Ihana jälleennäkeminen!

Nyt tää meininki alkaa mennä jo kyllä vähän turhan rennoks: täällä mie vain "babysittaan" läppäri sylissä ja Nigella Lawsonin kokkiohjelmaa sivusilmällä seuraten :D Tilanne olikin muuttunu siis silleen, että Nellylla oli tänään jonkun sen kaverin synttärit ja se olikin kuulemma päättäny jäädä sinne yöks. Kun tulin tänne, niin Jo harmitteli et saattaa olla vähän tylsä ilta tulossa, kun Jacobkin on jo nukkumassa. Tosiaan kun meidän ja tään naapuritalon välimatka on about parikymmentä metriä niin kysyin onko ok jos käyn nopeesti hakemassa oman läppärini tänne. Sain vieläpä siis meijän nettiyhteyden kantamaan tänne asti ja nyt toivon vaan, että läppärin akku kestää puolilleöin, jollon Jo ja Shaun on tulossa takasin kotiin. Niin ja ettei tuo itkuhälytin pärähtäs soimaan missään vaiheessa :D

Tänään tavattiin Nadjan ja Franzin kanssa cityssa ja missäs muuallakaan siellä kuin sen perinteiset Queen Victoria Buildingin edessä ja ehkä vasta siinä hetkessä tajusin miten ikävä miulla on noita tyttöjä ollukaan! Ne lähti siis tammikuun alussa reissaamaan ympäri Ausseja ja tuli nyt Sydneyyn muutamaks päiväks ennen Saksaan paluutaan. Todettiin kyllä jossain vaiheessa kaikki ihan yhteen ääneen, että tuntuu ettei tässä ois mitään noita vajaata neljää kuukautta ollukaan välissä et juttu lähti kyllä luistamaan taas ihan entiseen malliin :D Kaikilla meistä tuntu olevan niin paljon kerrottavaa, että hiljaista hetkeä ei kyllä ois saanu aikaseks varmaan tekemälläkään!

Rakkaat <3

Vietettiin melkein koko päivä Darling Harbourissa, jossa käytiin syömässä kivassa ravintolassa ihan meren äärellä :) Vaihdettiin kuulumisia, näin valokuvia tyttöjen road tripistä ja lopuks käytiin tekemässä vähän tuliaisostoksia. Tulin ihan superonnellikseks Nadjan ja Franzin tapaamisesta, jotenkin tää olo on ihan sanoinkuvailemattoman ihana :) Jotenkin meillä oli vaan niin hyvä päivä yhdessä ja oli ihana nähdä, että vaikka tytöt oli saanu paljon uusia kavereita ja kokemuksia road tripillään, niin silti ne sano odottaneensa miun tapaamista ihan älyttömästi ja ne oli vielä ne ihan samat maailman parhaimmat Nadja ja Franzi, joihin tutustuin täällä sillon ihan ekan viikkoni aikana syyskuussa :)

Olin siis ihan yhtä hymyä koko päivän ja ihan syystäkin :) Jossain vaiheessa Nadja katto minnuu ja sano, että: "Anna, you look so happy and good!" ja Franzi nyökkäili vieressä, että: "You definitely do!". Sanoin niille, että itse asiassa tällä hetkellä oonkin ihan tosi onnellinen ja miulla on kaikki asiat hyvin - sillon on helppoo näyttää onnelliselta ja "hyvältä" :) Ja koska tää päivä oli näin paras, niin nyt näytän varmasti vielä entistäkin onnellisemmalta :) Onneks nähdään tyttöjen kanssa vielä tiistaina, kun ne on tulossa Chatswoodiin kampaajalle. Sillon pitää siis sanoa taas hyvästit, mutta ei onneks mitään lopullisia nimittäin taas tänään suunniteltiin treffejä joko Suomeen tai Saksaan ja mieluiten mahdollisimman pian! :)

Tästä tulikin nyt tällanen oikein positiivisuuspostaus, mutta oon edelleen sitä mieltä, että asioista valitetaan aina ihan liikaa ja vastaavasti sitten hyvistä asioista muistetaan mainita vähän turhan harvoin. Miulla on vaan jotenkin niin tosi hyvä olo kaikesta tällä hetkellä! ...Eikä muuten tuo itkuhälytinkään ainakaan tään postauksen kirjottamisen aikana antanu mitään merkkejä siitä, että Jacobilla ois unet katkennu eli yks plussa lisää tähän päivään! ;)

Sadas

Yksi rajapyykki saavutettu: olet juuri lukemassa blogini sadatta postausta! :D En tiiä tuntuuko tuo vähältä vai paljolta, tai pitäskö miun nyt miettiä, että tää on "vasta" vai "jo" sadas postaus. No joka tapauksessa, tärkeintä on se, että en oo ottanu tästä kirjottelusta mitään paineita vaan bloggailut aina silloin kun siltä on tuntunut :) Totta kai aluks mietin et pitäs keretä päivittämään joka päivä ja oli hirveet paineet esimerkiksi siitä, että pitäskö miun nyt kirjottaa kirjakielellä vai ei. Päätin sitten jo heti alkuunsa, että jos jonain päivänä ei kirjotuta niin sitten en väkisin rupee mitään tekstiä tuottamaan. Niin ja taishan tää teksti jossain vaiheessa lipsahtaa tään puhekielen puolelle, vaikka miten suunnittelin pitäväni tään blogini yleiskielisenä. Mutta kun kirjotan murteella, niin tää blogi on enemmän minuu itteeni ja jotenkin etenkin tällasia "päiväkirjamaisempia" postauksia on miusta helpompi kirjottaa näin :) Häiritseekö tää murteella kirjottaminen muuten teitä lukijoita?

Mutta jos sitten hypätään takasin tähän arkeen, niin tää viikko on kyllä ollut taas sellanen perusmukava :) Pojilla loppu loma eilen, eli miunkin hommat samalla vähän lisääntyy. Ei kyllä mitenkään radikaalisti, nimittäin tänäänkin olin saanu salilla ollessani tekstarin M:ltä, että: "Mä haen pojat, don't hurry!" No, mikäs siinä :D Mut sellasta "lopun alun tuntua" on jo selvästi ilmassa ja se tuntuu ihan hassulta. Pitää esimerkiks ruveta miettimään jo sitä, että joku päivä on mentävä pankkiin ja suljettava tili ja kaikkee tuollasta. Tuonne pankkiinkin kannattaa marssia varmaan vähän aiemmin kuin sillon ainakin miule hyvin tyypillisenä viimisenä iltana, koska täällä nuo asiat hoituu vähän hitaammin ja monimutkasemmin kuin mihin Suomessa on tottunu.



Kävin ostamassa tänään vähän "omia herkkujani". Ehkä tää pähkinäfani selviää nää viimiset vajaat kolme viikkoa tuolla yhteensä reilun kilon satsilla?! ;D ...tai sitten ei...



Tänä iltana meillä on täällä kotona wedding party, Jo ja Nelly tulee naapurista ja sitten yks M:n ystävä. Pidetään vähän niin kuin tyttöjen iltaa ja hemppistellään ;) Mie oon kyllä ihan älytön hääfanaatikko ja noita kuninkaallisia häitäkin on aina ihana seurata! Vähänkö muuten viime kesänä oli surkeeta, kun olin töissä Victorian ja Danielin häiden ajan enkä päässyt kattomaan telkkarista sitä suoraa lähetystä. No jospa tuo tään iltanen edes vähän korvais sitä menetystä :)

Viikonlopusta on tulossa ihanan kiireinen: huomenna on tiedossa lounastreffit Nadjan ja Franzin kanssa Darling Harbourissa, illalla menen babysittaamaan naapuriin ja sunnuntaina treffataan taas Sanelman kanssa. Kaikkea kivaa siis tiedossa! :) Ja niin ne päivät vaan huristaa ohitse, tänään on nimittäin jäljellä enää 20 kokonaista aussipäivää... Anteeks mitä?!

Miulta on muuten kyselty kommenteissa jonkin verran sitä, että mikä tään blogin kohtalo on, kun palaan Suomeen. Kellekään en oo osannu antaa vielä muuta varmaa vastausta, kuin että en tiedä, mutta kirjottamista en aio lopettaa. Siispä nyt sadannen postauksen kunniaksi voisin kysäistä teiltä, että mitä mieltä työ lukijat ootte. Jatkanko tämän saman blogin alla? Jatkanko tämän saman blogin alla, mutta muutan blogin nimeä? Aloitanko kokonaan uuden blogin? Myös muita mieleentulevia vaihtoehtoja saa esittää! :)

Loppuun vielä kertaalleen KIITOS teille kaikille 20 rekisteröityneelle lukijalle ja kaikille muillekin blogini seuraajille! Kiitos, että ootte pysyneet mukana näiden kaikkien 100 postauksen ajan ja toivottavasti jaksatte lueskella tarinoitani vielä jatkossakin! :) 

Niitä pieniä eroja

Koskapa miun alkuviikko on menny ihan vain rentoillessa eikä siitä siis oo sen kummempaa kirjotettavaa, niin ajattelin että voisin kirjotella vähän jatkoa tälle tekstilleni :) Varautukaa siihen, että jutut tulee ihan ajatuksenvirtana taas, joten minkäänlaista loogista listaa ei ole odotettavissa... Mutta joka tapauksessa, Suomen ja ja Aussien eroja vol. 2, olkaapa hyvät!

• Täällä taloissa ei oo kunnon eteisiä. Ulko-ovelta alkaa usein käytävä, jonka varrella on makuuhuoneita ja sitten käytävän päässä päädytänkin keittöön ja olkkariin. En oo nähnyt yhdessäkään talossa esimerkiksi naulakkoa takeille ja kenkätelineetkin ovat tosi harvinaisia. Tää ehkä sen takia, että täällä ei kuitenkaan niin hirveesti tarvita takkeja (ja taloissa on usein isot vaatehuoneet, jonne ne kyllä mahtuu) ja sisällä kuljetaan lähes poikkeuksetta kengät jalassa.

• En oo nähnyt missään talossa tai rakennuksessa tapetteja seinillä. Kun ihmettelin asiaa ääneen, niin M sanoi, että täällä melkein jokaisessa talossa on ainakin jonkinlainen kosteusvaurio, joten eipä nuo tapetit sitten edes pysyis seinillä vaan tulisivat alas kosteuden takia :D

• Pääsiäisen aikaan täällä oli ihan julmetun isot suklaaosastot ruokakaupoissa. Siis ihan järkyttävän kokoiset! Täällä oli myynnissä paljon suklaamunia, mutta sitäkin enemmän aussit tais olla kaikkien suklaasta tehtyjen pupuhahmojen perään, koska niitä riitti sitäkin enemmän.

• Täällä autoon voi ottaa halutessaan ihan minkälaisen rekisterinumeron tahansa. Toki täälläkin on niitä ihan perus kolme+kolme -yhdistelmiä (mutta kirjaimet ja numerot sekaisin, ei samalla tavalla kolme kirjainta+kolme numeroa kuten Suomessa), mutta tyypit laittaa rekkarikseen tosi paljon esimerkiksi omia tai yrityksensä nimiään, syntymäaikoja jne. Tuo ylläoleva auto majailee tässä meidän tien varressa ja mitä ilmeisimmin sillä taitaa ajella joku kova Eminem-fani?!

• Roskistentyhjennyspäivä on kerran viikossa, esimerkiksi meidän alueella torstaisin, jolloin pihalla olevat isot roskapöntöt viedään talon eteen tienvarteen ja roska-auto käy tyhjentämässä ne jossain vaiheessa päivää.

• Jokaisen myynnissä olevan talon edessä on täällä jättimäinen "For Sale" -plakaatti. Siinä kerrotaan muun muassa talon perustiedot ja milloin siitä on esittely. Niin ja totta kai välitysfirman nimi on aina esillä kissankokoisilla kirjamilla :D Sen jälkeen, kun talo on saatu kaupaksi, kyltti jätetään vielä useammaksi viikoksi, ellei jopa pariksi kuukaudeksikin, paikalleen ja siihen lätkäistään "Sold" -tarra.

• Kun taloissa tehdään remonttia, niin ihan kuin noissa myyntijutuissakin niin talon eteen, mahdollisimman näkyvälle paikalle, isketään kyltti josta käy selväksi remontti-/rakennusfirman nimi ja yhteystiedot. Sen lisäksi on aina muutama ekstrakyltti, joissa kehotetaan muun muassa käyttämään korvasuojaimia.

• Täällä kävelytiet koostuu sellasista mitä ne nyt ois, ehkä metri kertaa metri "betonilaatoista". Sitten aina tasasin väliajoin laatan valaja on kirjoittanut johonkin yksilöön oman nimensä ja valupäivän.

• Näiden kuukausien aikana on tullut muutaman kerran ikävä Eniroa tai ihan mitä vain numerotiedustelua. Nollakaksnollakaksnollakaks tai nollasatasata mainoksetkaan ei ärsytä niin paljon kuin se, että kun tarviis saada jonkun ihmisen puhelinnumeron selville niin et vaan oikeesti voi löytää sitä yhtään mistään "julkisesta" palvelusta!

• Salilla käydessä oon kiinnittänyt huomiota siihen, että tyypit käy siellä ihan normaaleissa ulkolenkkareissa! Itteni lisäks oon nähny noilla tunneilla ihan vain pari tyyppiä, jotka käyttävät "aerobickenkiä". Ei siinä mitään, mutta kun tuolla suurimmalla osalla ei edes oo vaihtokenkiä mukana vaan noilla samoilla lenkkareilla painellaan menemään sitten tuolla ulkonakin niin voin vaan kuvitella miten likainen se jumppasalin latita todellisuudessa onkaan, yöks :/

• Täällä ei oo ollenkaan ihmeellistä bongata ostoskärryjä pitkin tienvarsia. Enkä nyt siis tarkota sitä, että niitä näkyis muutaman metrin päässä kaupan ulko-ovista, vaan ihmiset tuntuu kärräävän ostoksiaan joskus ihan kotiin asti :D Esmerkiksi ihan tuossa parin talon päässä meiltä näin nuo kuvassa olevat ostoskärryt, ja tuohon kyseiseen kauppaan on meiltä kuitenkin reilun parin kilometrin matka :D Ostoskärryjen siinä työntöosassa lukeekin usein, että: "Found a trolley?" ja sitten puhelinnumero perässä mihin voi soittaa ja ne tullaan hakemaan.

• Jos telkkarissa tai radiossa mainostetaan jotain "virallista" asiaa, siis tyyliin vaikka että millon jotkut vaalit on, niin mainoksen lopussa näkyy (telkkarissa) tai sanotaan (radiossa), että kuka sen mainoksen on "spoken by" eli kuka siinä puhuu.

• Pääsiäisen ja muiden juhlapyhien aikaan täällä saa liikennesakot tuplana. Tai siis joutuu maksamaan ihan saman summan kuin tavallisestikin joutuisi, mutta pisteitä lähtee tuplana pois. En oo ihan tajunnu tätä näitten pistesysteemiä, mutta jokaisista liikennesakoista lähtee aina tietty pistemäärä pois ja sitten kun niitä on lähteny trapeeks, niin seuraavana lähteekin jo koko ajokortti.

Maassa maan tavalla ja niin edelleen... ;)

Teellä

Pitkälle eiliseen iltapäivään näytti siltä, että miun ja Sanelman sunnuntaitreffit meinaa jäädä välistä. Siinä kun vaihdettiin muutama tekstari, niin erinäisistä syistä alkoi tuntua siltä et eihän tästä nyt tuu yhtään mitään jos tapaaminen ei onnistu! Kummallakin meistä tuntu olevan niin paljon asiaa ettei kaikkee ois millään voinu tekstareilla tai edes soittelemalla saada juteltua :D Ja kuinkas ollakaan, reilun tunnin päästä löydettiin ittemme North Sydneysta ihanasta ravintolasta, jossa Sanelman poikaystävä on töissä :)

Oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka tuo Jordanin ravintola :) Meille tuotiin pöytään ihanan isot kannulliset teetä ja yllärinä vielä pari palaa herkullisia kakkuja! Ja luonnollisesti palvelu oli mitä parhainta ;) Ihanaa, kun meidän treffit onnistu taas ja sääkin suosi: ilma oli sellanen ihanan lempeä, vähän niin kuin lämpöiset kesäillat Suomessa. Hyvässä seurassa ja maailmaa parantaen vierähtikin taas muutama tunti ja oli niin terapeuttista päästä taas vuodattamaan sydäntään ihan kunnolla! :) Kiitos siis taas aivan mahtavasta iltapäivästä/illasta Sanelmalle ja kerro vielä kertaalleen kiitosterkut myös Jordanille! Tuota ravintolaa tulen kyllä suosittelemaan mikäli joku miulta vinkkejä jatkossa kyselee :)

Täällä Australiassa vietetään tänään Anzac Dayta, joka on jonkunlainen Australian ja Uuden-Seelannin armeijoiden juhlapäivä tai jotain. Eli siis ihan rehellisesti sanottuna en oo itekään asiasta sen enempää perillä :D Täällä muuten on aika jännästi silleen, että kun tuo Anzac Day sattuu tänään samalle päivälle kuin 2. Pääsiäispäivä niin vielä huominenkin on yleinen vapaapäivä. Tuo siis sen takia, että kun sekä AD että 2. Pääsiäispäivä on kummatkin yleisiä vapaapäiviä ja nyt kun ne sattuu päällekkäin, niin eihän niistä kumpaakaan voi missata joten huomenna korvataan sitten se toisesta johtuva vapaa. Toivottavasti ymmärsitte tuosta miun selityksestä edes jotain :D

No mut joo, joka tapauksessa rento aloitus viikolle siis. Pojilla alkaa koulu keskiviikkona tai torstaina, taidan olla vähän huono auppari kun en muista ihan tarkalleen :D Sitten varmasti riittääkin taas tekemistä, kun kuskailen niitä kouluun ja takaisin ja harrastuksetkin pyörähtää taas käyntiin loman jälkeen. Niin ja perjantaina Nadja ja Franzi tulee Sydneyyn muutamaksi päiväksi ennen Saksaan paluutaan, ja sovittiinkin jo lauantaille lounastreffit! :) Welcome girls, I've been missing you!

Pääsiäisenä

Pääsiäisterveisiä kaikille! :) Tuntuu kyllä ihan hassulta, että on pääsiäinen, kun en oo oikein päässy yhtään siihen fiilikseen täällä. Ainut pyhäpäivä oli eilinen Pitkäperjantai eli täkäläisittäin Good Friday, mutta tänään onkin jo ihan tavallinen launtai. Kaupat on täynnä pääsiäismunia, mutta siihen kaikki pääsiäisfiilistely tuntuu täällä jäävänkin. Ei kyllä sillä, että mitään erityistä pääsiäisohjelmaa kaipailisinkaan, mutta kotona on aina kiva kun tähän aikaan vuodesta laitetaan pääsiäisliina pöytään ja rairuohoa (viimevuosina ohraa) on ollut kasvamassa ainakin muutamassa kipossa :) Niistä uskonnollisista menoista en sen kummemmin piittaa, kun tuo aihetta en koe muutenkaan niin omakseni.

Eilen kyllä pidin niin rennon päivän, että! :) Aamupalan jälkeen suoraan poolille ja siellä tulikin loikoiltua ja nautittua pitkästä aikaa tosi kesäisestä päivästä. Naapurit vieraineen tuli sitten ite lunchille poolille myöhemmin iltapäivällä ja mie sitten tulin kotiin ja jatkoin auringonottoa ja ristikoiden täyttelyä omalla takapihalla. Loppupäiväkään ei ollu paljoo sen rankempi, kun kokkailin sen lupaamani dinnerin. Ruuanlaitosta tykkään niin paljon, että eipä tuo ihan hirveen rankkaa ollut :D Eli siis miun eilinen päivä oli lähinnä auringonottoa ja syömistä, ei paha!

Dinnerille laitoin uunilohta sitruuna-minttu-persilja-hunaja -kuorrutuksella ja tein ison salaatin. Siihen taisi mennä vähän kaikkea; jäävuorisalaattia, kurkkua, päärynää, avocadoa, ituja, pekaanipähkinöitä, fetaa, granaattiomenaa... Nam! Tykkään just tuollasista salaateista, missä on paljon kaikkea ja myös vähän tuollasta "rouskuteltavaa" vaikka just pähkinöiden muodossa. Dinner ylipäätään oli kyllä tosi onnistunut ja sain siitä paljon kehuja ja kiitosta :) (Paitsi että koin taas ehkä sen aupparin "highlighthetken", kun nA pöytään tullessaan katsoi kala-astiaa ja sanoi: "That makes me feel throwing up!" Hei kiitos, sepäs olikin mukava ensikommentti ennen kuin ruokaa oltiin edes maistettu! :) No, onneksi oon jo tottunut noihin meijän poikien itsekeksimiinsä ruokarajoitteisiin niin osasin jättää tuon kommentin omaan arvoonsa...)

Oli kyllä mukava istua alas isommalla porukalla, syödä hyvin ja jutella :) Pöydän ääressä viihdyttiinkin toista tuntia ja oli jotenkin tosi hyvä ja rauhallinen olo ja tunnelma. Yleensä meillä on täällä aina sellainen häslinki päällä, että oli ihana pitkästä aikaa rauhottua silleen et jokaisella oli aikaa kuunnella mitä toisilla oli sanottavana. Samalla muuten kilisteltiin miun viimiselle kuukaudelle täällä, meinas kyllä iskeä jo vähän haikea mieli, vaika ihan älyttömästi kotiinpaluuta odotankin!

Tänä aamuna heräsin jo puoli seittemän maissa, kun lähdin viemään nA:ta tennisturnaukseen Penrithiin. Sinne menee ajaessa melkein tunti ja sitä ennen miun piti vielä siivota huoneeni, kun M oli myynyt miun sängyn ja saan tänään queen size bedin sen tilalle! :) Piti vähän tehdä tilaa tuolle isommalle vuoteelle ja tais olla muutenkin ihan hyvä vähän raivailla tuota huonetta ainakin siitä päätellen, että roskiin lähti aika kivasti turhaa jaloissa pyörinyttä roinaa... Penrithistä tultuani istahdin tähän koneelle aamupalan sekä tään bloggailun merkeissä ja kohta ajattelin ryhdistäytyä bodycombatin verran. Iltapäivällä olisi taas uusi reissu Penrithiin luvassa, mutta en valita, on tosi kiva kun on jotain tekemistä ja oon kyllä päässyt ihan liian helpolla nyt kun pojilla on ollu loma koulusta :)

Miten teillä lukijoilla on pääsiäisen aika sujunut? :) Ainakin ihanan keväinen sää on tainnut helliä teitä Suomessa!

Syömisistäni

Oon huomannut tässä parin viime viikon aikana, että treeni ja energiansaanti ei oo ollu ihan tasapainossa… Esimerkiks salilla ei jaksa niin hyvin kuin haluais ja huomaan, miten miulle tulee sellanen ”luinen” olo. En tiiä sanooko tuo kellekään yhtään mitään, mutta kroppaan tulee jotenkin vähän sen oloiset fiilikset kuin sillon anoreksia-aikaan. Nyt onneks osaan painaa jarrua jo ennen kuin mitään pahempaa pääsee tapahtumaan, ja niinpä oonkin tässä viimepäivien aikana pistänyt menemään tuota ruokaa alas aikalailla :D Muutamia mainitakseni niin turkkilaista jugurttia, raejuustoa, rypsiöljyä, pähkinöitä, kookoshiutaleita, kasviksia ja hedelmiä on tullut syötyä ihan urakalla, nimittäin pari lisäkiloakaan ei tekis yhtään haittaa, ehkä jopa päinvastoin. Ja tietysti mieluummin lihaksena, kiitos! ;) Ainiin ja mie kehittelin itelleni sellasen ”palautusjuoman”, että sekotan maitoa ja karpalomehua :D Ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä, mutta on se namia! Ja plussana tietysti ihanan pinkki väri ;)

Näistä aineksista (+suolaa ja pippuria) syntyi tänään lounas salin jälkeen

Miun ruokavaliosta sitten yleisesti ottaen, niin viime kevään aikana muutin ruokavaliotani vähähiilihydraattisempaan suuntaan, ja viime kesänä siirryin siihen lähes kokonaan.  Nyt ennen kuin kukaan ehtii siellä ruveta besserwisseröimään että niinpä, selviä syömishäiriön merkkejä ja niin edelleen, niin lopetapa heti alkuunsa ja kokeile itsekin miten hyvä olo tulee, kun vähentää hiilihydraatteja :) Erityisesti sokeri, leipä, pasta ja riisi on ollu miulle 99% nounou viime kesän alusta lähtien ja sen myötä kroppa on tuntunut paljon miellyttävämmältä ilman sitä turhaa hiilareiden aiheuttamaa pöhöä. Hyviä hiilihydraatteja tankkaan sitten senkin edestä, kun syön päivittäin kasviksia ja hedelmiä moninkertaisesti sen ”puoli kiloa päivässä” -suosituksen verran. Hedelmät, marjat, kasvikset ja vihannekset - true love! Valehtelematta saatan syödä päivässä lähemmäs kilon porkkanoita ja esimerkiksi omppuja menee vähintään kolme. Ja puhumattakaan kesäajasta ja siitä, kun Suomesta alkaa saada mansikoita, mustikoita, vadelmia, viinimarjoja, oman puun omppuja. Lievästi sanottuna ”saatan” aina pikkasen hullaantua niistä, kysykää vaikka äitiltä tai Kyöstiltä jos ette usko! :D

Henry, tää oli aika "gurmeee gurmeee"! ;)

Lihaa en kovin paljoa syö, ja proteiininsaannin turvaan pääosin pähkinöillä, manteleilla, siemenillä, maitotuotteilla, kalalla ja kananmunilla. Jos lihaa joskus lautaseltani löytyy, on se yleensä kanaa (vaikkakin viime aikojen uutiset broilereista/kanoista ovat olleet todella epämiellyttäviä!). Arvatkaa miten monta kertaa oon täällä ikävöinyt maitorahkan perään? Aika monta! Onneks tilanteen on pelastanut tuo turkkilainen jugurtti vaikka ei se ihan samaa asiaa ajakaan.

Koemaistelua by 15 minuuttia sitten hiuksia pesemästä ja hetken aikaa pyyhe päässä ollut bloggaaja :D Joku teistä lukijoista kiitteli taannoin kommenttiboksissa siitä, että on ihanaa kun olen tässä blogissa niin oma itseni, niin tässäpä tätä materiaalia taas tulee :D Sori, en vain jaksanut tällä kertaa edes kuivata saati kammata hiuksiani blogini takia ;)) 

Muutaman vuoden takaisesta rasvakammostani olen onneksi päässyt jo eroon, ja nykyisin ymmärrän miten elintärkeitä hyvät rasvat ovat! Samalla myös kaloreiden kyttääminen on jäänyt, huh helpotusta. Totta kai tiedän ja seuraan edelleen energiasisältöjä, mutta en siinä mielessä että miettisin jokaisen suupalan kohdalla, että kuinka monta kaloria olen parhaillani nielaisemassa tai että pitäisin kirjaa päivän intakesta. Se on mennyttä se, onneksi! Tässä rasva-asiassakin nuo pähkinät kavereineen ovat miun mielestä taas aika ykkösiä! Avocadotkaan eivät tule paljoa perässä :) Kovassa huudossa miulla on myös kookoshiutaleet, joita syön ihan paljaaltaan ainakin kourallisen päivässä :D Tämä siksi, että en ole löytänyt täältä kylmäpuristettua kookosöjyä, jota käytän Suomessa. En oo ihan varma, että onko nuo hiutaleet ja öljy verrattavissa toisiinsa, mutta joka tapauksessa. Olen sitten tyytynyt käyttämään rypsiöljyä, mutta kotiin palatessani ei ole epäilystäkään ettenkö palaisi terveellisen (ja monikäyttöisen!) kookosöljyn pariin. Superfoodeista en edes aloita, saisin kirjoitettua niistä vaikka ihan oman ylistyspostauksensa :)

Täällä Ausseissa ollessa maitotuotteiden mukana tulee automaattisesti saatua rasvoja, koska esimerkiksi ”kevyt” kermaviilissä on 18%, -maidossa 2% ja -raejuustossa 2,8% rasvaa. Täällä meille ostetaan kotiin kaikki maitotuotteet kevyinä, mutta tuon turkkilaisen jugurtin pistelen menemään ihan aitona eli 10% rasvaa sisältävänä. Tiedän, että noiden eläinperäisten rasvojen saantia täytyy kontrolloida, mutta kun itse en syö paljoakaan muuta eläinperäistä kuin noita maitotuotteita niin olen sallinut ne itselleni ilman turhempaa kyttäystä. Ja mieluummin otan nuo rasvat, kuin ylen määrin lightversioiden lisäaineita.


Ja sitten syömääääään! Seurana Sara-lehti, jota M tilaa Suomesta :)


Hmm, tulikohan tässä nyt edes suurin piirtein kaikki, mitä halusin sanoa :) Kirjoittelin nimittäin taas aika ajatuksenvirtana ja voi olla, että sen myötä jotain tärkeää jäi puuttumaan. Jos tulee mieleen jotain kysymyksiä tai muuta, niin kommenttiboksi käyttöön vaan :) Oon jotenkin tosi huono suunnittelemaan näitä bloggauksiani etukäteen ja huomaankin usein, että tekstiä tulee paljon enemmän ja luonnollisemmin ihan näin kun rupean vain kirjoittelemaan ilman sen suurempia suunnitteluja.


Loppuun vielä, että en tietenkään voi sanoa, että vhh-ruokavalio olisi kaikille se avain onneen, mutta ainakin sitä kannattaa testata! :)


EDIT: Sori noiden parin kappaleen poikkeavasta rivivälistä, en ymmärrä mitä tapahtui ja luovutin tunnin taistelun jälkeen...

"Pääsiäis"show

Joko teillä lukijoilla alkaa olla pääsiäistunnelmat päällä? :) Myö oltiin eilen M:n, vA:n ja G:n kanssa jo monia kymmeniä vuosia täällä järjestetyssä Sydney Royal Easter Showssa. Tuo on alun perin ollut kuulemma sellanen ”maalaisnäyttely tai -messut”, joka on tapahtuman kantava idea edelleen vaikkakin se on saanut oheensa jo paljon muitakin teemoja. Niin ja muuten kaikki pääsiäiseen viittaavat jutut loppukin jo tuohon nimeen: tapahtuma oli nimittäin kuin isojen messujen, näyttelyiden ja tivolin yhdistelmä. Tarjolla oli kaikenlaisia näytöksiä lehmänlypsystä hypnotisoijaan ja lumberjackeista kokkikouluun. Näyttelilleasettajien määrää en edes uskalla arvioida, kun ”messuosastojakin” oli kymmenittäin aina lifestylesta ruokaosastoon ja fashionista  hevoskärreihin. En kyllä yhtään ihmettele, miks tuolla tapahtumassa sanotaan olevan jokaiselle jotakin :D Jo itse tapahtuma-aluekin oli niin laaja, että koko ajan oli pakko kulkea showkartta kädessä ja pakko myöntää, että kertaalleen eksyinkin, kun yritin löytää saman esiintymislavan luo, jonne muu seurueemme oli jo mennyt. (Ja arvatkaa olinko edes pidelyt taas karttaa väärinpäin kädessä?! :DD)

Miun on oikeesti tosi vaikee selittää miten valtava tuo show oli, joten tässä ainakin jotain suuntaa-antavaa sneak peekia siitä, mitä kaikkea  siellä oli tarjolla:



Ruusujen kauneuskilpailu



Hedelmistä rakennettu maisema



Entistä enemmän haluun itelleni tuon Vitamixin!!

 

Puunhakkaajat



Kerran heppatyttö, aina heppatyttö... Mie haluun ratsastamaan!



Lumberjacks



Hypnotisoija työssään

 

Rodeokilpailu



Trialia



Taitoajoa Hiluxeilla :D



Päivä oli kyllä tosi kiva ja aika vierähti ihan uskomattoman nopeesti! :) Jotain kertonee se, että lähdettiin aamupäivällä 11 aikaan kotoa ja takaisin oltiin vasta iltayhdeksältä, eikä tuossa ajassa kerennyt tulla kertaakaan tylsää! Muutenkin oli kiva nähdä, tai oikeamminkin kokea, tuo tapahtuma, kun sillä on täällä niin pitkät perinteet. Tuo olikin varmaan meijän pääsiäisen the thing, koska kukaan meistä ei oo esimerkiksi niin uskonnollinen, että pääsiäistä sen kummemmin vietettäis. Paitsi että mie lupasin kokata pitkäperjantaina (täällä Good Friday, vähän ristiriitaista miun mielestä :D) familydinnerin, jee! :) Mitään perinteistä pääsiäismenua lampaineen ja pashoineen ei tulla näkemään, mutta miulla on jo aika killeri-idea mielessä kuitenkin mitä pöytään loihdin :)

ps. Tänään muuten alkoi miun viiminen kuukausi Ausseissa! Tuntuu muuten aika jännältä :)

Sunday dates

Voi että, miten kovasti tykkäänkään näistä miun ja Sanelman jo melkein perinteeksi muodostuneista sunnuntaitreffeistä! :) Nukuin viime yön taas auvoisasti korvatulpat korvissa ja unimaski kasvoilla - onneksi, koska kun heräsin kymmenen jälkeen niin täällä oli jo täysi elämä taas päällä. Ilman noita pieniä apulaisiani olisin varmaan herännyt jo useampi tunti aiemmin... Mutta siis takaisin asiaan, niin kotona en kerennyt sitten juuri muuta kuin syödä aamupalan sekä pakata laukun. Lähdin nimittäin jo ihan pian kävelemään Chatswoodiin, jonne oltiin sovittu treffit Sanelman kanssa. Istuskeltiin ekaks kahvilassa ja päivitettiin uusimmat kuulumiset ja tapamme mukaisesti parannettiin maailmaa about jokaiselta kantilta. Sen lisäksi suunniteltin yhtä pikku juttua, mikä ois tarkotus toteuttaa tässä vielä ennen miun Suomeen lähtöä :) Stay tuned, mie kerron sitten lisää, kun suunnitelmat alkaa varmistua! Ja tässä ei nyt oo kyse mistään tajunnaräjäyttävästä spektaakkelista, vaan kivaa vaihtelua arkeen tuovasta hommelista, mistä oon ainakin ite tosi innoissani!

Kahvilasta jatkettiin sitten matkaa...kaupoille. Ja joo, arvasitte ihan oikein, eihän sieltä tullut taaskaan tyhjin käsin lähdettyä. Jotenkin sen tulevan pakkauspulman aina vaan onnistuu sysäämään johonkin ajatusten perimmäiseen sopukkaan tuolla "mid season salejen" keskellä :D Varmaan tätäkin päivää muistelen sitten oikein lämmöllä, kun ahdan noita vaatekappaleita johonkin matkalaukkuni nurkkaan.


Vielä viime hetkellä neuleen harmaa vaihtui samanlaiseen kauniiseen tummaan metsänvihreään :) (Aika kaunis muuten tuo valkoinen seinä, vai mitä? ;) Ei tullu miusta sitä paljonpuhuttua muotibloggaajaa vieläkään ;D)



Peace!

Sinänsä miun täänpäiväsetkin ostokset oli ihan oikeutettuja, koska a) kuten todettu, niin etenkin iltaisin täällä on jo niin viileää, ettei ilman neuletta pärjää millään. Ilmeisesti olin tänne lähtiessäni hiukan liian optimistnen, kun varustauduin vain muutamalla paksummalla paidalla ja b) miulla ei oo tällä hetkellä yhtään caprimittaisia housuja ellei salihousuja oteta huomioon. Ihan pätevät perustelut, vai mitä?! :)

Kaikenkaikkiaan oli kyllä ihana sunnuntai taas! :) Vaikka miulla ei ookaan tällä hetkellä ihan hirveesti kavereita täällä Sydneyssa, niin sitten nuo muutamat on sitäkin tärkeämpiä. Laatu korvaa määrän, ja oon tosi onnellinen! :)

Sadepäivän aikaansaannos

Hupsista, mites tässä taas näin pääs käymään?! Miunhan piti vain käydä salilla ja tulla sieltä suoraan kotiin... Ehkä se oli tuo vesisade, joka sai miut hengailemaan Chatswoodissa vähän pitempään kuin oli tarkotus ja mitäs muutakaan sitten tein kuin koukkasin muutaman vaatekaupan kautta ;) Ei kyllä sillä, että sade olis sillä aikaa yhtään laantunut vaan jouduin kävelemään kotimatkan ihan yhtä rankassa sateessa kuin se oli salilta lähtiessänikin :D Mut oli ainakin teoriassa hyvä excuse tuolle shoppailulle, ja osoittautuipa käytännössäkin toimivaksi ;)

Heti alkuun taas sorit noista kuvista, ihan järkyttäviä! :D Vastavaloon kuvaaminen oli miun mielestä näköjään taas tosi hyvä idea ja muutenkin nuo vaatteet näyttää henkareissa siltä, että olisin ottanut kuvia joistain roskiksesta löytyneistä rytkyistä. Mutta ehei, Cotton On -kaupasta löytyi siis tuollanen kiva valkoinen "trikooneule" ja haaremihousut yhteensä 25 dollarilla. Tuollasille paidoille miulla on aina käyttöä, mutta noita housuja kieltämättä kyllä mietin hetken. En sen takia, ettenkö olis niistä tykännyt jo heti, kun vedin ne jalkaani sovituskopissa, vaan lähinnä sen takia, että en halua et ihmiset ajattelee miun näyttävän joltain p*skat housussa kulkevalta pultsarilta. Vähän aikaa siinä peilailtuani tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että mitä väliä muiden mielipiteillä, jos vain itse viihdyn nuo housut jalassa :) Vaikka pakko myöntää, että silloin pari vuotta (?) sitten, kun nuo haaremihousut tekivät tuloaan, niin en kyllä lämmennyt niille yhtään... Jotenkin oon tosi hidas syttymään tällasten "uusien" villitysten kanssa.

Mutta joka tapauksessa tuli taas hankittua vähän lisää päänvaivaa pakkamista ajatellen :D Mutta siihenhän on vielä reilut neljä viikkoa aikaa, eli eihän tässä kannata vielä murehtia... Yks päivä rupesin jo oikein toiveikkaana tkemään listaa siitä, että mitä vanhoja vaatteita jätän tänne enkä raahaa enää Suomeen mukanani. No, eipä tuolle listalle päässyt kuin yksi paita, farkut ja leggingsit... Niillä ei varmaan matkalaukku vielä hirveesti kevene?! :D

ps. Ihan off topicina on mainittava vielä siitä personal trainer -asiasta, jota viime viikolla pähkäilin. Päädyin siis siihen lopputulokseen, että treenailen nyt ainakin täällä loppuajan ilman pt:tä. No eilen sitten tuo Cara tuli miuta salilla vastaan kaks kertaa eikä edes tervehtinyt, vaikka katoin sitä silmiin ja moikkasin! Mites nyt noin, kun viime viikollahan olin vielä niin darlingia ja honeya ja sähköpostien perässä komeili pitkä rivi xoxo:ta :D Mie en oikeesti ymmärrä tuollasia ihmisiä, jotka eivät oo enää tuntevinaankaan jos joku asia ei mene niiden mielen mukaisesti. Etenkin, kun Cara itekin vielä sano moneen kertaan et on ihan ok, jos en osta siltä sitä "treenipakettia". Eipä näyttänyt olevan, mutta onneks osaan jättää tuollaset ihmiset omaan arvoonsa ja käyttäytyä ite vähän paremmin :)

Kivenpyörittäjät

Jipii, ihana Tiinu heitti minua blogihistoriani ensimmäisellä haasteella! :) Kiitos!


1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.


2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se.


3. Selitä kuva.


4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Kyseessä on siis monissa blogeissa kiertänyt neloskuvahaaste, joten sukelsinpa itekin tutkiskelemaan mitä neljännen kuvakansioni neljännestä kuvasta löytyi:

Hahah, kuvassa on meidän äiti (vaalea takki) ystävänsä Liisan kanssa kirjaimellisesti kivenpyörityksessä viime kesän alussa :D Tarina on siis se, että ollaan saatu floristi-Liisalta ihanan paljon apua kukkapenkkien yms. suunnittelussa ja laitossa, kuten myös vuosi sitten. Tuo kuva on yhdeltä illalta, kun äiti ja Liisa tekivät meille sellasen ”kivikukkapenkin” ja pienempien kivien joukkoon piti saada jotain isompaa ja näyttävämpää. Eihän siinä heidän sitten muu auttanut kuin käydä nostamassa järvenrannasta tuollainen kunnon möhkäle (näyttää muuten kuvassa paljon todellista kokoaan pienemmältä!) ja urakoida se yläpihallemme kukkapenkkimme ”valtiaaksi”. Ja hienot istutukset muuten tulikin! :)

Nyt tuli muuten ihan huono omatunto, kun en tainnut olla kovinkaan suurena apuna tuossa hommassa.. No kyllä mie sentään saunan lämmitin (on se vaativaa napsauttaa sähkösauna päälle ;D) ja valmistin iltapalaa rankan työn raatajille!

Nyt haaste lähtee jatkamaan matkaansa seuraaville:

Suhkur
Karoliina
Cinnamon_
Tiia

Pupu

Se on 18 vuotta vanha ja kotoisin Englannista.

Se on asunut kanssani yhdeksässä eri osoitteessa ja kulkenut mukanani aina, kun olin lapsena yökylässä kavereideni luona. Nykyisinkin se on joka yö vieressäni.

Se on imenyt vuosien varrella itseensä monia ilon- ja surunkyyneleitä, eikä vieläkään hylji niitä.

Olen pessyt lapsena sen hiuksia järvivedellä ja toffeekarkeilla - sehän oli melkein kuin shampoota!

Sen vaatteet ovat haalistuneet ja repeilleet, toinen korvakin siltä irtosi jo kertaalleen. Sitä on parsittu ja paijattu, rakastettu.

Se tuo minulle aina turvallisuudentunteen, olinpa missä maailmankolkassa tahansa.

Se on oma Pupuni. Äitini toi sen minulle tuliaisina Englannista, kun hän oli siellä kolmeviikkoisella opintomatkallaan 90-luvun alussa. Puhuva Barbiekin oli kiva tuominen, mutta siitä ei ikinä tullut minulle yhtä rakasta kuin Pupusta. Liekö sen Barbien paristotkaan enää toimivat - tai oikeammin: missä lie koko nukke? Onneksi minulla on rakas Pupu, joka muistuttaa aina omasta kodistani, ja joka on uskollisesti pysynyt rinnallani onpa elämä heitellyt minua mihin suuntaan tahansa! Eikä sen kulahtanut ulkonäkö tai repsottavat vaatteet haittaa, ne ovat vain muisto yhteisestä historiastamme, joka jatkuu aina vain :)

Vakiovarusteeni

Huhhuh, tuleepa kyllä elävästi mieleen alkuajat täällä, kun kevät oli tekemässä tuloaan ja sisällä oli ihan pirun kylmä! Nimittäin nyt ihan parin viimeisen viikon aikana yölämpötilat on laskenu täällä taas sinne 10 asteen tienoille, joten voitte vain kuvitella ettei meillä sisälläkään ole öisin montaa astetta lämpimämpää :D Silloin, kun kesä oli parhaimmillaan ja oli niitä 40 asteen huippuhelteitä, niin nukkuminen meinas olla yhtä tuskaa sen takia, että koko ajan oli hiki. Edes ikkunan avaaminen ei auttanut, kun sillon lämpötila ei laskenu ulkona yölläkään juurikaan alle 30 asteen. Nyt on meininki vähän eri:

Antimuotibloggaaja-Anna täällä taas hei! :D Mut ihan oikeesti, tulisittepa tänne niin ette varmaan itekään paljoo tuon keposemmalla asukokonaisuudella pärjäis... Iltaisin heti auringon laskettua eli tuossa kuuden maissa, lämpötila laskee sisälläkin ihan tuossa tuokiossa ja päälle on pakko vetää ainakin nuo kuvassa näkyvät tamineet :D Eli tuohon ihanan tyylikkääseen outfitiini kuuluu siis toppi, huppari, leggingsit, villasukat ja kaiken kruunaa tuo fleecehuopa. Kyllä tuohon kelpaa käpertyä; mukavuus ennen kaikkea! Kun ois vielä kynttilöitä palamassa, niin tunnelma ois ihan kuin kotona Suomessa pimeinä ja koleina syysiltoina. Paitsi että siellä ois tietysti se ihana lattialämmitys, leivinuuni, takka, sauna… Sunnuntai-iltana oli muuten ekaa kertaa ihan tosissaan ikävä saunaan, kun kävelin salilta autolle (luojan kiitos lähdin autolla enkä kävellen!) caprimittaisissa housuissa, hupparissa (ei edes lämmittänyt) ja thongseissa. Lämpöasteita oli varmaan jotain 19, vihmova tuuli ja tihkusade…hrr!

Tuosta asustani vielä sen verran, että yöksi riisun vain tuon hupparin pois, tuota huopaakin on pakko pitää ympärillä ihan kunnon peitosta huolimatta. Sänkyni on nimittäin ihan ikkunan vieressä, ja täällähän nuo ikkunat on tunnetusti yksinkertaisia eli siis niillä ei oo minkäänlaista lämmöneristämiskykyä. Viime yö oli muuten entistäkin jäätävämpi: vA:lla oli täällä viisi kaveria yökylässä ja pojat vähän innostuivat katsomaan leffoja ja pelaamaan X-Boxilla, kun nyt on siis menossa loma koulusta eikä aamulla tarvitsisi herätä aikaiseen. Miunkaan oli siis ihan turha haaveilla yöunista ennen aamuyö kolmea, jolloin nuo äänet telkkarihuoneesta viimein hiljeni. Miun huoneessa ei siis edelleenkään oo sitä ovea, niin kaikki äänet kuuluu tänne aina vähän liiankin hyvin...

Aamulla sitten sama ralli jatkui jo kahdeksan maissa, mutta itsekkäästi käänsin kylkeä ja jollain onnenkantamoisella sain unta vielä yhdeksään asti. Pahoittelin M:lle, etten ollut noussut aiemmin, mutta onneksi hän oli ymmärtäväinen ja sanoi, ettei ollut itse saanut nukuttua viime yönä yhtään. Onneksi pojat eivät harrasta näitä sleepovereita tämän useammin! :D Vaikka pakko kyllä mainita, että miusta oli pelkästään positiivista, että vA:lla oli täällä kavereita käymässä, koska hänen yleisin aktiviteettinsa on telkkarin kattominen tai dataaminen. Yritin pitää tuon mielessäni viime yönä samalla, kun kirosin päässäni, että: ”Pojat hiljaa siellä nyt!”

Kesänrippeitä

Tuntuupa ihan ylitsepääsemättömän vaikeelta alottaa tää päivitys! Aika monena maanantaina oon tainnut mainita, että menipä viikonloppu taas nopeasti/rennosti/leppoisasti/yhdessä hujauksessa tai jotain vastaavaa. Eli siitäpä varmaan osaatte jo päätelläkin, mitä tekisi mieli kirjoittaa taas kerran ;)

No joka tapauksessa, lauantai oli melkein toisinto viime sunnuntaista. M ja nA olivat tennisturnauksessa Newcastlessa (parin tunnin ajomatkan päässä täältä Sydneysta), joten kuskasin aamulla vA:n jalkapallopeliinsä. Siellä kentänlaidalla tuli jo aloitettua auringonotto, kun täyttelin sudokua ja lueskelin lehtiä reilun tunnin verran. Okei, kyllä mie sitä jalistakin vähän aikaa seurasin, mutta en oikein jaksanu keskittyä siihen. Kun aurinko porotti ihan pilvettömältä taiaalta, niin kyllä mie sitä tuomarin vihellystä pelin loppumisen merkiksi olin jo odottanutkin! Miulla oli nimittäin selvät suunnitelmat siitä, että tuon pelin jälkeen heitän vain äkkiä vA:n kotiin, vaihdan bikinit päälle ja jatkan matkaani samantien rannalle :)

Tuo Freshwater on kyllä ihan miun vakiopaikka: sinne on kaikista lyhyin ajomatka kotoa, ranta on ihanan rauhallinen eli siellä on aina ihmisiä, mutta se ei ole tyyliin mikään ylikansoitettu Bondi, auton saa parkkeerattua kätevästi muutaman metrin päähän, maisemat ovat kauniita... Tykkään! :) Parin tunnin päikkärit tulikin taas nukuttua ja heräsin siihen, kun lähistöllä pari poikaa hätisteli lokkiparvea ja voitte kuvitella miten ne kirkuivat!

Lauantai oli siis taas aika täydellinen päivä niin sään kuin tekemistenkin osalta :) Eilen miun oli tarkotus myös ottaa suunta kohti biitsiä, mutta aamupäivän aikana pilviä alkoi kertyä taivaalle siinä määrin, että jäin kotiin. Ihan hyvä päätös taas, nimittäin ei menny hetkeekään kun alkoi taas kunnon koko illan kestänyt rankkasade. Eikös Australiassa pitäis olla aina aurinkoista ja lämmintä?! No niin miunkin mielestä!

Tänään onneks kerkesin paikkaamaan tuota eilistä aurinkovajettani poolille vaikkakaan en kovin pitkäksi aikaa. Pilviä alkoi taas nousta ja tuli sanalla sanoen KYLMÄ, kun tuuli kävi samaan aikaan. Nyt oikeesti aion ottaa jokaisesta aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä kaiken irti, nimittäin syksy näyttää kyllä nyt ottavan jo aika pahasti yliotettaan. Ja ihan turha muuten odottaa siellä Suomessa, että tulen täältä nigana kotiin - voi kunpa saisin vaikka tuon jouluisen rusketukseni takaisin!

Puistosta

Nyt saattekin ihan puhtaan kuvapostauksen sen kunniaksi, että kamera ja läppäri suostuivat viimein yhteistyöhön keskenään! Ja ihan sen kunniaksi, että miun mielestä ois ollu ihan liian idioottihelppo keino koittaa saada tuo ongelma kuntoon yksinkertaisesti vain käynnistämällä kone uudelleen. Koitinkin sitä vasta tänään "kun en nyt tässä enää muutakaan keksi".. Niinpä niin, eipä ois tarvinnu jo eilen mitään muuta keksiäkään :D

Mitenköhän tuon Blackbutt-nimen suomennos ois? ;)

Pisin ikinä näkemäni karvamato :D

Kannattaa lähtee ulkoilemaan, ikinä ei tiedä mitä löytää matkanvarrelta ;)

Siinäpä muutamia kuvia tuosta meidän lähipuistosta. Pitäis varmaan useemminkin ottaa kamera mukaan ihan näille lähihuudeille, vaikkakin ne tuntuu itestä jo niin arkisilta ja tutuilta :)