade jatkui koko illan...ja yön...ja aamun...ja päivän...ja iltapäivän...ja näköjään tämän alkuillankin. Taivas on niin harmaan näköinen, että hyvä jos huomiseksikaan vielä selkiää! Itseasiassa säätiedotus lupaili huomisellekin vielä "shower or two". En varmaan ikinä oo nähnyt noin nopeaa säätilan vaihtelua kuin eilen!

Eilen M:llä oli koko päivän kestävä työjuttu, niin miekin olin siis sitten "töissä"=kuskasin nA:n tennikseen ja sieltä pois. Eli siis yhteensä työskentelin noin 10 minuuttia, ei paha! :D Vähän harmitti, etten päässyt eilen tyttöjen kanssa rannalle, mutta toisaalta kun tuo ukkonen nousi niin olin ihan tyytyväinen että olin kotona ja pääsin heti sisälle pitämään sadetta.

Illalla menin naapuriimme babysittaamaan. Tällä kertaa kotona oli vain "baby", joka taas nukkui koko illan eli rentoillessahan se aika meni. Oli taas vähän sellainen olo kotiin lähtiessä, että kehtaanko ottaa useamman kympin siitä hyvästä että istuin sohvalla katsomassa jotain leffaa ja Sinkkuelämää viisi tuntia.. Kahden viikon päästä menen taas babysittaamaan, jolloin kotona on myös se ihana pikkuprinsessa N ja päästään taas juttelemaan tyttöjenjuttuja ;)

Babysittauksesta tulikin mieleeni se, että torstaina ilmestyi nA:n school bulletin, eli se koululehti johon lähetettiin M:n kanssa miun yhteystiedot jos joku tarvitsee lapsenvahtia. En muista kirjotinko tuosta lehdestä jo joskus aiemmin, mutta siltä varalta jos en, niin tuon lehden takasivu on aina varattu koululaisten perheiden ilmoituksille. Siellä usein haetaan babysittaajia tai saatetaan vaikka ilmoittaa jostain myynnissä olevasta tavarasta jne. Siellä se miunkin nimi ja puhelinnumero nyt komeili ;) Itse asiassa sainkin jo heti torstai-iltana yhden puhelun, mutta kyseinen perhe olisi tarvinnut apua huomenna eli maanantai-iltana mutta silloin pojilla on treenit, mikä tarkoittaa et miulla on työilta.

Tää päivä on mennyt myös kotona lähinnä tuon sateen takia ja sitten oon ollut tässä vähän "varalla", koska nA:lla oli tänään sen kaverin synttärit. Eilen illalla oli M:n kanssa vähän puhetta jos oisin tänäänkin kuskaillut nA:ta, mutta ei sitten tarvinnutkaan. Toisaalta tuo sade ei kyllä kovin paljon houkutellut uloskaan lähtemään niin mikäs tässä. Oikeastaan on aika ihanaa, kun tälläkin hetkellä vain makaan omassa sängyssäni peiton alla ja läppäri sylissä kirjottelen näitä kuulumisiani :) Sen verran kyllä tuossa aiemmin ryhdistäydyin, että testasin ensimmäistä kertaa M:n crosstraineria joka on seissyt täällä miun huoneessa käyttämättömänä koko ajan. Enää en kyllä yhtään ihmettele, miks kaikki hehkuttaa sen tehoa! Samalla tulin kuitenkin siihen lopputulokseen et enemmän tykkään silti lenkkeillä ja saada raitista ilmaa :)

Ens viikosta on tulossa varmaankin taas aika normaali, mutta perjantaina ois tarkotus lähteä juhlimaan Nadjan synttäreitä :) Kivaa, alkaakin olla jo oikeesti ikävä kaikkia tyttöjä! Ne meidän saksalaiset vieraat punkkaa vieläkin täällä, eivätkä taida itekään oikein tietää et miten pitkään vielä. Ne on ehkä vähän sellasia hajamielisiä tyyppejä, ja meillä onkin täällä kotona M:n kanssa jo omia "sakuvitsejä" ;) Hauskaa!

34,4'C

Ehkä on jo ihan turha edes mainita, miten nopeasti viikonloppu taas kerran tuli! Mie en tiiä johtuuko se tietynlaisista päivärutiineista vai mistä, että aika menee edelleen ihan uskomattoman nopeesti täällä. Jos miulla on Suomessa joskus sellanen päivä, ettei oo mitään varsinaista tekemistä tai ohjelmaa niin aika tuntuu matelevan hitaammin kuin joku amputoitu etana. Täällä sen sijaan tylsissäkin hetkissä on sitä jotain hohtoa, ja just eilen kirjottelin äitille että viimeistään täällä oon oppinut nauttimaan myös pelkästä olemisesta. Siitä, kun ei tarvii säntäillä mihinkään ja voin vaikka ruveta täyttelemään ristikoita tai sudokuja ilman hoppua mihinkään.

Sen lisäks, että miun toive tälle Australia-ajalle oli uusiin ihmisiin ja paikkoihin tutustuminen, omien siipien kokeileminen ja rajojen rikkominen ja niin edelleen, niin yks tavoite niiden lisäksi oli myös juurikin se, että oppisin entistä paremmin elämään hetkessä ja nauttimaan "tylsyydestäkin". Suomessa ollessani miulle iski usein aina sellanen olo, että koko ajan pitäisi olla mahdollisimman tehokas tai että hetket, jolloin ei oo mitään tekemistä olivat vain äärimmäisen turhauttavia. Aina oli vähintään joku koulujuttu, jota olisi voinut tehdä.

Tänne lähtiessäni aavistelinkin, että tuollasia tekemättömyyden hetkiä voi tulla usein vastaan. Pojat on päivät koulussa, muut aupparikaverini työskentelevät usein päiväsaikaan eikä kotitöitäkään loputtomiin riitä. Jossain päivityksessäni kirjoitin siitä, että tää on miulle ulkomaanmatkan lisäksi myös matka itseeni. Perille en oo vielä päässyt, mutta ainakin yhtä etappia lähempänä jo olen - nautin, nautin ja nautin jokaisesta hetkestäni täällä riippumatta siitä olinko työntouhussa vai nukkumassa päiväunia. Oikeastaan oon jo oppinut nauttimaan siitä tunteesta, kun tiedän että miulla on täällä tietyt työt, jotka pitää tehdä, mutta muuten voin ihan hyvällä omallatunnolla vain olla. Miun ei TARVITSE tehdä mitään, jos en HALUA.

Sitten jos mennään viimepäivien muihin kuulumisiin, niin meille tuli saksalaisia vieraita toissailtana. Kyseessä on parikymppinen pariskunta, johon nA oli tutustunut viime kesänä Kanadassa CISV-leirillä. C&J ovat backpackereina Ausseissa ja majoittuvat nyt meillä muutaman yön. Eilen illalla oli meidän kevään ja miun koko aussiajan ekat bbq-iltamat - ruoka oli hyvää, mutta ilta vielä sen verran viileä että pöytä piti kattaa sisälle. On ollut tosi kiva, kun kotona on nyt ollut muutaman päivän omanikäistä seuraa ja oon taas päässyt puhumaan paljon enkkua :) Ja eilen sain taas toimia Chatswoodissa paikallisoppaana ja tuli sellanen olo että vitsi, mie taidan jo vähän tuntee näitä huudeja ihan oikeesti!! :)

Tuli muuten noista saksalaisista mieleen, että tää miun reissu on ollu tähän mennessä hyvin Saksa-painotteinen, kuten näistä miun teksteistäkin voi päätellä! Ensinnäkin jo miun eka koneenvaihto oli Frankfurtissa. Ekat aupparit joihin tutustuin täällä, oli saksalaisia ja samaisten tyyppien kanssa oon täällä nyt eniten tekemisissä eli oon saanut saksalaisia ystäviä. Viimeviikolla Henry ja Inka oli Saksassa, ja M jo melkein huvittuneena pyyti minnuu arvaamaan et mistä nää tään viikon vieraat on kotoisin, kun se kerto niitten tulosta. Niin ja onpa minnuu itteenikin täällä muutamaan otteeseen luultu saksalaiseksi. Tästä voi siis kai päätellä, että kaikkien remppamiesten ohella miussa on joku Saksa-magneetti :D

Tänään oli pitkästä aikaa tosi lämmin ja aurinkoinen päivä, joka taitaa parhaillaan olla kääntymässä ukkosen puolelle. Istuin ulkona auringossa lukemassa ja arvatkaapa mitä taas kerran huomasin tekeväni? Nauttivani!

Tennis

Eilenhän tosiaan kävi niin, että M sai iltapäivällä puhelun vA:n koulusta, että poika on kipeänä. Sama homma kuin muutama viikko sitten eli päänsärkyä ja oksennustauti. Taas! Mie en tiedä onko tällä mitään syy-yhteyttä, mut etenkin nyt kun sää alkaa lämmetä täällä niin koulupäivän aikana varmaan kannattas juodakin jotain? Tai ylipäätään syödä muutakin kuin vaaleaa leipää, peanutbutteria, valkoista pastaa, jäätelöä ja satunnaisesti jotain lihaa? Missä kaikki hedelmät, vihannekset, vitamiinit? Missä tarvittavat proteiinit paljon urheilevalla nuorella? No, ei oo tietenkään miun asia enkä koe et ois miun tehtävä mainita tuosta, mutta kunhan tässä nyt oon vaan vähän sivusta seuraillu tätä meininkiä.. Aina en voi tajuta.

Onneksi en sentään joutunut perumaan tämänpäiväisiä tennistreffejämme Veran (ajattelin, että kun näitä kavereita alkaa olla täällä jo niin paljon niin heistä voin varmasti kirjoittaa oikeilla nimillä) kanssa. M sanoi, että toki voin mennä, koska vA luultavasti vain nukkuisi koko päivän. Aamulla kyllä meinasi jo usko mennä mihinkään tenniksen peluuseen, kun vettä tuli uhkaavaan malliin. Puoleenpäivään mennessä sade oli kuitenkin laantunut ja taivas alkoi seljetä, joten kävin hakemassa Veran kotoaan Artarmonista noin viiden kilometrin päästä meiltä ja suunnistimme kentälle.

Oli muuten tosi kiva pelata tennistä pitkästä aikaa! Muutama vuosi sitten yhtenä kesänä käytiin Henryn kanssa pelaamassa ihan joka päivä. Muistan kun kerrankin huomattiin, että oltiin vietetty yli neljä tuntia Hutsissa tennistä pelaten :) Vaikka en ikinä, en yhtään ainutta kertaa, voittanu Henryä niin voin sanoa silloin jopa osanneeni jotain. Onneksi Verallakin oli kulunut jo pidempi aika viimekertaisesta kosketuksesta tennismailaan, joten olimme toisillemme juuri sopivantasoista peliseuraa. Alussa meinasi kyllä olla lyönti aika pahasti hukassa, mutta taitaa tuo lihasmuisti olla kuitenkin aika toimiva! Ei laskettu pisteitä tai muutakaan, kunhan vain lätkittiin palloa ja pidettiin hauskaa! :) Mietittiin, että voitaisiin ottaa tästä sellainen ”once in the week” -tapa, kun asutaan kuitenkin suht lähekkäin ja kuten voitte arvata niin meidän taloudesta noita tennismailoja ja -palloja kyllä löytyy ja noilla lähikentillä pelaaminen on ilmaista. Sen lisäksi todettiin kummatkin, että on tosi kiva tehdä välillä jotain muutakin perinteisen lenkkeilyn sijaan. Veikkaan et ainakin miun oikee käsi muistuttelee huomenna mitä tänään tulikaan tehtyä! ;)

Ihannetyttö

Mie oon täällä ollessani tullut ihan vakuuttuneeks siitä, että oon kaikkien asennusmiesten suosikkityttö. Sähkömies, autokorjaaja ja viimeviikkoinen puhelinasentaja olivat näköjään vain alkulämmittelyä, kun tänään astui kuvioihin lämminvesivaraajan korjaaja :D Toisaalta voisin esittää asian myös niin, että taannoinen miss sähkökatkoilu oli vain lämmittelyä, kun tänään tapahtui taas jotain eeppistä mutta miun tuurilla, ah, niin tavallista!

Meidän lämminvesivaraaja meni eilen rikki, eikä kukaan asentaja tietysti sunnuntaina tullut sitä katsomaan vaan vasta tänä aamuna. Aamulla herättyäni ja olkkariin tullessani täällä oli kunnon tilanne päällä, kun pojat valittivat kilpaa miten suihkusta tuleva vesi on ihan "freezing" ja M keitteli kattilassa lämmintä vettä pyjama päällä ja soitteli korjaajaa paikalle. M sanoi tekevänsä tänään töitä kotoa käsin, koska ei pääse kunnolla suihkuun (ei siis ollut ymmärtääkseni tarpeeksi fresh menemään töihin), mutta hänen täytyisi joka tapauksessa mennä hammaslääkäriin joka on sekin puoli kymmeneltä. Lupasin M:lle, että mie voin totta kai olla kotona ja päästää sitten sen korjaajan sisälle.

Kello oli viittä vaille yhdeksän, ja miulla itellänikin oli kieltämättä sellanen olo et suihkuun ois päästävä ja hiukset pestävä. Ajattelin, että samahan se on missä vaiheessa päivää sen teen, koska vaikka lämminvesivaraaja saataisiin kuntoon, niin lämmintä vettä tulee vasta huomisaamuna. Tuossa on siis joku ihme systeemi, että vesi lämpiää vain yön aikana. Laskeskelin siinä sitten, että eihän miulla mene suihkussa pitkään etenkään kun vesi on ihan jäistä ja siis hyvin kerkeen käydä ennen korjaajan tuloa.

Nyt työ kaikki, jotka yhteen tunnette miun tuuria, voittekin jo arvata mitä seuraavaks tapahtui! Niinpä. Olin yläkerrassa suihkussa ja just kastellu hiukset, kun Wombat (meijän koira) alkoi haukkua alakerrassa. Taisin päästää muutaman kirosanan, kun tajusin sen korjausmiehen olevan jo nyt oven takana kolkuttelemassa. Mietin että pakko miun on mennä se ovi avaamaan ja kietaisin pyyhkeen ympärilleni. Ovella oli sitten aluksi pieni hiljainen hetki ennen kuin se korjaaja rupes vuolaasti pahoittelemaan tilannetta ja vitsailemaan, että taisin olla just KYLMÄSSÄ suihkussa :D Oikeaan osui, sanoin ettei lämmintä vettä todellakaan tule. Äkkiä vain nakkasin avaimet tyypin käteen ja neuvoin missä on autotalli lämminvesivaraajineen ja painuin takaisin suihkuun.

Loppu hyvin, kaikki hyvin: huomisaamuna pitäisi jo tulla lämmintä vettä. Kunnon suihkun lisäksi jäänkin nyt odottelemaan vain sitä, että mitä seuraavaksi tapahtuu tai kenen remppamiehen kanssa pääsen tekemisiin ensi kerralla ja kuinka edustavana..

Freaking freezing!

Miun kirjotustahti on selvästi kokenu jonkunlaisen inflaation, jota lupaan paikata ensi viikolla! En vaan voi tajuta, että taas on lauantai-ilta ja kun päivät menee tätä tahtia, niin blogi hädintuskin kerkee edes käydä mielessä. Eipä kyllä sen puoleen, että tällä viikolla ois mitään niin erikoista tapahtunukaan että oisitte jääny paljosta paitsi kun en oo tekemisistäni normaaliin tahtiin kirjoitellut.

Tällä viikolla oon kuitenkin hengaillut aika paljon kavereiden kanssa, mikä on aina yhtä huippua! :) Torstaina nautittiin V:n kanssa ihanan aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä Chatswood Parkissa. Toista kertaa täällä ollessani miulla oli vaín hame ja toppi päällä, eikä paleltanut yhtään! Vaikka kevät onkin täällä parhaimmillaan, niin se ei siis todellakaan tarkoita sitä että täällä vielä mitkään helteet olisi. Se todistettiin taas tänään!

Silta, laiva ja ooppera

Tapasimme tyttöjen kanssa cityssä jo perinteeksi muodostuneella Queen Victoria Buildingilla. Meillä oli tarkoitus ottaa bussi alle ja lähteä jonnekin cityn ulkopuolelle, mutta tavatessamme totesimme yhteen ääneen et etitään mahdollisimman nopeesti joku paikka jostain sisältä, ihan mikä vaan! Vaikka aurinko paistoi suurimman osan päivää, niin tuuli oli sanalla sanoen hyinen. Kylmä meni luihin ja ytimiin ja kun täällä päin maailmaa nuo eristysasiat eivät taida olla talonrakentamisessa top kympissä, niin miun oloa ei tällä hetkellä helpota kovin paljoa sekään et meillä vetää jokaisesta ikkunasta ja ovesta. Nenäliinat taitaa siis päästä taas käyttöön, johan mie pari viikkoa ilman niitä kerkesin flunassani jälkeen ollakin.

Trubaduuri tienaamassa (oli muuten yllättävän paljon massii sen kitarakotelossa!)

Sen lisäksi, että palelti niin kaikki oltiin vielä erinäisistä syistä tosi väsyneitä tänään. Päivä menikin siihen, että käytiin Museum of Contemporary Artsissa, syömässä ja ajelemassa rinkiä free shuttle -bussilla ympäri cityä. Valloitimme tyttöjen kanssa viidestään lähes tyhjän bussin takapenkin ja aika kuluikin mukavasti jutellen bussin lämminilmapuhaltimen alla istuen :D Istuttiin sama bussireitti kaksi kertaa peräkkäin ja lämmiteltiin.

Hellyyttävä japanilaisturisti ikuisti miut, Franzin, Nadjan, Kerstinin ja Veran. Ihanat tytöt <3

Onkin siis ehkä jo sanomattakin selvää, että vaikka täällä Sydneyssä on kevät parhaimmillaan, niin se ei tarkoita sitä että täällä olisi jo armottomat helteet. Sää vaihtelee lähes päivittäin, esimerkiksi torstainen helle oli tänään todellakin enää muisto vain. Onneksi tässä lohduttaa tieto siitä, että kesään päin ollaan kuitenkin koko ajan menossa ja sää on lämpenemässä vaikka sitä voisi olla hankala välillä uskoa tällaisina päivinä kuten tänään!

Sydneystä ei mitään uutta...

...ei edes sitä uutta autoa! No, vaikka tosiaan pieni stressinpoikanen asiasta on kehkeytynyt niin en anna sille valtaa. Meillä on nyt väliaikaisjärjestelynä sellainen kuvio, että M ajaa poikien isän autolla (S siis säilyttää sitä täällä meidän autotallissa ja ajaa sillä Sydneyssä ollessaan) ja mie M:n autolla. Nyt kaikki ihmettelee siellä, että miks tätä järjestelyä ei voitas toteuttaa jatkossakin, kun ihan tyhjänpanttinahan se tuolla seisoo. No miepä kerron. Ensinnäkin a) M valittaa, ettei se yhtään tykkää ajaa S:n autolla ja b) se on niin älyttömän hieno Mersu etten mie varmasti edes uskaltas ajaa sillä (:D). Odotellaan, odotellaan, ei oo onneks edelleenkään miun ongelma :)

Tää viikko on mennyt aika pitkälti kotona ollessa, kun nA sairastui su-ma -yönä ja miun on sitten pitäny sen takia päivystää täällä. Kavereitten kanssa ois kyllä ollu jotain tekemistä ja kieltämättä tylsäähän tää pelkkä kotona oleminen on ollut, mutta ajattelin ettei oo miulta kovin suuri uhraus, kun muuten tää miun työ on ihan ylirentoo. Eilinen ruokakaupassa käynti tuntuikin jo suurinpiirtein luksukselta tään ei-niin-ohjelmarikkaan alkuviikon lomassa!

Nyt nA on kuitenkin jo siinä kunnossa, että meni tänään kouluun ja olo oli kuulemma ollut ihan hyvä. Lue: jeejee voin ruveta suunnittelemaan nyt päiviks jotain omaakin tekemistä! :) Alkaa muuten olla jo ikävä tyttöjä, kun viimeks nähtiin lauantaina. Viikonlopulle on kuitenkin luvassa taas kivoja suunnitelmia, ei kuitenkaan vielä mitään tarkkoja mut miulle riittää jo ihan sekin että pääsen viettämään aikaa noiden saksattarien kanssa! ;)

Nyt vielä pikkusen duunia illasta, kun lupasin kokkailla pojille dinneriä tenniksen jälkeen. Vein ne siis äsken Sydney Olympic Parkiin pelaamaan ja tapaamaan sitä uutta valmentajaa. Oli muuten yks kuumottavimmista ajomatkoista täällä, huh! Onneks M käy ne töistä tullessaan kotiin, ettei miun tarvii enää uudestaan lähtee tuonne soukkaroimaan...ennen ens maanantaita.

Loppuviikosta ja viikonlopusta

V-Ä-S-Y-M-Y-S. En tiiä onko tänään hyvä päivä kirjotella, koska pari viimepäivää on taas ollu ihan huippuja, mutta tään päivän oon ollu ärsyyntynyt. Se johtuu varmasti juurikin väsymyksestä ja sitten siitä, että tällä hetkellä meillä on täällä kotona muutamia epävarmuustekijöitä. Esimerkiks, että miten pojat menee huomenna kouluun? Miten pojat pääsee huomisiltana Olympic Parkiin tapaamaan niiden uutta tennisvalmentajaa? Niinpä, uutta autoa ei kuulu ei näy. Ei onneks oo varsinaisesti miun ongelma, mutta siitä huolimatta huomaan miten stressikäyrä nousee itelläkin, kun M tuskailee asian kanssa.

Mutta jos nyt unohdetaan tuo väsymys-ärsytys -kombo, niin kaikki menee kyllä ihan loistavasti! :) Huomaan miten asioita vain tapahtuu, kun ei turhaan huoli tai suunnittele liikaa. Toissapäivänä tapasin tanskalaisen S:n, joka on aupparina Chatswoodissa. S asuu kylläkin tuolla ylhäällä ihan shopsien lähellä, joten sinnekin kertyy matkaa se pari kilometriä, mutta kun siihen matkaan on jo niin tottunut niin eihän se tunnu enää juuri miltään :) Oli muuten ihan hassu olo, kun S tuli tänne viikko sitten, joten miehän oon jo varsinainen Sydney-konkari siihen verrattuna ;) Oli tosi kiva, kun pystyin kertomaan jo joitain paikkoja missä kannattaa ehdottomasti käydä ja osasin neuvoa esimerkiks että millä junalla pääsee cityyn jne :) Samalla kuitenkin tiiän, että tunnen Sydneyä vasta ihan pintaraapaisulta!

Art&Aboutia Hyde Parkissa

Eilinen meni kivasti N:n ja F:n kanssa cityssä - kuinkas muutenkaan ;) Alunperin suunniteltiin rantapäivää, mutta kun sää oli pilvinen ja yllättävän kolea, niin päätettiin suosiolla jättää beachille meno aurinkoisemmalle päivälle. Kierreltiin cityssä kaupoilla ja yritettiin metsästää "I love Sydney" -huppareita, mutta tuloksetta! Kyllä niitä t-paitoina löytyy, mutta kun halutaan nimenomaan hupparit. Sovittiin jo, että sitten kun N&F tulee Suomeen miun luokse ja kun mie meen käymään niitten luona Saksassa, niin sitten vedetään kaikki tiimipaidat päälle ;)

Ei siis löydetty etsimäämme, mutta jotain muuta kivaa kuitenkin :) Tytöt bongas yhdestä kaupasta alekorin, jossa oli rannekoruja ja ne ehdotti et ostetaan kaikki kolme samanlaiset meidän ystävyyden merkiksi. Ihana ajatus, ja tulin niin hyvälle mielelle! :) Kohta jo seisottiinkin kassajonossa kaikilla samanlainset puuhelmet mukana. Rakastan niitä tyttöjä! <3 (And for Nadja and Franzi, I know you read my blog and I just wrote like: "I love you girls"! :) )

Just another great day

Ihana seura, lämmin sää ja rento meininki - voisiko sen parempaa day offia edes toivoa! :) Eipä oikeastaan. Jo hyvissä ajoin aamupäivällä suuntasin taas, ylläriylläri, cityyn jossa tapasimme N:n ja F:n kanssa. Alun perin miun piti nähdä tänään ainoastaan F, mutta N:n saatua yllättäen vapaapäivän liittyi hänkin seurueeseemme.

Harbour Bridge ja Oopperatalo aidan takaa

Kiitos uusien kenkien, miun jaloissa oli about viis rakkoa jo siihen mennessä, kun olin kivunnut tuon mäen ylös Chatswoodiin. Ennen junaan astumista oli pakko poiketa ensimmäisessä vastaan tulleessa apteekissa (niitä täällä onneks riittää melkein joka kulman takana!) ja ostaa paketti laastareita. Junamatka cityyn menikin sitten pahimpia rakkoja laastaroidessa ja loppupäivän sain tuta sanonnan ”kauneuden eteen pitää kärsiä”. Ihan kivat kengät joo, mutta ei ehkä niin kivat että jatkossa haluan jalkojeni ihon rullalle niiden takia..

Päivä oli onneksi muilta osin aivan huippukiva, eivätkä nuo kipeät jalat sitä pystyneet pilaamaan. Cityyn päästyämme kävimme tyttöjen kanssa ensiksi ruokakaupassa, koska eilisiltaisissa Facebook-keskusteluissa päädyttiin siihen, että mennään tänään piknikille. Sovittiin, että jokainen tuo jotain mukanaan, mutta ilmeisesti kaikkien jääkapit olivat kotona aika tyhjillään: N toi kolme appelsiinia, F kolme keitettyä kananmunaa ja mie vein kolme kiiviä :D Noista ei mitään gourmet-piknikiä vielä oikein taiota, joten visiitti ruokaostoksille oli ihan tarpeellinen. Syömisten kanssa suunnattiin Royal Botanic Gardenseille ihan oopperatalon juurelle. Ei yhtään huonommat maisemat piknikille! ;)

Entinen vankila, johon kuulemma vietiin kaikki uimataidottomat vangit. Fiksua!

Aika vierähti taas ihan huomaamatta, kun juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. On niin mieletöntä huomata, miten tullaan kerta kerralta paremmin juttuun! F ja N ovat kavereita jo entuudestaan ja miulle tuli tänään tosi hyvä mieli, kun ne totes että: ”It feels like we’d have known you many years!”. On parasta huomata, että myö jutellaan yhdessä jo paljon kaikkia syvällisempiäkin juttuja sen lisäks että vaihdetaan just tään päivän kuulumisia tai suunnitellaan mitä tehtäisiin viikonloppuna. Plus, että N:ää ja F:ää tavatessa tuntuu oikeesti siltä, että tapaa ystäviään eikä vain kollegojaan, joiden kanssa juteltaisiin vain au pairina työskentelystä. Jotenkin ne työjutut haluaa suurimmaks osiks jättää aina tänne kotiin ja ajatella jotain ihan muuta.



Royal Botanic Gardens





Lepakko otti rennosti!

Kotiin päästyäni potkaisin nuo kengät jalastani niin nopeesti kun pystyin (okei, loppumatkasta ne ei edes kestäny enää jalassa kun sattu nini paljon ja yritin taiteilla niiden kanssa niin että ne ois hiertäny mahdollisimman vähän, ei muuten onnistunu)! Oli aika kohdata karu totuus, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa kuutta isompaa ja pienempää rakkoa. No, vahingosta viisastuu vai miten se meni.

Jotenkin tuo ulkoilma saa aina imettyä kaikki mehut, joten taidan tästä suunnata iltapalan kautta omaan sänkyyn :) Oon muuten ekaa kertaa täällä yksin yötä, kun pojat lähtivät isänsä kanssa sukulaistensa luokse pohjoisempaan ja M on G:n luona ja otti koirankin mukaan. Jännittää vähäsen, mutta samalla nautin tästä omasta rauhastani uskomattoman paljon!! :)

Näin parantuu flunssa!

Lupaus eilisestä vapaapäivästä ei sitten ihan pitänytkään, kun päätin lähteä tyttöjen kanssa cityyn. Ilmoitin N:lle perjantai-iltana, että miun olo on niin flunssanen etten kykene seinäkiipeilemään tai tekemään mitään muutakaan kovin fyysistä, joten joudun luultavasti skippaamaan treffimme. Kohta tuli vastaus, että no mennään kiipeilemään joku toinen kerta, mutta lähdetään ainakin cityyn ja katsotaan siellä sitten mitä keksitään! Tuo tarjous kuulosti siis niin kivalta, että en antanut nenän tukkoisuuden tai paineessa olevan äänen pilata päivääni.

Queen Victoria Building

Yleensä ilman noita vaatteita oleva patsas QVB:n edustalla

Tapasimme tyttöjen kanssa Queen Victoria Buildingilla, josta lähdimme Darling Harbouriin. Ensiksi kävimme National Maritime Museumissa, jossa oli…veneitä? En täysin hiffannut tuon paikan ideaa, mutta ilmeisesti joku merimuseo se oli. Emme ostaneet lippuja, joten päästiin tutustumaan vain osaan museosta. Jos ois ostettu liput niin ois päästy kiertelemään laajemmallakin alueella ja ehkä silloin miullekin ois aeunnu vähän enemmän juttuja Australian merenkulun historiasta? Täällä on muuten jännä juttu se, että vaikka ei ostettu lippuja niin päästiin silti kiertämään aika monissa paikoissa eikä tyyliin vain museon aulassa. Täällä tuntuu muutenkin olevan aika moneen paikkaan vapaa sisäänpääsy, mutta toisaalta niihin paikkoihin joihin joutuu maksamaan niin joutuu sitten tosissaan maksamaan!

National Maritime Museum



Vois itekin ruveta keräilemään noita tölkkejä ja tehä niistä jotain yhtä spektaakkelimaista ;)



Museon jälkeen kävimme hiukan kaupoilla ja menimme katselemaan Darling Harbourissa ollutta Fiesta Festivalia. Tunnelma ei ollut varmasti niin hyvä kuin se olisi voinut olla, koska sää oli tosi sateinen ja verotti varmasti osanottajia. Edes musiikki ei oikein saanut meitä fiestatunnelmiin, joten päätimme jatkaa matkaamme Chinatowniin. Ihan kuin pieni Kiina keskellä Sydneyä, tosi hassua! Sieltä olisin halunnut ehdottomasti napata muutaman kuvan, mutta sade oli sen verran rankka että päätin mieluummin suojella kameraani.. Ja onhan tässä vielä vaikka kuinka aikaa käydä sieltä ne kuvat ottamassa, toisaalta muuten tuolle alueelle meno ei niin kovasti houkuttele.

Päivä  viiden saksalaistytön kanssa oli pienestä väsymyksestä ja vetämättömästä olosta huolimatta ihan mahtava, ja taisin vähän parantuakin kivan seuran ansiosta :) Tapasin kaksi uutta tyttöä, jotka osoittautuivat myös tosi mukaviksi. Uusiin ihmisiin tutustuminen on ehdottomasti yksi parhaimmista jutuista täällä! :) Vaikka olin porukan ainut ei-saksalainen, tytöt kyllä pitivät huolen etten jäänyt missään vaiheessa outsideriksi. Jos heillä meinasi jossain vaiheessa muuttua kieli saksaan, joku oli aina ilmoittamassa, että: ”And same in English for Anna!” :D Ei siis ollut ollenkaan vikatikki lähteä eilen hieman ulkoilemaan, kun tänäänkään tauti ei ole osoittanut mitään pahenemisen merkkejä, päinvastoin!

ps. Joillakin on kuulemma ollut hieman ongelmia kommentoimisen kanssa. Poistin äsken sanavahvistuksen käytöstä ja ainakin siltä osin homman olisi pitänyt helpottua. Ja huomaattehan myös, että voitte kommentoida vaikka ette olisi kirjautuneita jäseniä/lukijoita. Kommentit piristää tosi paljon, ja oiskin kiva saada niitä runsain määrin! :)

Tissue is my issue ja muuta mukavaa

Tänään tuli täyteen ensimmäinen kuukausi Sydneyssä ja aivan kuin sen kunniaksi myös sairastuin.. Flunssa on antanut enteitä itsestään melkein koko viikon ajan, mutta ajattelin että se on vain jotain ohimenevää yskäisenmuutamankerranpäivässä-tyyppistä. Tänään sitten jysähti ihan kunnolla, ja päivä onkin mennyt nenäliinavuorta kasvattaessa sohvalla viltin alla. Että eipä tässä paljon ensimmäistä kuukautta ole pystynyt juhlimaan :D

Miun oli tarkotus kirjottaa tänään vähän yhteenvetoa tään kuukauden fiiliksistä ja kokemuksista, mutta nyt on sellainen jumi päällä ja päässä, että ajatus kulkee hitaammin kuin liikenne Sydneyssä ruuhka-aikaan. Nääs 2,5 kilometrin matkaan menee silloin 30 minuuttia, kertonee jotain? Joten muutamalla sanalla tiivistettynä: täällä on ollut ihan mieletöntä enkä oo yhtään katunut päätöstäni lähteä tänne. Kaikki on mennyt jopa ennakko-odotuksiani paremmin ja kolminkertaiset huraa-huudot sille, miten mahtavaan perheeseen olen päässyt! Koti-ikävää on ollut juuri sen verran, että (HENRY SOITTAA, IHANAAAAAA!!!!!) muistan miten rakkaita ihmisiä miulla on Suomessa odottamassa :)

Voi mikä sattuma, kun puhelin rupes soimaan just tuossa kohti kun olin kirjottamassa rakkaista ihmisistä :D Olipas ihana kuulla Henryn ääntä ja on jo varmasti sata kertaa terveempi! :) Nojoo, ehkä tässä pitää ottaa vielä viikonlopun ajan ihan rennosti, koska oon kuullut sen verran kokemuksia paikallisten lääkäreiden hinnakkuudesta Medicare-systeemistä huolimatta, että mieluummin parantelen itseni nyt kokonaan kuntoon kuin joudun lääkärille jonkun jälkitaudin kourissa.. Eniten tässä harmittaa kuitenkin se, että olimme sopineet huomiselle V:n, N:n ja F:n kanssa seinäkiipeilymiitingin, jonka joudun nyt perumaan :( Ihan tylsää.