Run4Fun

Ilmottauduttiin Nadjan ja Franzin kanssa kolmisen viikkoa sitten Run4Fun-tapahtumaan ja eilen tuli kohtalon hetki elikäs varsinainen tapahtumapäivä. Tuo on 10 kilometrin mittainen jonkinlainen hyväntekeväisyysjuoksu, eli osallistumismaksu oli 39 dollaria ja siitä meni tietty osa ymmärtääkseni jollekin lastensairaalalle. Joo huomatkaa miten hyvin oon perehtynyt asiaan! :D Itse sitten saatiin vastineeksi tietysti tuo juoksu ajanottoineen, mitalit ("jee"), kolmen kuukauden Sydney Morning Heraldin viikonloppunumerot, viiden päivän ilmaset käynnit Fitness Firstille ja sellanen mainoskassi täynnä kaikkee romua. JA MAHTAVA FIILIS!

Ennen juoksua

Meillä oli tyttöjen kanssa alunperin tarkoituksena, että kävellään kävellään koko homma ja otetaan ihan rennosti. Siinä lähtöä odotellessamme kuitenkin ruvettiin miettimään et mitä jos juostas eka kilometri. Jostain syystä ei sitten nähty ekan kilometrin merkkiä ja huomattiin yhtäkkiä että hups, tässähän ollaan juostu jo kaks kilsaa! "No eihän tää edes pahalta tunnu" ja jatkettiin kolmoseen asti. Siinä sitten hidastettiin tahtia ja jatkettiin reippaasti kävellen neljäs kilometri ja kun se tuli täyteen, niin...juostiin koko loppumatka! Maalissa oli vähän sellanen olo et wtf, miekö-juoksin-yheksän-kilsaa-ei-ole-todellista! Mut kyllä se vaan oli, vaikka en ois ikinä tuollaseen suoritukseen uskonut kykeneväni! :) Vaikka lenkkeilenkin säännöllisesti, niin miun normilenkit ei kyllä oo yhtään verrattavissa tuollaseen tempasuun.

Kaikenkaikkiaan tapahtumasta jäi niin hyvät fiilikset, että en voi edes sanoin kuvailla! Tuollanen kymmenen kilsaa kuulostaa varmasti jonkun himojuoksijan mielestä vasta alkulämmittelyltä, mutta ite oon siihen kyllä niin vilpittömän tyytyväinen. Koko juna- ja bussimatkat Olympic Parkista hehkutettiin tyttöjen kanssa et tää on niiiiiiiiin siistii! :) Ainut vaan, että meitä kaikkia jäi kaihertamaan tuo kolmosesta neloseen kävelty kilometri, se oli VIRHE.

"Mitalistit" juoksun jälkeen :)

Ehkä siis vielä kerran totean, että eilinen loppupäivä meni vain fiilistellessä ja illalla tuli vielä puhelu naapurista että pääsisinkö 20 minuutin kuluttua babysittaamaan :D No mikäs siinä, ristikkolehti mukaan ja katsomaan telkkaria - baby-J nukkui taas koko ajan eli ei vaikea homma taaskaan :) Illalla uni tuli kyllä enempiä odottelematta aamuviidn herätyksen ja tuon juoksun jälkeen!