Maailman helpoin

Miulla oli tänään eka tapaaminen personal trainerini kanssa. Arvatkaa muuten oliko miten hankala päättää, että kenet valitsisin kun pt:ta tuolla salilla on jotain parisenkymmentä. Aluksi mietin, että otan totta kai jonkun komeen miehen, mutta tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että nainen on "turvallisempi" vahtoehto. Ei nimittäin minkään muun kuin sen takia, että oon ihan varma et jonkun atleetin miehen edessä olisin unohtanut kaikki englannin kieliset sanat ja tyyliin ruvennut vääntämään jotain hauiskääntöjä kun se ois pyytäny tekemään ojentajia :D

Tapaaminen pt:ni Caran kanssa meni tosi mukavasti! :) Tää eka kerta oli sellanen, että juteltiin lähinnä liikunta- ja ruokailutottumuksista sekä tavoitteistani saliharjottelun suhteen. Sanoin, että haluaisin parantaa lihasvoimaa ja -kestävyyttä ja Cara lupasi suunnitella seuraavalle tapaamisellemme jonkinlaista saliohjelmaa, jota voisin ruveta toteuttamaan. Ai että ootanko, no todellakin!! Kuten ajattelinkin, sain kehuja siitä, että ruokavaliossani pyrin välttämään ylimääräistä sokeria ja vaaleita leipiä, pastaa jne. ja saaman hiilihydraatit vastaavasti vihanneksista ja hedelmistä. Caran silmät alkoivat pyöriä päässä, kun otin puheeksi superfoodit :D Se ihmetteli, miten voin ylipäätään tietää niistä niin paljon! Homma päätyi siihen, että parjattiin kilpaa australialaisten älyttömän epäterveellistä ruokavaliota. Liikuntaakin tunnun harrastavan sen verran paljon, että senkään pariin ei pt:ni tarvitse minua erikseen patistella. Tapaamisemme lopussa Cara sanoikin, että olen hänen maailman helpoin asiakkaansa ikinä :D Tuosta kommentista elän kyllä nyt pitkään, kun yleensä "Anna se oot niin vaikee!"

Nimimerkillä "Maailman helpoin vessanpeilin kautta"

Tästä on kyllä hyvät fiilikset lähtee jatkamaan treenailua eteenpäin! :) Caran tapaamisen jälkeen sekä stepin ja pumpin hikoiltuani käppäilin salilta kotiin ja kävin hakemassa pojat koulusta. Kohta kokkailen niille dinneriä, kunhan ovat tulleet pelaamasta tennistä. Perusjuttuja siis, mutta kyllä mie tästä aika paljon tykkään! :) Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille teille!

Kiva kotiintulo?

Voitte varmaan kuvitella, miltä tuntui tulla rättiväsyneenä kotiin ja nähdä keittiö tässä kunnossa:

Pojat oli vähän intoutuneet leipomaan sillä aikaa kun olin käymässä Chatswoodissa. Olisivat miun puolesta saaneet intoutua myös raivaamaan nuo jälkensäkin! Tää on kyllä toisaalta jo niin tuttu juttu, että enemmän mie oisin yllättyny jos keittiössä ois oottanu valmiit muffinit eikä mitään sotkua. En tiedä onko liikaa vaadittu, mutta miun mielestä 12- ja 13-vuotialta vois jo odottaa hieman oma-aloitteisuutta mitä tulee kotitöihin. Jos vaikka alotettas ihan tuosta et astiat kulkeutuis tiskikoneeseen asti - tässä kuvassa näätte nimittäin vian alkusoittoa, kun saan yleensä keräillä noita astioita pitkin sohvia ja lattioita.

Muuten viikonloppu onkin mennyt varsin leppoisissa tunnelmissa. Eilen muutama tunti poolilla aurinkoa ottaen ja illalla pyörähdys Chatswoodissa. Tänään oli puolestaan vähän harmaampi sää, vaikkakin ihanan lämmin, joten eilisen settiä en tänään päässyt totetuttamaan. Toisaalta ehkä ihan hyväkin pitää yksi välipäivä auringosta kun poolilla on tullut maattua nyt kolmena peräkkäisenä päivänä.. Aktivoiduinkin sitten ja kävin bodycombatissa ja sen jälkeen ihanan rentouttavassa joogassa. Tätä päivää muuten piristi puhelu suomalaiselta Emmalta, joka on myös parhaillaan Sydneyssa :) Treffit tälle päivälle ei onnistuneet aikataulujen eriävyyksien takia, mutta tulevalla viikolla ois tarkotus tavata! Vihdoinkin jotain sosiaalista elämää!

ps. Huomatkaa tuo tänä aamuna kirjoittamani postaus (tai ainakin nuo tuonne oikeeseen sivupalkkiin ilmestyneet Blogilistan ja Bloglovinin kuvakkeet) ja ruvetkaa seuraamaan blogiani mikäli noita palveluja käytätte! :) Ja kuten huomaatte, muokkailin vähän blogini ulkoasua - sitäkin saa kommentoida. Onko tää helppolukuinen vai ihan kamala sekasotku?

Seuraa blogiani!

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Blogin lisääminen Bloglovin'iin ja Blogilistalle on kyllä ollut mielessäni, mutta sain aktivoiduttua vasta nyt anonyymin kommentoijan kehotuksesta! Kiitos sulle! :)

Bloglovin:
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Blogilista:

Kappas vain

Niin se yks viikko on taas vierähtänyt! Sekä töitten että tänne blogiin kirjoittelun osalta.. Blogi on kyllä ollut mielessä ja miulla ois hirvee polte kirjottaa, mutta jotenkin tulee aina sellanen olo, että kiinnostaakohan ketään postaukset ihan normaalista arjesta? :) Toisaalta miun blogihan tää on ja voin kirjotella tänne ihan mitä vaan, mutta silti tulee aina mieleen, että haluaisitteko työ lukijat että postauksella ois aina joku erityinen aihe? Jättäkää kommenttia tähän tekstiin mitä mieltä ootte, on miulla nimittäin tässä vielä vajaa kolme kuukautta aikaa kirjotella vaikka minkälaisia juttuja ;)

Tää viikko on mennyt ihan normaalilla rutiinilla poikia kuskaten, kokkaillen ja salilla puurtaen. Naapureiden pooliakin on tullut käytettyä ahkeraan, kun parina viimepäivänä sää on ollu ihanan aurinkoinen :) Mie oon vähän huolissani siitä, että jos miun rusketus häviää ennen Suomeen tuloa nimittäin täällähän alkaa virallisesti syksy ihan muutaman päivän päästä. Toivonkin, että aurinkoisia hellepäiviä riittää siitä huolimatta! :) Auringonotto on ihan parasta ja tuo salilla käynti on myös kivaa hommaa edelleen! Miulla on ihan voittajafiilis, kun pumpissa oon jo voinut vähän lisäillä painoja tankoon ;) Jee! Tänään saatiin myös uusi auto, eihän tuo ostoprojekti kestänytkään kuin sen mitä nelisen kuukautta? :D Miulla on tarkotus muuten kirjotella jatko-osaa sille postaukselle, jossa kertoilin Suomen ja Aussien eroista ja siinä on kyllä pakko avata vähän tuota paikallista autokauppaakin. Huhhuh, ei oo nimittäin ihan puhtaat jauhot pussissa suurimmalla osalla noista yksityisistä autonmyyjistä!

Nyt odottelen Nellya, kun lupasin kattoa sen kanssa jonkun elokuvan tänä iltana :) Miun pitäis varmaan jo huolestua, kun miun ainut kaveri täällä on tällä hetkellä 10-vuotias naapurintyttö...

Postin tuomaa



Mitä paketista paljastuu?

Uudet bikinit, vihdoinkin!

Ja miksi ostin uudet? Siksi, että miun entiset bikinit oli jo neljä vuotta vanhat ja yksinkertasesti niin virttyneet, että ne ei vaan enää pysyny päällä. Siksi, että niiden kangas alkoi hapristua niin, että bikineistä tarttui jo ihoonkin jotain ”kuitua”. Siksi, että bikineitten kultaiset glitter-raidat olivat muuttuneet jo aikapäiviä sitten likaisenkeltaisiksi. Siksi, että entiset bikinit oli niskan taakse solmittavat, joten niistä jäi törkeet rusketusrajat. (Ja tietysti siksi, että pääsisin esittelemään teille kaikille uusia bikineitäni ;) Hahhah, just joking!) Elikä siis ihan todelliseen tarpeeseen nuo tuli ja aijaijai miten tykkäänkään tuosta bandeau-mallista! :)

Ja miksi vihdoinkin? Siksi, että metsästin uusia bikineitä jo viime kesän alussa, mutta taisin olla muutaman viikon liian myöhässä kun mieleisiä ei löytynyt enää omassa koossa. Siksi, että tänne lähtiessäni tein uuden, tuloksettoman toivioretken vaatekauppoihin kun ajattelin bikineiden mahdollisesti löytyvän joistain alennusmyynneistä. Siksi, että ajattelin löytäväni uudet bikinit täältä Ausseista, mutta tosiasiassa täällä ei myydä bikineitä juuri missään (ja jos myydään, niin ainoastaan bikineihin ja uima-asuihin erikoistuneissa liikkeissä vähintään 100 dollarin hintaan) ja jouduin tilaamaan nämä Britestä asti! Siksi, että odottelin tätä pakettia Asokselta reilu kaksi viikkoa. Siksi, että paketti oli perillä päivää luvatusta saapumispäivämäärästä myöhässä. Siksi, että olen tunnetusti malttamaton "kaikkitännemiullenythetipaikalla"-Anna.

Mut nyt miulla on siis uudet biksut, jee! Enää laitan toivelistalle vain sopivat rantasäät, nimittäin täällä on ollut viimepäivät aika pilvistä. Mutta jo tänään aurinko tuli iltapäivästä esille niin lämpimästi, ettei se kyllä onneksi antanut vielä minkäänlaisia merkkejä syksystä, joka täällä siis alkaa virallisesti maaliskuun 1. päivä.

Just a perfect feeling

Liikuntakärpäseltä ihan uudenlaisen puraisun saanut Anna täällä kirjottelee moi! Kuten jo edellisessä postauksessani mainitsin niin oon ihan täpsky-täpinöissäni tuosta salijäsenyydestä. En ymmärrä, miten a) oon aiemmin pystynyt elämään ilman sitä ja b) miten tulen Suomeen palattuani selviämään kesän ilman mitään noita tunteja. Syksyllä Joensuuhun palatessa salikortti johonkin noita Les Mills -tunteja tarjoavalle salille on kllä ihan ehdoton ostos! Ja ihan turhaan siellä nyt mietitte, että voi Annaa, tuo taitaa olla taas sitä alkuhuumaa - en nimittäin usko asian olevan niin. Liikunta kun on kuulunut arkipäivääni jo useamman vuoden ajan niin kyse ei ole mistään "uuden alusta", että olisin vihdoin noussut sohvalta telkkarin edestä liikkumaan. Toisaalta uuden alusta on kyse sen puoleen, että nyt teen muutakin kuin tuota iänikuista lenkkeilyä.. Niin ja sitä reilun 300 dollarin rahanmenoa tuskin enää edes muistankaan :D

Tällä viikolla oon käynyt testaamassa jo zumban, pilateksen, bodypumpin ja bodycombatin. Ihan mielettömiä tunteja kaikki ja reilusti yli puolet tarjolla olevista tunneista vielä kokeilematta! :) Ohjaajat ovat tosi kannustavia (joo tiedän, kuuluu tuohon konseptiin) ja eilisessä bodycombatissakaan en vain voinut huilata vaikka kädet jo anoivatkin armoa, kun ohjaaja huusi ryhmän edessä, että: "You promised me to do it! You all know what you want to, you all know your goals!" Niin ja turha varmaan edes mainita, miten hyvä fiilis tunnin jälkeen oli!

Jenna-Marille kiitos ihanasta Nuuskamuikkus-pyyhkeestä, joka on päässyt salilla tositoimiin kun hikeä saa olla pyyhkimässä otsalta tyyliin jokaisen biisin väissä! :D

Miulla itelläni tuon liikunnan tavoitteena on lähinnä peruskunnon ylläpito, lihaskunnon vahvistaminen ja venyttelyn saaminen osaksi ohjelmaa. Tarjolla olevista tunneista tuollainen kombo on kyllä helppo rakentaa ja halutessaan ohjelmaa voi vielä täydentää käymällä varsinaisen kuntosalin puolella. Tosin jo tuolla ensimmäisellä bodypumptunnilla huomasin ajattelevani, miten paljon miellyttävämpää se on kuin että olisi yksinään nostelemassa painoja salin puolella peilin edessä. Vaikka tuo ohjaajien tietynlainen ylipirteys tuntuukin välillä jopa vähän huvittavalta, niin kyllä siitä ja hyvästä musiikista saa ihmeen paljon lisätehoja omaankin treeniin! :) Nyt pitäisi vielä valita personal trainer, jolta otan nuo kolme tuntia ohjausta, jotka sain kaupanpäälle liittymismaksuuni. Häneltä saisin varmasti hyviä vinkkejä varsinaisen kunto-ohjelman suunnitteluun. Sen lisäksi myös ravitsemuspuolen jutut kiinnostaa, koska uskokaa tai älkää niin jos jollekin ylipainoiselle liikunta ja ruoka voi olla vaikeaa suhteuttaa toisiinsa, niin ei se ole maailman helpoin tehtävä silloinkaan kun paino ei saisi ainakaan pudota! Tulee nimittäin liikuttua tuohon entiseen lenkkeilyyn verrattuna melkoisen erilaisilla tehoilla, mutta onneksi ruokakin maistuu kyllä sen mukaisesti, että äiti no worries! :)

Nyt lähden pakkailemaan kamoja joogaa varten. I'm in love!

Pics from Bali

Nyt olisi paljon kirjoittelemista kun olen niin täpinöissäni tuosta Fitness Firstin jäsenyydestä ja kaikista ihanista tunneista, joilla olen siellä käynyt! :) Taidan jättää niistä kertoilemisen huomiselle tai sunnuntaille ja nyt saatte ihan puhtaasti kuvapostauksen Balin reissusta, ettei tää jää enää pitemmäks aikaa roikkumaan! :) Kuvat tulee aikalailla siinä järjestyksessä kuin reissuni eteni eli ensin kuvia Padang Padangilta, sitten Sanurista ja lopussa Ubudin kuvia. Ubudiinhan tein siis tosiaan vain päivän reissun ja vietin koko loppuviikon Sanurissa, mutta kun kuvia tulee nyt PALJON, niin ehkä tuollainen ryhmittely vähän helpottaa pysymään kärryillä!

Padang Padang:

Portaat rannalle

Ihana hedelmäsalaatti ja reissunjatkon suunnittelua

Bensa-asema



Padang Padang Beach



En saanukaan sitä bambumajaa ;(

Sanur:

Sanurin rantaa pilvisempänä päivänä

Uhrilahjoja

Bussiasema

Sneak peak miun lomasta :)

Arvatkaa mikä oli yleisin kulkuneuvo Balilla?

Ubud:

Ubudin markkinoilta...delicious!

 

Koulusta kotiin



Lasten kypärät, anyone?






Pump it up!

Kyllästyin tähän itselleni tyypilliseen ainaiseen jahkailuun ja marssin tänään Fitness Firstille. Kuten edellisessä päivityksessä mainitsinkin, niin täällä Ausseissa on ihan outo systeemi, kun nuo kuntokeskukset ei ilmoita netissä hintojaan. Ne haluaa, että niihin päin otetaan yhteyttä ja sitten sieltä soittaa sellainen kunnon automaattiääninen mies joka kertoo niin nopeasti ja autenttisella aussiaksentilla totta kai mitä kuntokeskuksella olisi tarjota. Mutta ootapa kun tuossa puhelussa päästään siihen vaiheeseen, että asiakas alkaa olla kiinnostunut hinnoista niin seuraava askel onkin se, että häntä pyydetään paikan päälle keskustelemaan asiasta. Yhden tuollasen puhelun kokeneena ja itse asiassa jo puolivälissä keskeyttäneenä (anteeksi vain, mutta en saanut mitään selvää!) katsoin parhaaksi vaihtoehdoksi mennä ihan jo ihan suoraan suosiolla käymään henkilökohtaisesti paikan päällä.

Vastaanotossa olikin jo päivystämässä ihan tuon puhelinäänen tyyppinen mies, joka ensin halusi keskustella minkälaisesta liikunnasta olisin kiinnostunut ja mitä olin harrastanut aiemmin ja niin edelleen. Sitten hän kierrätti minua kuntokeskuksen ympäri ja esitteli tiloja. Lopuksi päädyttiin istumaan kuntokeskuksessa olevan kahvilan puolelle keskustelemaan hinnoista ja no…liityin jäseneksi! Vaikka ihan älyttömän kallista huviahan tuo on, mutta toisaalta uskottelen tässä itselleni että kyllä nuo rahat voisi huonomminkin käyttää. Reilu 300 dollaria kolmen kuukauden jäsenyydestä kyllä kirpaisee, mutta miut tuntien tiedätte kyllä että jos jostain noin paljon maksan niin aion kyllä saada rahalleni vastinetta ;) Tuolla rahalla saan siis käyttää kaikkia kuntokeskuksen palveluja eli kuntosalia, ryhmäliikuntatunteja ja uima-altaita. Sen lisäksi saan vielä kolme kertaa 45 minuuttia personal trainerin ohjausta.

Vaikka tuo hinta kyllä tuntuu ihan älyttömän suurelta, niin tunnen kyllä tehneeni silti ihan kelpodiilin. Oon vähän kartoitellut muidenkin keskusten hintoja, niin ei noissa suuria eroja ole ja tosiaan Fitness Firstillä oli tarjota monipuolisin valikoima noita eri palveluita ja tunteja :) Jotenkin vain ärsyttää kaikki etenkin tuon jäsenten hankkimisen takana oleva bisnes: tuo tyyppi, jonka kanssa neuvotteli oli totta kai tosi kiinnostunut Suomesta ja haluaisi kuulemma palavasti tulla vierailemaan kotimaassani, ihasteli rusketustani ja antoi minulle ”ekstraison opiskelija-alennuksen” ja mitä vielä. Sanoinkin sille jossain vaiheessa kun meinas mennä jo vähän yli, että hei, tiedän kyllä, että siun kuuluu sanoa juuri noin koska tää on siun bisnestä!! Eikun kuulemma ihan oikeesti kiinnosti miten lämmintä Suomessa on kesällä ja minkälainen hintataso Suomessa on Australiaan verrattuna. Joopajoo.

Huomenna ois tarkotus mennä sitten testaamaan jo jotain tuntia! :) Meinaa kyllä iskeä valinnanvaikeus, kun tuolla olisi vaikka mitä kivaa tarjolla zumbasta bodyattackiin ja sisäpyöräilystä pilatekseen.

ps. Nettiliittymän pitäisi palata entiseen nopeuteensa perjantaina, joten siihen asti koittakaa kestää näitä kuvattomia postauksia! :)

40°+

Eka tavallinen ”työviikko” sitten joulukuun puolivälin alkaa olla nyt päätöksessään. Tuntu niin hassulta, kun pojat meni pitkästä aikaa kouluun ja samalla myös kaikki harrastukset jatku taas. Ja mikä on se hiljaisuus ja täysin oma rauha, jotka vallitsevat täällä kotona päiväsaikaan?! Muutaman viikon kun kerkesin tottua siihen, että täällä kuulu jatkuvasti telkkaria, musiikkia, youtubevideoita, x-box -pelejä ja poikien ääntä sekaisin ja päällekäin koko ajan. Oon kyllä nauttinut tään viikon aikana kun oon saanut olla päivisin ihan omissa oloissani, mutta samalla on kyllä kasvanut ikävä etenkin Nadjaa, Franzia ja Veraa kohtaan! Tytöt kun jättivät Sydneyn heti uudenvuoden jälkeen: Nadja ja Franzi ovat tällä hetkellä Melbournessa ja Vera Perthissä. Mie kaipaisin täällä seuraa, mutta jotenkin uusien kavereiden ettiminen tuntuu niin hirveen työläältä, kun pitää alottaa kaikki taas alusta ja kun noitten tyttöjen kanssa kerkes syntyä niin tiivis verkko.

Tällä viikolla on tosiaan paukuteltu noita tään kesän ennätyshellelukemia joka päivä! 40 astetta on ylittynyt reippaasti joka päivä ja kuumuus on alkanut olla jo sitä luokkaa, ettei ulkona hirveämmin oo tehny mieli olla. Takapihalla kävellessä on pakko pitää kenkiä, koska laatoitus polttaa jalkoja, autonrattiin on tosi vaikea koskea, kun se polttaa käsiä ja tuuli tulee sisämaasta eli ei vilvoita yhtään. Mutta en valita, oonpahan nyt saanu ainakin sitä aurinkoa ja lämpöä mitä tulin täältä hakemaan! :) Ja onneks meillä on air con, koska ilman sitä tää elo ja olo vois olla täyttä tuskaa.

Yksi hyvä esimerkki noista helteistä on eilinen, kun nA:lla oli tennisturnaus. Mentiin kentille yhden aikaan, mutta lämpötila oli 44 astetta, joten pelit oli peruttu ja siirretty illalle. Täällä ainakin noiden junnujen peleissä 36 astetta on se raja, jolloin pelit on cancelled. Illalla sitten uusi yritys, mutta vielä puoli seitsemän aikaan kentällä oli 41 astetta! Mutta koska aurinko oli just laskemassa ja kentät olivat osittain jo varjossa, niin pelaajat sai päättää ite jäävätkö pelaamaan vaiko eivät. NA jäi lähes kaikkien muiden poikien tavoin pelaamaan, mutta kuuma kyllä tuntui tulevan. Pelit venyivät melkein iltakymmeneen, jolloin silloinkin oli vielä 35 astetta lämmintä. Oli kyllä ihanaa, kun vielä noinkin myöhään pärjäsin pelkällä kevyellä mekolla sekä tenniskatsomossa että dinnerillä ulkoilmaterassilla :)

Tuo helle rajoittaa aika paljon omaa liikkumista, ja oonkin tässä viimepäivinä vähän katellut eri kuntosalien hintoja ja tuntitarjontaa. Tekis mieli liittyä johonkin ja päästä liikkumaan ilmastoituihin sisätiloihin, mutta täällä tuo(kin) huvi on niin älyttömän kallista! Sen lisäks kaikkiin paikkoihin pitäis ostaa vähintään puolen vuoden tai vuoden jäsenyys ja siinähän ei nyt miun kohdalla ois mitään järkeä. Sen lisäks ärsyttää, että missään noilla sivustoilla ei lue hintoja suoraan, vaan pitää täyttää lomake ja sitten ne soittaa sieltä ja Firtness Firstiltä ja muutaman puhelun saaneena voin vain todeta, että enhän mie kerkee saada niitten nopeesta aussienkusta mitään selvää. Ehkäpä ens viikolla ryhdistäydyn ja meen käymään jossain salilla ihan paikan päällä ja yritän neuvotella jonkun sopuhintasen diilin näille kuukausille, jotka miulla on täällä vielä jäljellä.

ps. Tässä parin tunnin sisällä lämpötila on tippunut noin 20 asteella: nyt ulkona on 22 astetta. Totally freezing!!

I can still smell the smoke

Kyllä täällä nyt tapahtuu! Tuntuu, että luonnonvoimat koettelevat Australiaa ja erityisesti Queenslandia ihan uskomattoman raa’alla kädellä. Ensin tulvat, nyt sykloni, kuka tietää mitä seuraavaksi.. Onneksí täällä New-South Walesissa on selvitty ilman noin pahoja tuhoja, mutta kieltämättä kyllä mietityttää että onko sekin vain ajan kysymys milloin täälläkin saadaan pelätä.

Mutta ettei ihan ilman mitään olisi täälläkään elelty, niin eilen ihan meidän vieressä oli tosi iso bushfire. M sanoi, että se oli suurin, jonka hän on tässä lähistöllä nähnyt. Oltiin ajamassa vA:n kanssa koristreeneihin ja yhtäkkiä ulkoa alkoi tulla voimakas savun haju. Muutaman metrin päässä roihusikin jo, mutta liekit oli tuossa vaiheessa vielä aika matalat. Itseasiassa oltiin varmaan ekojen joukossa paikalla, koska paloautojakin oli tuossa vaiheessa vasta yksi ja palomiehet siinä (mielestäni turhankin!!) leppoisan näköisesti vasta asentelivat varusteitaan. Parin tunnin päästä kotiin tullessamme olikin jo mentävä kiertotietä - tuo samainen Delhi Road oli nyt suljettu, sadoittain autoja jumissa ja poliisit ohjaamassa liikennettä.

Kun ilta pimeni, bushfiren massiivisuus paljastui ihan kunnolla. Metsän keskeltä kajasti punainen valo ja palomiesten ja poliisien huutoja kuului joka suunnalta. Siis niin lähellä meitä tuo palo oli, että kuulin omaan huoneeseeni heidän äänensä. Kymmenen jälkeen mentiin vielä tuohon meidän ihan vieressä olevan golfkentän laitaan katsomaan meininkiä, ja kyllähän tuo maisema oli aika sykähdyttävän näköinen. Tältä etäisyydeltä paloa oli vielä jollain tavalla “mahtava” katsella, mutta olisi kyllä varmasti ollut ihan eri fiilikset jos liekit olisivat lyöneet ihan omien silmien edessä.

Tähän kuvaan en todellakaan saanut taltioitua maisemaa todellisen näköisenä. Harmi, että kuvassa tuo palo näyttää lähinnä siltä kuin oisin kuvannut jotain pientä iltanuotiota.. Mutta kuvitelkaa tuo punainen alue noin kaksikymmentäkertaisena ja siihen vielä sellainen juhannuskokon rätinä moninkertaisena, niin saatatte päästä tunnelmaan edes jollain tasolla.

Tänään tässä meidän päällä on lentänyt taukoamatta helikoptereita, jotka pudottaa “waterbombseja” ja ulos on pystytetty paljon “Extreme fire ban“ -kylttejä. Savu haisee eilisen jäljiltä vieläkin, mutta uusia paloja ei onneksi ole ainakaan vielä syttynyt!

Helteestä helteeseen

Meidän nettilimit on mennyt tältä kuukaudelta yli, joten sen takia tämä postaus tulee kuvattomana :( Tylsää, tiedän, mutta haluan joka tapauksessa jukaista tämän ja kuvat tulevat perässä sitten viimeistään 11. päivä tai heti sen jälkeen, kun netin uusi laskutuskausi alkaa. Selvennyksenä siis, että täällä Ausseissa netti ei toimi samalla periaatteella kuin Suomessa, vaan täällä ostetaan joka kuukausi tietyn verran tiedonsiirtokapasiteettia ja jos se menee yli, niin eipä auta kuin datailla Syrjiksen nettiäkin hitaammalla yhteydellä (jolla ei paljon kuvia latailla!) seuraavan laskutuskauden alkuun :(


”Balin reissu alkaa olla jo lähes päätöksessään, kun näyttää siltä että Jetstar operoi tänään lennot normaalisti Australiaan :) Huh, mikä helpotus! Tosiaan kuulitte tai luittekin varmaan uutisista, että joku tulivuori oli keksinyt ruveta purkautumaan Jaavan saarella muutama päivä sitten, mikä aiheutti monia Balin lentojen peruutuksia. Ei sinänsä yllätä, että jotain tuollasta tapahtuu just sillon kun mie oon reissussa :D No, extremea, extremea! Nyt siis aikaa säästääkseni ja toisaalta sitä hyväksikäyttäen nakuttelen teille tätä reissupostausta Denpasarin lentokentältä. Tiedän, että alkava viikko on kotona täyttä hulinaa, kun pojilla alkaa koulu ja harrastukset huomenna päättyvän joululoman jälkeen ja veikkaan, että kirjoittelulle ei ainakaan alkuviikosta olisi ihan kamalasti aikaa. Sen lisäksi miun ittenikin pitää rutinoitua taas arkeen, mikä sekin vie aina oman aikansa. Nyt kun tässä on muutama tunti aikaa istuskella ja odotella ennen koneen lähtöä niin nappasin läppärin syliini ja avasin Wordin. Harmi, ettei täällä oo wi-fi:ta niin en voi suoraan julkaista tätä tekstiä vielä kuvineen päivineen vaan copy-pastella mennään..

Saavuin siis Balille viikko sitten lauantai-iltana. Olin varannut kahdeks ekaks yöks majoituksen läheltä Padang Padang -beachia. Lennot meni kaikin puolin mukavasti, kun viimein oon tainnut oppia saamaan unenpäästä kiinni kunnolla myös lentokoneessa! Helpottaa ja etenkin nopeuttaa matkantekoa aika huomattavasti.. Saapuessani perille kello oli jo jotain yhdeksän, joten heti matkatavarat saatuani nappasin taksin Padang Padangille. Ensimmäisten öiden ”bambumaja” ei sitten osoittautunutkaan varsinaiseksi bambumajaksi, vaan sain astetta tasokkaamman huoneen. Ei kyllä sillä, että sekään mikään tasokas olisi ollut.. Majapaikkaan päästyäni olin aika uupunut matkustamisesta, joten rojahdin aika suoraa päätä yöunille.

Sunnuntaiaamuna lähdin toiveikkaana tutustumaan Padang Padangin alueeseen ja noh.. Pakko myöntää, että se tuotti pettymyksen! Ranta oli kyllä hieno, mutta todella pieni ja suoraan sanottuna Padang Padangilla ei_ollut_yhtään_mitään. Toisaalta en halua yleistää liikaa, koska yksinmatkustavana kaipasin vähän enemmän elämää ympärilleni - jos olisin ollut matkustamassa vaikka kaveriporukalla, niin tuo olisikin voinut olla ihan kelpo kohde. Onneksi löysin (vaihngossa!) yhden kahvilan, jossa oli ilmainen wi-fi. Tripadvisorin nettisivuja ja Lonely Planetin korvaamatonta Bali-kirjaa selaillessani pähkäilin, että jonnekin täältä on päästävä. Kohteeksi valikoitui muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitseva Sanur. Eikun vaan äkkiä takaisin ”hotellille”, kamat kasaan ja check out. Taksinkin onnistuin neuvottelemaan mielestäni ihan sopusuhtaiseen hintaan.

Sanur tarjosikin seikkailua sitten jo heti alkumatkaan. Olin aamulla buukannut itselleni huoneen yhdestä home staysta, mutta kas kummaa paikalle saapuessani heillä ei ollut tietoakaan varauksestani! Keskiviikkona vapautuva huone ei hirveästi siinä vaiheessa auttanut.. Ei siis muuta kuin jatkamaan matkaa matkalaukkua vetäen (luojan kiitos sain M:ltä lainaksi omaani pienemmän yksilön!) pitkin Sanurin pääkatua pitkin jokaiseen majapaikkaan poiketen. Ensin ajattelin, että huone löytyy varmaan melko helposti low seasonista johtuen. Joo ja low season my ass! Kyllä tuli äitiä jonkun kerran ikävä, kun tarvoin noiden tavaroiden kanssa valehtelematta 40 asteen porottavassa helteessä. ”Loppu hyvin, kaikki hyvin” päti onnekseni tässäkin asiassa, ja viimein löysin oikein mukavan ja budjettiini sopivan majapaikan pääkadun varrelta noin 100 metrin päästä rannasta :) Samaan aikaan respaan sattuivat vielä australiainen äiti tyttärensä kanssa, jotka olivat myös huoneen tarpeessa. Taas kerran täytyykin todeta, että taisi olla kohtalo taas mukana pelissä, koska tutustuin heidän kanssa seuraavina päivinä vähän enemmänkin ja Vicki tulee Sydneyyn ensi viikolla ja sovittiinkin jo treffit sinne!

Tykästyin majapaikkaani niin kovasti, että vietin koko loppuviikon tuossa samassa paikassa. En näe tarpeelliseksi alkaa kirjoitella joka päivästä erikseen, koska ne toistivat hyvin pitkälti samaa, rentoa kaavaansa. Aamulla herättyäni lähdin rantakadulle kävelylle (ilma oli niin kuuma ja kostea jo heti aamusta asti, että hölkkälenkeistä oli pidettävä tauko jo ko. olosuhteidenkin takia!), sitten hotellille aamupalalle, rannalle, ostoksile/syömään/hierontaan/mitä ikinä ja nukkumaan. Täytyy todeta, että nuo hieronnat olivat kyllä yksi paras juttu tällä matkalla: hinta oli viitisen aussidollaria eli reilut nelisen euroa tunnilta ja hierojat osasivat asiansa! Muutenkin hintatasosta puhuttaessa voisin verrata Balia aika pitkälti Intiaan. Voi olla, että Australian hintataso saa miut taas pyörittelemään päätäni entistä enemmän, kun se teki sitä jo Suomesta tullessa.

Yhtenä päivänä tein retken Ubudiin, joka sijaitsee noin tunnin matkan päässä Sanurista. Sitä mainostettiin Balin ”kulttuurikaupunkina”, mutta en nyt tiedä näyttäytyikö kulttuuri siellä mitenkään sen kummemmin. Ehkä jos olisin yöpynyt siellä, niin illalla meno olisi voinut olla erilainen, mutta päiväsaikaan kulttuuria edustivat lähinnä erilaiset taidegalleriat ja -kaupat sekä käsityöläisten liikkeet. Ubudissa tulikin tutustuttua kaupunkiin kävellen ja näin muun muassa apinoita vaikka en Monkeyforestiin sisään mennytkään. Ubud Markets oli ihan käymisen arvoinen - jotenkin tunnelma tuollaisilla markkinoilla on aina omanlaisensa, vaikka tarjonta onkin pääasiassa sitä perus turistikrääsää.

Olin kuullut ennen matkaa (no joo niinä muutamana päivänä, jolloin kerkesin Bali-juttuihin yhtään perehtyä) balilaisten uniikista ja rauhallisesta elämäntyylistä. Se olisi varmasti tullut entistä paremmin esille mikäli olisin tehnyt enemmän retkiä turistikohteen ulkopuolelle, mutta kyllä Sanuristakin löytyi jotain autenttista vielä. Ensimmäisenä tulee mieleen ainakin ihmisten ystävällisyys. Vaikka krääsäkojujen myyjät meinasivatkin ajoittain käydä hermoille, niin esimerkiksi ravintoloissa palvelu oli erinomaista. Englannin kielen taito oli vaihtelevaa, mutta esimerkiksi kaupassa myyjät yrittivät aina auttaa ja mikäli yhteistä kieltä ei löytynyt, joku englantia osaava löytyi aina paikalle. Isona plussana Balille pitää antaa myös se, että paikalliset miehet eivät olleet ahdistelevia. Kaduilla ei esimerkiksi vislattu perään vaan ainoastaan taksikuskit tiedustelivat kyydintarvetta tai tervehtivät ohikulkiessa. Ennen matkaa kerkesin jo miettiä, että jos meno olisi ollut samanlaista kuin Egyptissä (sinne ei enää ikinä!!), niin olisin varmasti tullut hulluksi.

Tässä postauksessa on taas paljon kuvia, koska miusta tuntuu että niiden avulla on aina helppo kertoa ja saada välitettyä tunnelmaa näistä reissuista kertoessani. Yhteenvetona voisin vielä todeta, että Bali oli kyllä ihan näkemisen ja käymisen arvoinen paikka, mutta ei sellainen mihin jää halu päästä takaisin. Jos vielä joku päivä palaan Balille, niin aion ehdottomasti jatkaa sieltä jollekin Gilin saarista. Bali osoittautui tosi ”helpoksi” lomakohteeksi, enkä kyllä enää ihmettele miksi sitä kutsutaan aussien Kanariansaariksi. Mutta all in all: tosi onnistunut loma eikä harmita yhtään, että lähdin! :) Sen lisäksi on pakko vielä todeta, että voin varmaan olla aika ylpeä itsestäni, kun uskaltauduin reissuun ihan yksinäni. Mutta niinpä tuli taas kerran todistettua, että kyllä mie pärjään!”


Tähän loppuunkin vielä vähän Sydney-editia, eli matka meni lentoineen loppuun asti ihan nappiin :) Olin kyllä onnekas, kun pääsin lentämään alkuperäisten aikataulujeni mukaisesti, koska juttelin kotimatkalla lentokoneessa monien ihmisten kanssa, jotka kertoivat matkansa venyneen muutamalla päivällä. Eihän siinä rannalla makoillessa tietysti mikään, mutta eihän se mitään lomaa ole jos koko ajan pitää vain odottaa ja päivittää milloin mahdollisesti pääsee kotiin..

Nyt taas palailua arkeen huippuhelteissä: 40 asteen raja on mennyt rikki ja sen kyllä huomaa! Pakko myöntää, että nyt alkaa tulla jo vähän miunkin sietokyky vastaan, mutta en valita! :D