Kolostajankatu ja niin edelleen

Eilen hankin VIHDOIN paikallisen kirjastokortin. Eihän siinä mennytkään kuin muutama kuukausi, mutta mitäpä muuta miulta vois oottaakaan. Ei varmaan tuonkaan ois kyllä luullut olevan mikään erityisen vaikee juttu, kun kuljen kyseisen kirjaston ohi useemman kerran viikossa. Muutaman kirjan lainasinkin roadtripiamme silmälläpitäen - katsotaan minkä verran sitten tulee luettua, kun luulen että juttu ei ihan heti lopu kesken kun äitin ja Kyöstin kanssa pitkästä aikaa nähdään :)

Hienosta alustuksestani päästäänkin nyt tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen. Seikkailimme Nadjan kanssa ympäri kirjastoa ja sattumalta päädyimme hyllylle, jossa oli matkaoppaita Eurooppaan. Nadja tietysti haali kaikki Saksasta kertovat opukset ja mie Suomen vastaavat (kaksi kappaletta, jee!) ja sitten esiteltiin toisillemme kotikaupunkiemme karttoja. Koska Kiteen karttaa ei jostain kumman syystä löytynyt kummastakaan opaskirjasta, tyydyin Joensuun karttaan. Joku sankari oli laittanut Joensuun katujennimet uuteen uskoon: itse asun näköjään Louholankadulla ja kävelen usein KOLOSTAJANKATUA pitkin :D Kalastaja ja kolostaja - no, melkein sama asia! Oli kyllä naurussa pidättelemistä ja mielenkiintoista selittää Nadjalle englanniksi syytä yhtäkkiseen naurukohtaukseeni :D (ps. Eppu, jos luet tätä, niin miulle tuli ihan mieleen meijän lukioaikase naurukohtaukset!!)

Enää huominen ja sitten Brisbane!

Four nights to go!

Maanantai ja enää neljä yötä niin lähden Brisbaneen ja nään äitin ja Kyöstin! <3 Tällä hetkellä tää on ihan maailman paras juttu! Vaikka sellasta pahaa ikävää ei oo ollukaan, niin nyt kun tietää että ihan kohta näkee rakkaita ihmisiä niin huomaa että kyllä sitä on alitajuisesti tainnut sittenkin ikävöidä ja lujaa..

Perjantai-iltana oli nA:n Farewell-party eli vitos- ja kutosluokkalaisten sellanen vähän vastaava kuin Suomen kevätjuhla. Suuren maailman tyyliin ja Oscar-gaalan ollessa juhlan teemana oppilaat astelivat ensin punaista mattoa pitkin koulun assembly-saliin, joka vastaa suomalaisten koulujen juhlasalia. Illan aloitti dinner, jonka aikana vanhemmille oli oma cocktail-tilaisuus yhden nA:n luokkalaisen kotona ihan koulun naapurissa. Itsekin sain osallistua siihen ja loppujen lopuksi oli kyllä tosi kiva päästä juttelemaan vanhempien kanssa vaikka alussa meinasikin olla vähän ulkopuolinen olo. Kuten arvata saattaa, niin pääsin kertomaan aika monta kuka olen ja mistä kotoisin, miten pitkään oon ollut täällä ja miten kylmä Suomessa on tällä hetkellä. Anna Suomesta, kolme kuukautta ja kaksi viikkoa, -20 astetta. "Ooh, wow, really?!" Myöhemmin mentiin kattomaan koululle tanssiesitys ja sen jälkeen vielä yhden oppiaan kotiin afterpartyihin reiluksi tunniksi.

Lauantai-iltana vuorossa olikin Linkin Parkin keikka. En ole kyseisen bändin suuri fani, vaikka yläaste- ja lukioaikoina sitä paljon kuuntelinkin. Kannatti silti lähteä konserttiin, se oli jo kokemuksena aika hieno ja erityistä plussaa oli se, että LP soitti myös vanhempia hittejään! Ennakkoon nimittäin vähän pelkäsin, että ne soittaa vain uusimpia kappaleitaan, joista en ois kyllä tunnistanu ehkä kuin yhden tai pari.. Yritin otta kuvia, mutta laskekaa yhteen yksi plus yksi; pimeä tila ja lainassa oleva pikkupokkari. Ehkä ainoan julkaisua kestävän kuvan näettekin sitten alla :)

Eilen oltiin tyttöjen kanssa Dee Whylla koko päivä, koska alkuperäiset suunnitelmat Palm Beachista meni totaalisen mönkään. No, rannalla joka tapauksessa ja hyvässä seurassa niin menihän se päivä ihan mukavasti vaikka kieltämättä tuon PB:n olisin mieluummin käynyt tsekkaamassa.

Kommentoinnista

Oon nyt saanu jonkun verran sellasta palautetta, että: "En voi kommentoida siun blogiin". Ois kiva jos vaikka sitten sähköpostin kautta (jos siis varsinainen kommentointi ei onnistu ;)) valaisisitte asiaa vähän lisää, että mikä tässä mättää? Oon yrittänyt tehdä kommentoinnin mahdollisimman helpoksi, eli nyt tuossa kommenttilomakkeella ei tarvii tehdä sanavahvistusta, myös "anonyymina" voi kirjoitella jne.

Eli onko miulla jääny vielä kuitenkin joku kohta ruksaamatta, mikä sitten vaikeuttaa kommentointia? :) ...vai ettekö työ vaan vaan osaa? ;)

Samalla muistutan siitä, että sikäli mikäli kommenttien jättäminen onnistuu, niin tehkää se!! Ette uskokaan miten monta sataa kertaa kirkkaammin tuo aurinko paistaa aina kun saan jonkun viestin tänne kauas :)

Anna sydän Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset! :)

Suomalaisuus ja Suomen itsenäisyys on ollu miulle ihan koko elämän ajan tosi tärkeitä juttuja. Hassuinta siinä on ehkä se, että en oikein osaa edes tarkemmin eritellä miksi. Näin tosi paljon maailmaa nähneenä Suomi on vain niin toimiva kokonaisuus, että en kyllä muuhun vaihtaisi! En edes tähän Australiaan, vaikka täällä aurinko paistaakin ja olen aika hurmaantunut tähän maahan.

Koti <3

Oon miettinyt jo pitkän aikaa, että voisin joskus listailla teille joitain asioita, joissa on eroja Suomen ja Australian välillä. Mikäpä olisi parempi ajankohta toteuttaa suunnitelmani kuin juuri tämä päivä, Suomen itsenäisyyspäivä. Nää asiat tulee sitten ihan ajatuksenvirtana, eikä missään tietyssä järjestyksessä.

• Täällä "lajitellaan" jätteet kolmeen eri roskikseen: sekajäte, pakkausmateriaalit (lasi-, metalli-, muovi- ja kartonkipakkaukset sekä lehdet) ja garden vegetation. Eli siis esimerkiksi biojätettä täällä ei oo ollenkaan, ja voitte kuvitella miten pahalta tuntuu heittää samaan roskikseen kaikki banaaninkuorista rikkoutuneisiin sähkölaitteisiin etenkin kun Suomessa oon tottunut lajittelemaan jätteet joskus jopa ehkä vähän turhankin intohimoisesti.

• Koulupuvut (ja koulu yleensäkin). Kun tyttöjen koulupukuun kuuluu lyhyempi hame kuin useinkaan baarista voi bongata, tuskin tarvitsee ihmetellä miksi australialaisissa kouluissa paljastuu säännöllisin väliajoin pedofiliatapauksia. Sen lisäks miun mielestä koulupuvut on aika vanhoillinen idea ja ne maksaa! Näin eilen poikien koulun koulupukuhinnaston ja voin kertoa, että niillä hinnoilla kyllä kävis ostamassa ihan kevyesti vaikka muutamat Levikset! Itse koulusta kirjoittelinkin jotain jo tässä postauksessani.

• Täällä tuntuu kaikki rakennukset olevan enemmän tai vähemmän homeessa. Jokainen, joka joskus valitti Kiteen entisen lukiorakennuksen homeesta ois voinut tulla eka käymään täällä ja sen jälkeen ei ois varmaan edes viitsinyt sanoa mitään..

• Etenkin täällä Sydneyssä on tosi kallista! Joskus ihmetyttää ruokakaupassakin, miten uurin osa HeVi-osaston tarjonnasta on kalliimpaa kuin Suomessa vaikka täällä nuo tuotteet saadaan kuitenkin aika paljon lähempää kuin siellä pohjoisessa joten ainakaan kuljetuskustannuksia ei pitäisi tulla niin paljon.

• Oikeesti, trust me, 99% paikallisista on iPhonet. Sen lisäks täällä on kaikilla vielä nykysinkin kotipuhelimet. Kuinka monella meillä Suomessa enää on?!

• Ruokakaupassa kassamyyjä pakkaa kaikki ostokset

• En oo nähny täällä missään sähköliesiä, ainoastaan kaasu-sellaisia

• Täällä ei juurikaan panosteta jalankulkijoihin. Joillain tiepätkillä ei oo kävelytietä ollenkaan ja muutenkin tuntuu, että ihmiset käyttää mahdollisimman paljon omia autojaan. Jos yksityisautoilu on ongelma jo Suomessakin, niin tulkaapa kattomaan tänne.

• Ei oo mikään ihme nähdä paikallisten käyttävän pitkiä housuja ja villapaitoja reilun 30 asteen helteessä.

• Minne ikinä meetkään täällä, aina ekana kuulet: "How are you?" "Goog thanks!", tottakai. (Täällä sanotaan harvemmin "I'm fine.)

• Sanomalehdet tulee muovin sisään rullalle käärittynä ja kotipihalle heitettynä. Täällä ei oo normaaleita postilaatikoita, ainoastaan sellaset pienet boksit joista isoimmat postit sitten tursuaa ulos.

• Täällä on vasemmanpuoleinen liikenne. Helposti siihen tottuu!

• Lähes kaikkiin baareihin on ilmainen sisäänpääsy. Tosin se kaikki otetaan sitten kyllä takaisin drinkkien hinnoissa. Paitsi jos osaa ettiä ne oikeet paikat ;)

• Kaupasta on tosi vaikee löytää alle 30 suojakertoimista aurinkorasvaa. 15 ja 10 yleensä löytyy pari hassua putelia, mutta jos niitä matalampia löytää niin on jo hyvää tuuria matkassa mukana.

• Alkoholin käyttö kuuluu täällä arkeen. Esimerkiksi joka kerta kun oon mennyt babysittaamaan, eka kysymys (how are you?:n) jälkeen on ollut: "You want a beer?" :D

• Kellonajat esitetään täällä muodossa 1-12, perään sitten am tai pm riippuen onko kello jotakin ennen keskipäivää vai -yötä.

Nyt huomaan, että tää lista alkaa jatkua niin pitkäksi, että ehkä on syytä jatkaa sitä joku toinen kerta! Tulee nimittäin mieleen vielä moniamonia juttuja..

Erityisesti näin itsenäisyyspäivänä kehotankin teitä kaikkia hiljentymään hetkeksi ja olemaan kiitollisia suomalaisuudesta sekä siitä, kuinka arvokasta työtä sotaveteraanimme ovat meidän eteemme tehneet. Tänään ainakin miulta lähtee iltarukouksen myötä ukille suurkiitokset!

Mamma Mia tätä ajankulua!

Eipä taida olla taaskaan ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta, kun ihmettelen miten nopeesti aika menee. Keskiviikkona alkoi jo joulukuu ja samana päivänä miulla tuli täyteen kolme kuukautta täällä Sydneyssä. Unbeliavable! Joulufiilistä täällä ei kyllä oo yhtään, jotenkin en ihan hirveesti syty tuosta kaikesta muovikrääsästä mitä kaupat on pullollaan eikä joululaulujen soittaminen ostoskeskuksissa tunnu luontevalta, kun ulkona on samaan aikaan 30 asteen helle. No, tähänhän oon toisaalta tottunut jo muutamana viimeisenä jouluna kun ollaan oltu ulkomailla eli sinällään en oo ihan uudessa tilanteessa. Keskiviikkona yritin kyllä virittäytyä joulutunnelmaan kuuntelemalla netistä suomalaista jouluradiota, mutta ei se jotenkin paria biisiä pitempään toiminut. Tuli vain sellanen olo, että ei täällä, ja klikkasin sen sijaan Youtubesta jonkun ihan randomin playlistin soimaan (kiitos Spotify, kun et toimi Ausseissa, kiitos!).

Tää viikko meni ihan perusjuttujen parissa ja eilen illalla kokoonnuttiin taas Nadjalle viettämään leffailtaa. Katsottiin Mamma Mia!, joka on kyllä edelleen ihan kärjessä miun hyvänmielen elokuvien listalla! Siis siitäkin huolimatta, että taisin taas tavoilleni uskollisena nukkua puolet tuosta elokuvasta :D Onneks olin kuitenkin nähnyt tuon leffan siis jo aiemminkin, niin en hirveen paljoo missannu ja kyllä mie olin kuulevinani ainakin osan niistä biiseistä uneni läpi! En kyllä ymmärrä miks tytöt ei meinannu uskoa sitä..

Niin ja eilen miulla oli myös toinen pole dance -tunti! Oon jo jonkun aikaa miettiny, että ois kiva saada lenkkeilyn lisäksi joku muukin liikuntaharrastus täällä ja voin sanoa että nyt oon ihan totaalisen hurahtanut tuohon tankotanssiin! Viikko sitten perjantaina oli eka tunti ja tällä mini termillä ois vielä kolme tuntia edessäpäin. Tuo viisiviikkoinen mini term on normaalihinnaltaan 129$, mutta sain ite sen tarjoushintaan 45$ eli ei paha ollenkaan! Ja ettei kellekään synny mitään vääriä mielikuvia, niin miun haaveammatti ei oo muuttunut strippariks - jos itse kokeilisitte tuota lajia ja siten huomaisitte miten tehokasta se on, niin tuskin yhtään ihmettelisitte miks oon niin innostunut siitä :) Sen lisäksi tunnilla on hauska ilmapiiri, kun kukaan meistä kymmenestä ei oo tankotanssinut aiemmin niin ihan avoimesti siellä naureskellaan itselle ja toisillemme eikä kukaan pahoita mieltään!

Viime yönä tulin yhden maissa kotiin Nadjalta, mutta kiitos ihanan aikaeron Suomeen jumituin vielä koneen ääreen kun totta kai piti vähän facebookailla sinne päin. Lopulta kävin nukkumaan vähän yli neljä ja korvatulppien ja unimaskin siivittelemänä nukuinkin sitten puoli kahteentoista. Väsy kyllä painaa, mutta eiköhän sitä tällä samalla väsymyksellä mennä vielä tää ilta kun ollaan lähdössä tyttöjen kanssa ulos! Nukun sitten huomenna vaikka koko päivän jos siltä tuntuu...sanoo Anna, jonka ennätys baari-illan jälkeen "pitkään" nukkumisessa on klo 8.30...

Normijuttuja

Elämä täällä on jo niin arkipäiväistynyt, että jotenkin tuntuu jopa huvittavalta lukee noita ensimmäisiä postauksia. Hirveellä innostuksella kirjotin melkein joka päivä mitä olin tehnyt, minne mennyt ja niin edelleen. Toisaalta hyvä kun oon kirjottanut, koska tuskin noita alkuajan fiiliksiä muistasin muuten noin hyvin - ja onhan se luonnollista, että ihan vaikka joku auton sarttaaminenkin tuntuu aika jännältä kun sen tekee ekaa kertaa reilut 14 000 kilometrin päässä kotoa. Nyt kaikki poikien kuskailut, ruuanlaitto, kaupassakäynti, pyykinpesu ja muut arkiaskareet ovat sellaisia mitä tekee kiinnittämättä siihen mitään erikoisempaa huomiota. Ystäväpiiri on muotoutunut ja muistan, milloin kelläkin tytöistä on day-off tai muutama tunti vapaata keskellä päivää että keretään tavata. Tietty perusrytmi on siis muotoutunut ja tiedän (suunnilleen) aina missä olla tai mitä tehdä milloinkin. Elämä on aika tosi jees tällä hetkellä! :)

Centralilla odottelemassa junaa Bondi Junctionille

Bronte

Mutta että saatte kuulla noiden aurinkofanitus-postausteni jälkeen pitkästä aikaa mitä muuta oon täällä viimepäivinä tehnyt, niin kirjoittelenpa vähän siitäkin.

Viime perjantai-iltana mentiin Veran ja Franzin kanssa Nadjalle, jonka piti babysitata kotona koko ilta. Mietittiin vähän että oisko lähdetty ulos sen jälkeen kun Nadjan hostvanhemmat tulisi kotiin, mutta päätettiin kuitenkin jättää se tulevalle viikonlopulle. Katsottiin leffaa, syötiin ja juteltiin - varsin perusihana tyttöjenilta siis :) Lauantaina vietettiin päivä Bronte Beachilla (tämän kuvan postaukset siltä retkeltämme) ja ah ah, nukuin yhdet elämäni makeimmista päiväunista ikinä! Lämmin, mutta ei polttava aurinko ja lempeä tuuli eikä koiraa haukkumassa lähimaillakaan (elementti, jonka takia miun yöunet kärsii täällä kotona aika tosi pahasti...)! Suomeen palatessa nää rantapäikkärit on varmasti sellanen juttu, mitä tuun kaipaamaan! Nykysin onkin ihan perus, että kun mennään tyttöjen kanssa biitsille niin eka nukutaan kaikki vähän aikaa :D Sunnuntai meni sitten kotona ollessa, en oikeestaan tehny mitään muuta kuin olin vaan. Enkä edes halunnut tehdä, kun tuntui siltä että olin ollut jo aika monta päivää menossa kuluneella viikolla.

Brontea oikealle...

...ja vasemmalle

Tää viikko on lähtenyt käyntiin sateisena ja autottomana (se on korjaamolla ainakin muutaman päivän nyt), mikä on mun ihon kannalta varmasti ihan hyvä yhdistelmä. Päinvastaisessa tilanteessa oisin nimittäin jo varmasti ampaissut rannalle ja oisin taas astetta lähempänä jotain melanoomaa. Eilinen meni kokonaan kotona, mutta tänään käväistiin nopsaan Chatswoodissa ostoksilla Veran kanssa, kun meillä kummallakin oli pari tuntia vapaata päivällä. Löysinkin aivan ihanan mekon lauantaita silmälläpitäen! Nää tytöt ois nimittäin taas lähdössä ulos ;)

Onnellisuus

Minnuu harmittaa, kun viimeaikoina nää miun päivitykset on jääny niin vähälle, mutta syy siihen on todellakin kaikkea muuta kuin harmittava! Miun elämä on täällä vaan just tällä hetkellä niin huippua, että oikeesti mieluummin tulen ja menen ja ELÄN kuin että nörttäilisin tietokoneen äärellä päivät pitkät!

Manly Wharf

Aurinko on vihdoin ruvennu paistamaan vähän useemmin kuin kerran-pari viikossa ja lämpötilat alkaa hipomaan jo lähes päivittäin 30 asteen tuntumia :) On niin parhautta ottaa vaan auto alle ja ajaa vajaan puolentunnin matka biitsille ja makoilla siellä kavereiden kanssa välillä syvällisempiä ja välillä ihan jonninjoutavaakin höpötellen. Aurinko ja ihanat kaverit tekee miut täällä niin onnelliseks, että en edes halua ajatella mitä teen ilman noita tyttöjä, kun ne jättää Sydneyn tammikuun puolessavälissä. Onneks siihen on vielä kuitenkin vajaa pari kuukautta aikaa ja keretään vielä tehdä paljon kaikkee yhdessä :) Mieluummin siis otetaan ilo irti kaikista näistä yhteisistä päivistä kuin että kulutettas aikaa murehtimiseen! Ne heippa-itkut keretään hoitaa kyllä sitten ajallaan. Tämän postauksen kuvat on viimeviikonloppuiselta Manlyn biletysreissulta ja enpä voi muuta kuin todeta, että vietin taas yksiä elämäni parhaimpia hetkiä siellä! :)

Doing something prohibited with Franzi ;)

Muutenkin kaikki on tosi hyvin täällä: viihdyn edelleen kotona ja tässä perheessä. Töitä on ollut viime aikoina just sopivassa määrin eli tekemistä on riittänyt, mutta samalla myös vapaa-aikaa on ollut ihanan paljon :) Koti-ikävää on välillä totta kai, mutta sekään ei oo niin paha nimittäin äiti ja Kyösti tulee tänne jo vajaan kuukauden päästä! Kuin siistii!!

Mutta vielä kerran se yks juttu, AURINKO, se on miun paras kaveri ja se mikä  on avain miun onnellisuuteen! :)

Keittiökärpänen

Miulle jäi ihan älytön leipomis- ja ruuanlaittovimma päälle sen jälkeen, kun leivottiin lauantaina kakkua Veran luona. Eilen olikin hyvä päivä ryhtyä tuumasta toimeen, kun aamulla olin vain babysittaamassa naapurissa ja sen jälkeen ei ollutkaan mitään erikoista tekemistä ja ulkona sateli vettä vähän väliä.

Tuloksena oli:

Mangopiirakka (oli tuon vamistuttua ekana mielessä enemmänkin tuo syöminen kuin kuvan ottaminen ;))



Eka omatekemäni lasagne ikinä! :)

 Mangopiirakkaa ei oo kukaan vielä miun itteni lisäks maistellut - lieneekö tämä kertoo jotain - mutta ainakin ite olin lopputulokseen tyytyväinen :) Lasagnea sen sijaan kehuttiin ja se kyllä onnistuikin yli kaikkien odotusteni. Eikä varmasti kukaan uskois etten oo ikinä ennen tehny lasagnea itse alusta loppuun!

Aurinko armas

Loppuviikko jatkui vahvasti tuolla beach-teemalla, en valita :) Perjantaina Freshwaters ja lauantaina Manly! Miun ei oo tarkotus kiusata teitä näillä kuvilla, vaan pikemminkin toivon, että niiden kautta saisin välitettyä edes vähän auringonpaistetta teille Suomen alkutalveen :)

Freshwaters

Kuluneella viikolla oon tuntenut eläväni täällä enemmän kuin tähän mennessä yhteensä! :) On tuolla auringolla ja hyvällä seuralla kyllä niin mielettömän iso vaikutus, etten voi sitä edes sanoin kuvailla.

Nekkumaha vai miten se oli? ;)

Perjantai-iltana olin tienaamassa vähän ekstraa, kun sain babysittauskeikan yhteen uuteen perheeseen. 6- ja 9-vuotiaat pojat yllätti miut omatoimisuudellaan ja en kyllä taaskaan voi väittää, että oisin ihan hirveesti joutunut työskentelemään noiden tienaamieni dollarien eteen.. Eilinen ja tää päivä meni kavereiden kanssa erilaisilla kokoonpanoilla hengatessa. Meillä oli eilen illalla tarkotus lähteä ulos, mutta päädyttiinkin viettämään leppoisaa koti-iltaa Veralla, jonne jäin myös yöks. Tehtiin ruokaa, juteltiin ja saatiinpa vielä yhdentoista aikaan illalla hyvä päähänpisto ruveta leipomaan kakkua :D Niin paras ilta!

Lifeguartdit töissään Manlyssa



Perjantaina kävin uimassa ekaa kertaa meressä täällä! Eilen sitten polskuttelinkin jo kuin vanha tekjä ;) Tulin kyllä siihen tulokseen, että on pakko löytää uudet bikinit ja äkkiä, ellen halua saada jotain porttikieltoa rannoille itsensäpaljastelun takia :D On nimittäin nuo aallot sen verran isoja, että ne meinaa huuhdella mukanaan miun muutaman vuoden vanhat ja jo parhaat päivänsä nähneet bikinit..

Life is good!

Tällä viikolla säät on ollu upean kesäiset, ja oonkin ottanu niistä kaiken irti! :) Siinä yksinkertainen selitys sille, miksi päivityksiä on taas tullu vähän harvemmin. Suomessa kerkeen kyllä sitten ens syksynä istua tarpeeks tietokoneen edessä ja voivotella kylmyyttä, pimeyttä ja loskakelejä, nyt on sensijaan aika nauttia tästä:

Ymmärtänette, miksi tänään Veran kanssa Dee Whylla makoillessamme todettiin kuin yhdestä suusta, että: "Life is good!" :) It really is!

Run4Fun

Ilmottauduttiin Nadjan ja Franzin kanssa kolmisen viikkoa sitten Run4Fun-tapahtumaan ja eilen tuli kohtalon hetki elikäs varsinainen tapahtumapäivä. Tuo on 10 kilometrin mittainen jonkinlainen hyväntekeväisyysjuoksu, eli osallistumismaksu oli 39 dollaria ja siitä meni tietty osa ymmärtääkseni jollekin lastensairaalalle. Joo huomatkaa miten hyvin oon perehtynyt asiaan! :D Itse sitten saatiin vastineeksi tietysti tuo juoksu ajanottoineen, mitalit ("jee"), kolmen kuukauden Sydney Morning Heraldin viikonloppunumerot, viiden päivän ilmaset käynnit Fitness Firstille ja sellanen mainoskassi täynnä kaikkee romua. JA MAHTAVA FIILIS!

Ennen juoksua

Meillä oli tyttöjen kanssa alunperin tarkoituksena, että kävellään kävellään koko homma ja otetaan ihan rennosti. Siinä lähtöä odotellessamme kuitenkin ruvettiin miettimään et mitä jos juostas eka kilometri. Jostain syystä ei sitten nähty ekan kilometrin merkkiä ja huomattiin yhtäkkiä että hups, tässähän ollaan juostu jo kaks kilsaa! "No eihän tää edes pahalta tunnu" ja jatkettiin kolmoseen asti. Siinä sitten hidastettiin tahtia ja jatkettiin reippaasti kävellen neljäs kilometri ja kun se tuli täyteen, niin...juostiin koko loppumatka! Maalissa oli vähän sellanen olo et wtf, miekö-juoksin-yheksän-kilsaa-ei-ole-todellista! Mut kyllä se vaan oli, vaikka en ois ikinä tuollaseen suoritukseen uskonut kykeneväni! :) Vaikka lenkkeilenkin säännöllisesti, niin miun normilenkit ei kyllä oo yhtään verrattavissa tuollaseen tempasuun.

Kaikenkaikkiaan tapahtumasta jäi niin hyvät fiilikset, että en voi edes sanoin kuvailla! Tuollanen kymmenen kilsaa kuulostaa varmasti jonkun himojuoksijan mielestä vasta alkulämmittelyltä, mutta ite oon siihen kyllä niin vilpittömän tyytyväinen. Koko juna- ja bussimatkat Olympic Parkista hehkutettiin tyttöjen kanssa et tää on niiiiiiiiin siistii! :) Ainut vaan, että meitä kaikkia jäi kaihertamaan tuo kolmosesta neloseen kävelty kilometri, se oli VIRHE.

"Mitalistit" juoksun jälkeen :)

Ehkä siis vielä kerran totean, että eilinen loppupäivä meni vain fiilistellessä ja illalla tuli vielä puhelu naapurista että pääsisinkö 20 minuutin kuluttua babysittaamaan :D No mikäs siinä, ristikkolehti mukaan ja katsomaan telkkaria - baby-J nukkui taas koko ajan eli ei vaikea homma taaskaan :) Illalla uni tuli kyllä enempiä odottelematta aamuviidn herätyksen ja tuon juoksun jälkeen!

Ysikymppiset

Pienet jeet sille, että parin viimepäivän aikana elämä on taas alkanut näyttää valoisampaa puoltaan! :) Olin oikeesti aika koti-ikävissäni tuossa muutaman päivän ja kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte avautumistani kuunnella! Miulla on ympärilläni teitä niin ihania ihmisiä sekä Suomessa että täällä Ausseissa, että työ saatte miut ainakin yrittämään ettiä sitä auringonsädettä jopa kaatosateisen päivän harmaalta taivaalta <3

John Travolta saapumassa Qantasilta itselleen ostamalla koneella

Siinä se on!



nA oli koko loppuviikon kotona, joten miun päivissä ei nyt sinänsä oo mitään erityistä kerrottavaa. Ellei ketään kiinnosta kuulla millä nettisivuilla surffailin, montako sudokua ja ristikkoa täytin tai minkä väristä pyykkiä pesin? Niin ajattelinkin.

The Spirit of Australia

Tänään tuli kivaa vaihtelua näihin päiviin, kun oltiin Qantasin 90-vuotispäivän open dayssa. M on siis töissä Qantasilla ja liput saimme sitä kautta. Lentokentällä oli kaikkee siistii aina John Travoltasta lähtien! Sen lisäksi pääs käymään erilaisten lentokoneitten sisällä, oli kaikkee ilmasta tarjoilua, musiikkiesityksiä ja niin edelleen :) Oli kyllä tosi mielenkiintoista!



A380...

...ja sen moottori, minkälainen räjähti muutama päivä sitten

Huomenna onkin sitten luvasa jotain ihan erilaista tekemistä, josta kerron myöhemmin! :) Onneksi ennusteiden mukaan sään pitäisi suosia, ja johan tätä sadetta on ihan riittämiin saatukin.. Niin ja jos jotain kiinnostaa, niin voi käydä vilkaisemassa Forecan sivuilta 10 päivän sääennusteen Sydneyyn ;) I like!

Kommee!

Tervepä terve, eikun..

Jos ootte yhtään seuraillu miun blogia, niin ei oo varmaan vaikee arvata mitä on tapahtunut, kun kerron, että tämän viikon:

a) kotoapoistumiskertani ovat laskettavissa yhden käden sormilla
b) kohokohta on ollut ruokakaupassa käynti tai
c) autontankkausreissu
d) aikana neljän seinän sisällä oleminen on alkanut jo hiukan ahdistaa

Aivan, nA on taas kipeänä ja miun hommiin luonnollisesti kuuluu olla kotona vahtimassa häntä. Ei siinä mitään, totta kai teen työni, mutta olisi kiva päästä harrastamaan hiukan sosiaalista elämää muutenkin kuin Facebookin kautta :)

Kaiken on kruunannut ihanan sateinen sää, eli enpä ole poistunut sisältä edes takapihalle asti. Mutta satakoot nyt, katoin äsken yhdeksän päivän sääennusteen ja ens keskiviikosta alkaen pitäis auringon ruveta paistamaan jo ihan todenteolla ja lämpötilatkin näyttäisi alkavan kolkutella 30 astetta. Harmi vain, että oon huomannut että nuo säätiedotteet on täällä aina vähän sellasia in your dreams -tapauksia etenkin kun on luvassa auringonpaistetta.. Toivottavasti ei tällä kertaa!

Chinese Garden

Lauantaina neljä urhoollista edellisillan juhlijaa  lähtivät tutustumaan Darling Harbourin viereen Chinese Gardeniin. Veran, Kerstinin ja Alisan kanssa aurinkoinen iltapäivä meni mukavasti, vaikkakin meitä kaikkia taisi vähän väsy painaa! Kun olin ite nukkunut edellisenä yönä kolme ja puoli tuntia ja lauantaipäivä käveltiin cityssä, ei tarvinnut pitkään odotella unta illalla..

Chinese Garden on siis tuollanen suht iso kiinalaistyylinen puistoalue. Ite en saanut siitä kovin suuria viboja, mutta ehkä jollekin Kiina-fanille paikka vois olla sitäkin kivempi :) Mutta kannatti tuolla joka tapauksessa käydä, onhan se yksi cityn must see -kohteista. Vaikka ite en esimerkiksi tuosta kiinalaisesta rakennustyylistä niin välitä, niin vesiputoukset ja kasvillisuus oli kuitenkin todella kauniita!

Ihan kiva, mutta nuo takana olevat ei jotenkin istu tuohon maisemaan?

Tuollasia pikkukavereita vilisti ohi useampiakin!

"I wanna celebrate and live my life. Saying AYO! Baby, let's go!"

Moi olin eilen juhlimassa ja now I can feel it -Anna täällä kirjottelee :D Eilisilta oli kyllä yksi parhaimmista tähänastisista illoista täällä Sydneyssä, kun oltiin juhlimassa Nadjan synttäreitä. Huhheijaa sitä menoa!

Jo koko ilta alkoi ihan älyttömän kivalla, jopa ihan uskomattomalla tavalla! Istahdin Chatswoodin juna-asemalla penkille odottelemaan Veraa ja penkin toisessa päässä istui ihan älyttömän tutun näköinen tyttö. Muutaman kerran sivusilmällä vilkaistuani ajattelin, että hänen on _pakko_ olla yksi suomalainen Laura, joka on aupparina St. Ivesissä. En ollu kuitenkaan ihan varma, koska vaikka ollaan Lauran kanssa Facebookissa kavereita niin ei oltu kuitenkaan vielä tavattu face to face. Mietin mielessäni että kehtaanko kysyä tytöltä, että tiedänköhän mahdollisesti siut.. Lopulta rohkaistuin kun ajattelin, että jos se ei oo tuo kyseinen Laura niin en menetä mitään, kun tuskin nään enää koskaan tuota tyyppiä uudelleen. "Excuse me, are you Laura?" "Joo...are you Finnish...mitä ihmettä ootko Suomesta ollaanko me kavereita Facebookissa?!" Ja siitä se juttu sitten lähti :D Miten voi sattua noin, että yhdellä Sydneyn isoimmista juna-asemista satutaan istumaan samalle penkille samaan aikaan?! PLUS että siinä kun juteltiin, niin selvis että Lauran koko suku asuu Joensuussa ja Laura on itekin syntyny siellä. Maailma on pieni, jälleen kerran!

Saatiin jossain vaiheessa myös tuollanen vampyyri seuraamme :D

Vera saapui tavoilleen uskollisena vähän myöhässä ja hypättiin sitten heti junaan määränpäänämme city. Jäätiin pois junasta Town Hallilla ja käytiin ostamassa Woolworthsista Nadjalle hieno Oopperatalon kuvalla koristeltu suklaarasia synttärilahjaksi (joka myöhemmin syötiin baarissa tyttöjen kanssa, ja meille kävi harvinaisen selväksi ettei baarissa saa olla omia eväitä mukana! :D Ei herunut järkkäriltä myötätuntoa vaikka yritettiin tarjota suklaata sillekin ja c'moon, olihan sentään Nadjan synttärit!). Sen jälkeen käytiin toteamassa Veran kanssa, että 3 Wise Monkeys -baarissa oli tuohon aikaan illasta vielä aika kuollut meno, joten mentiin tien toiselle puolelle Century bariin juomaan kolmen dollarin drinkkejä ja odottelemaan Kerstiniä ja Alisaa. Kohta myös Nadja ja Franzi tulivat paikalle, ja koko ilta menikin sitten Centuryn ja 3WM:n välillä olevaa pariakymmentä metriä edestakaisin juostessa :D Käytiin aina juomassa muutamat drinkit Centuryssä ja sitten vetämässä kunnon muuvssit 3WM:ssä - jossain vaiheessa iltaa poke huikkasikin meille jo että: "Girls you can just go in, I remember you and don't need to check your papers!" :D

Siinä meni Kerstinin Cabanat.. No onneks se oli vain kolme dollaria! ;)

Päivänsankarin kanssa :)

Ilta oli siis kaikkiaan ihan loistava ja 3WM:ssä yhtäkkiä soimaan ruvennut Daruden Sandstorm kruunasi sen! Veikkaan ettei kellekään jäänyt epäselväksi, että kyseessä on suomalainen biisi ja mie oon Suomesta, kun lievästi sanottuna innostuin kun hoksasin et mikä alko just soida! Meidän oli tarkoitus lähteä Veran kanssa kotiin jo hyvissä ajoin, mutta...tai no, voihan aamuviiden käsittää halutessaan myös aika aikaiseksi? ;)

Dee Why

Koska alkuviikko on mennyt lähinnä kotitöitä tehdessä, ajattelin hyödyntää tämänpäiväisen auringonpaisteen ja sen, että miulla on auto vapaasti käytössä - otin siis suunnaksi puolentunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Dee Whyn. Tuuli oli tänään sen verran vilakka, etten heittäytynyt bikinit päällä auringonottoon, vaan kävelin rantaa pitkin kamera kädessä. Kuvat siis puhukoot puolestaan:

Sinne!

Tää kuva on omistettu Helinälle, Kukkaselle :)

Noita kiviä jaksoin ihastella! Jossain vaiheessa tajusin, että se on selvästi ukin ja isin perintöä :)

Ja jos jollekin jäi vielä epäselväksi, niin olen rakastunut. Taas kerran. Ja kunhan kesä ja kunnon helteet tulevat niin rakastun vielä montakymmentä kertaa. Sydneyn rannat <3