Normijuttuja

Elämä täällä on jo niin arkipäiväistynyt, että jotenkin tuntuu jopa huvittavalta lukee noita ensimmäisiä postauksia. Hirveellä innostuksella kirjotin melkein joka päivä mitä olin tehnyt, minne mennyt ja niin edelleen. Toisaalta hyvä kun oon kirjottanut, koska tuskin noita alkuajan fiiliksiä muistasin muuten noin hyvin - ja onhan se luonnollista, että ihan vaikka joku auton sarttaaminenkin tuntuu aika jännältä kun sen tekee ekaa kertaa reilut 14 000 kilometrin päässä kotoa. Nyt kaikki poikien kuskailut, ruuanlaitto, kaupassakäynti, pyykinpesu ja muut arkiaskareet ovat sellaisia mitä tekee kiinnittämättä siihen mitään erikoisempaa huomiota. Ystäväpiiri on muotoutunut ja muistan, milloin kelläkin tytöistä on day-off tai muutama tunti vapaata keskellä päivää että keretään tavata. Tietty perusrytmi on siis muotoutunut ja tiedän (suunnilleen) aina missä olla tai mitä tehdä milloinkin. Elämä on aika tosi jees tällä hetkellä! :)

Centralilla odottelemassa junaa Bondi Junctionille

Bronte

Mutta että saatte kuulla noiden aurinkofanitus-postausteni jälkeen pitkästä aikaa mitä muuta oon täällä viimepäivinä tehnyt, niin kirjoittelenpa vähän siitäkin.

Viime perjantai-iltana mentiin Veran ja Franzin kanssa Nadjalle, jonka piti babysitata kotona koko ilta. Mietittiin vähän että oisko lähdetty ulos sen jälkeen kun Nadjan hostvanhemmat tulisi kotiin, mutta päätettiin kuitenkin jättää se tulevalle viikonlopulle. Katsottiin leffaa, syötiin ja juteltiin - varsin perusihana tyttöjenilta siis :) Lauantaina vietettiin päivä Bronte Beachilla (tämän kuvan postaukset siltä retkeltämme) ja ah ah, nukuin yhdet elämäni makeimmista päiväunista ikinä! Lämmin, mutta ei polttava aurinko ja lempeä tuuli eikä koiraa haukkumassa lähimaillakaan (elementti, jonka takia miun yöunet kärsii täällä kotona aika tosi pahasti...)! Suomeen palatessa nää rantapäikkärit on varmasti sellanen juttu, mitä tuun kaipaamaan! Nykysin onkin ihan perus, että kun mennään tyttöjen kanssa biitsille niin eka nukutaan kaikki vähän aikaa :D Sunnuntai meni sitten kotona ollessa, en oikeestaan tehny mitään muuta kuin olin vaan. Enkä edes halunnut tehdä, kun tuntui siltä että olin ollut jo aika monta päivää menossa kuluneella viikolla.

Brontea oikealle...

...ja vasemmalle

Tää viikko on lähtenyt käyntiin sateisena ja autottomana (se on korjaamolla ainakin muutaman päivän nyt), mikä on mun ihon kannalta varmasti ihan hyvä yhdistelmä. Päinvastaisessa tilanteessa oisin nimittäin jo varmasti ampaissut rannalle ja oisin taas astetta lähempänä jotain melanoomaa. Eilinen meni kokonaan kotona, mutta tänään käväistiin nopsaan Chatswoodissa ostoksilla Veran kanssa, kun meillä kummallakin oli pari tuntia vapaata päivällä. Löysinkin aivan ihanan mekon lauantaita silmälläpitäen! Nää tytöt ois nimittäin taas lähdössä ulos ;)

Onnellisuus

Minnuu harmittaa, kun viimeaikoina nää miun päivitykset on jääny niin vähälle, mutta syy siihen on todellakin kaikkea muuta kuin harmittava! Miun elämä on täällä vaan just tällä hetkellä niin huippua, että oikeesti mieluummin tulen ja menen ja ELÄN kuin että nörttäilisin tietokoneen äärellä päivät pitkät!

Manly Wharf

Aurinko on vihdoin ruvennu paistamaan vähän useemmin kuin kerran-pari viikossa ja lämpötilat alkaa hipomaan jo lähes päivittäin 30 asteen tuntumia :) On niin parhautta ottaa vaan auto alle ja ajaa vajaan puolentunnin matka biitsille ja makoilla siellä kavereiden kanssa välillä syvällisempiä ja välillä ihan jonninjoutavaakin höpötellen. Aurinko ja ihanat kaverit tekee miut täällä niin onnelliseks, että en edes halua ajatella mitä teen ilman noita tyttöjä, kun ne jättää Sydneyn tammikuun puolessavälissä. Onneks siihen on vielä kuitenkin vajaa pari kuukautta aikaa ja keretään vielä tehdä paljon kaikkee yhdessä :) Mieluummin siis otetaan ilo irti kaikista näistä yhteisistä päivistä kuin että kulutettas aikaa murehtimiseen! Ne heippa-itkut keretään hoitaa kyllä sitten ajallaan. Tämän postauksen kuvat on viimeviikonloppuiselta Manlyn biletysreissulta ja enpä voi muuta kuin todeta, että vietin taas yksiä elämäni parhaimpia hetkiä siellä! :)

Doing something prohibited with Franzi ;)

Muutenkin kaikki on tosi hyvin täällä: viihdyn edelleen kotona ja tässä perheessä. Töitä on ollut viime aikoina just sopivassa määrin eli tekemistä on riittänyt, mutta samalla myös vapaa-aikaa on ollut ihanan paljon :) Koti-ikävää on välillä totta kai, mutta sekään ei oo niin paha nimittäin äiti ja Kyösti tulee tänne jo vajaan kuukauden päästä! Kuin siistii!!

Mutta vielä kerran se yks juttu, AURINKO, se on miun paras kaveri ja se mikä  on avain miun onnellisuuteen! :)

Keittiökärpänen

Miulle jäi ihan älytön leipomis- ja ruuanlaittovimma päälle sen jälkeen, kun leivottiin lauantaina kakkua Veran luona. Eilen olikin hyvä päivä ryhtyä tuumasta toimeen, kun aamulla olin vain babysittaamassa naapurissa ja sen jälkeen ei ollutkaan mitään erikoista tekemistä ja ulkona sateli vettä vähän väliä.

Tuloksena oli:

Mangopiirakka (oli tuon vamistuttua ekana mielessä enemmänkin tuo syöminen kuin kuvan ottaminen ;))



Eka omatekemäni lasagne ikinä! :)

 Mangopiirakkaa ei oo kukaan vielä miun itteni lisäks maistellut - lieneekö tämä kertoo jotain - mutta ainakin ite olin lopputulokseen tyytyväinen :) Lasagnea sen sijaan kehuttiin ja se kyllä onnistuikin yli kaikkien odotusteni. Eikä varmasti kukaan uskois etten oo ikinä ennen tehny lasagnea itse alusta loppuun!

Aurinko armas

Loppuviikko jatkui vahvasti tuolla beach-teemalla, en valita :) Perjantaina Freshwaters ja lauantaina Manly! Miun ei oo tarkotus kiusata teitä näillä kuvilla, vaan pikemminkin toivon, että niiden kautta saisin välitettyä edes vähän auringonpaistetta teille Suomen alkutalveen :)

Freshwaters

Kuluneella viikolla oon tuntenut eläväni täällä enemmän kuin tähän mennessä yhteensä! :) On tuolla auringolla ja hyvällä seuralla kyllä niin mielettömän iso vaikutus, etten voi sitä edes sanoin kuvailla.

Nekkumaha vai miten se oli? ;)

Perjantai-iltana olin tienaamassa vähän ekstraa, kun sain babysittauskeikan yhteen uuteen perheeseen. 6- ja 9-vuotiaat pojat yllätti miut omatoimisuudellaan ja en kyllä taaskaan voi väittää, että oisin ihan hirveesti joutunut työskentelemään noiden tienaamieni dollarien eteen.. Eilinen ja tää päivä meni kavereiden kanssa erilaisilla kokoonpanoilla hengatessa. Meillä oli eilen illalla tarkotus lähteä ulos, mutta päädyttiinkin viettämään leppoisaa koti-iltaa Veralla, jonne jäin myös yöks. Tehtiin ruokaa, juteltiin ja saatiinpa vielä yhdentoista aikaan illalla hyvä päähänpisto ruveta leipomaan kakkua :D Niin paras ilta!

Lifeguartdit töissään Manlyssa



Perjantaina kävin uimassa ekaa kertaa meressä täällä! Eilen sitten polskuttelinkin jo kuin vanha tekjä ;) Tulin kyllä siihen tulokseen, että on pakko löytää uudet bikinit ja äkkiä, ellen halua saada jotain porttikieltoa rannoille itsensäpaljastelun takia :D On nimittäin nuo aallot sen verran isoja, että ne meinaa huuhdella mukanaan miun muutaman vuoden vanhat ja jo parhaat päivänsä nähneet bikinit..

Life is good!

Tällä viikolla säät on ollu upean kesäiset, ja oonkin ottanu niistä kaiken irti! :) Siinä yksinkertainen selitys sille, miksi päivityksiä on taas tullu vähän harvemmin. Suomessa kerkeen kyllä sitten ens syksynä istua tarpeeks tietokoneen edessä ja voivotella kylmyyttä, pimeyttä ja loskakelejä, nyt on sensijaan aika nauttia tästä:

Ymmärtänette, miksi tänään Veran kanssa Dee Whylla makoillessamme todettiin kuin yhdestä suusta, että: "Life is good!" :) It really is!

Run4Fun

Ilmottauduttiin Nadjan ja Franzin kanssa kolmisen viikkoa sitten Run4Fun-tapahtumaan ja eilen tuli kohtalon hetki elikäs varsinainen tapahtumapäivä. Tuo on 10 kilometrin mittainen jonkinlainen hyväntekeväisyysjuoksu, eli osallistumismaksu oli 39 dollaria ja siitä meni tietty osa ymmärtääkseni jollekin lastensairaalalle. Joo huomatkaa miten hyvin oon perehtynyt asiaan! :D Itse sitten saatiin vastineeksi tietysti tuo juoksu ajanottoineen, mitalit ("jee"), kolmen kuukauden Sydney Morning Heraldin viikonloppunumerot, viiden päivän ilmaset käynnit Fitness Firstille ja sellanen mainoskassi täynnä kaikkee romua. JA MAHTAVA FIILIS!

Ennen juoksua

Meillä oli tyttöjen kanssa alunperin tarkoituksena, että kävellään kävellään koko homma ja otetaan ihan rennosti. Siinä lähtöä odotellessamme kuitenkin ruvettiin miettimään et mitä jos juostas eka kilometri. Jostain syystä ei sitten nähty ekan kilometrin merkkiä ja huomattiin yhtäkkiä että hups, tässähän ollaan juostu jo kaks kilsaa! "No eihän tää edes pahalta tunnu" ja jatkettiin kolmoseen asti. Siinä sitten hidastettiin tahtia ja jatkettiin reippaasti kävellen neljäs kilometri ja kun se tuli täyteen, niin...juostiin koko loppumatka! Maalissa oli vähän sellanen olo et wtf, miekö-juoksin-yheksän-kilsaa-ei-ole-todellista! Mut kyllä se vaan oli, vaikka en ois ikinä tuollaseen suoritukseen uskonut kykeneväni! :) Vaikka lenkkeilenkin säännöllisesti, niin miun normilenkit ei kyllä oo yhtään verrattavissa tuollaseen tempasuun.

Kaikenkaikkiaan tapahtumasta jäi niin hyvät fiilikset, että en voi edes sanoin kuvailla! Tuollanen kymmenen kilsaa kuulostaa varmasti jonkun himojuoksijan mielestä vasta alkulämmittelyltä, mutta ite oon siihen kyllä niin vilpittömän tyytyväinen. Koko juna- ja bussimatkat Olympic Parkista hehkutettiin tyttöjen kanssa et tää on niiiiiiiiin siistii! :) Ainut vaan, että meitä kaikkia jäi kaihertamaan tuo kolmosesta neloseen kävelty kilometri, se oli VIRHE.

"Mitalistit" juoksun jälkeen :)

Ehkä siis vielä kerran totean, että eilinen loppupäivä meni vain fiilistellessä ja illalla tuli vielä puhelu naapurista että pääsisinkö 20 minuutin kuluttua babysittaamaan :D No mikäs siinä, ristikkolehti mukaan ja katsomaan telkkaria - baby-J nukkui taas koko ajan eli ei vaikea homma taaskaan :) Illalla uni tuli kyllä enempiä odottelematta aamuviidn herätyksen ja tuon juoksun jälkeen!

Ysikymppiset

Pienet jeet sille, että parin viimepäivän aikana elämä on taas alkanut näyttää valoisampaa puoltaan! :) Olin oikeesti aika koti-ikävissäni tuossa muutaman päivän ja kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte avautumistani kuunnella! Miulla on ympärilläni teitä niin ihania ihmisiä sekä Suomessa että täällä Ausseissa, että työ saatte miut ainakin yrittämään ettiä sitä auringonsädettä jopa kaatosateisen päivän harmaalta taivaalta <3

John Travolta saapumassa Qantasilta itselleen ostamalla koneella

Siinä se on!



nA oli koko loppuviikon kotona, joten miun päivissä ei nyt sinänsä oo mitään erityistä kerrottavaa. Ellei ketään kiinnosta kuulla millä nettisivuilla surffailin, montako sudokua ja ristikkoa täytin tai minkä väristä pyykkiä pesin? Niin ajattelinkin.

The Spirit of Australia

Tänään tuli kivaa vaihtelua näihin päiviin, kun oltiin Qantasin 90-vuotispäivän open dayssa. M on siis töissä Qantasilla ja liput saimme sitä kautta. Lentokentällä oli kaikkee siistii aina John Travoltasta lähtien! Sen lisäksi pääs käymään erilaisten lentokoneitten sisällä, oli kaikkee ilmasta tarjoilua, musiikkiesityksiä ja niin edelleen :) Oli kyllä tosi mielenkiintoista!



A380...

...ja sen moottori, minkälainen räjähti muutama päivä sitten

Huomenna onkin sitten luvasa jotain ihan erilaista tekemistä, josta kerron myöhemmin! :) Onneksi ennusteiden mukaan sään pitäisi suosia, ja johan tätä sadetta on ihan riittämiin saatukin.. Niin ja jos jotain kiinnostaa, niin voi käydä vilkaisemassa Forecan sivuilta 10 päivän sääennusteen Sydneyyn ;) I like!

Kommee!

Tervepä terve, eikun..

Jos ootte yhtään seuraillu miun blogia, niin ei oo varmaan vaikee arvata mitä on tapahtunut, kun kerron, että tämän viikon:

a) kotoapoistumiskertani ovat laskettavissa yhden käden sormilla
b) kohokohta on ollut ruokakaupassa käynti tai
c) autontankkausreissu
d) aikana neljän seinän sisällä oleminen on alkanut jo hiukan ahdistaa

Aivan, nA on taas kipeänä ja miun hommiin luonnollisesti kuuluu olla kotona vahtimassa häntä. Ei siinä mitään, totta kai teen työni, mutta olisi kiva päästä harrastamaan hiukan sosiaalista elämää muutenkin kuin Facebookin kautta :)

Kaiken on kruunannut ihanan sateinen sää, eli enpä ole poistunut sisältä edes takapihalle asti. Mutta satakoot nyt, katoin äsken yhdeksän päivän sääennusteen ja ens keskiviikosta alkaen pitäis auringon ruveta paistamaan jo ihan todenteolla ja lämpötilatkin näyttäisi alkavan kolkutella 30 astetta. Harmi vain, että oon huomannut että nuo säätiedotteet on täällä aina vähän sellasia in your dreams -tapauksia etenkin kun on luvassa auringonpaistetta.. Toivottavasti ei tällä kertaa!

Chinese Garden

Lauantaina neljä urhoollista edellisillan juhlijaa  lähtivät tutustumaan Darling Harbourin viereen Chinese Gardeniin. Veran, Kerstinin ja Alisan kanssa aurinkoinen iltapäivä meni mukavasti, vaikkakin meitä kaikkia taisi vähän väsy painaa! Kun olin ite nukkunut edellisenä yönä kolme ja puoli tuntia ja lauantaipäivä käveltiin cityssä, ei tarvinnut pitkään odotella unta illalla..

Chinese Garden on siis tuollanen suht iso kiinalaistyylinen puistoalue. Ite en saanut siitä kovin suuria viboja, mutta ehkä jollekin Kiina-fanille paikka vois olla sitäkin kivempi :) Mutta kannatti tuolla joka tapauksessa käydä, onhan se yksi cityn must see -kohteista. Vaikka ite en esimerkiksi tuosta kiinalaisesta rakennustyylistä niin välitä, niin vesiputoukset ja kasvillisuus oli kuitenkin todella kauniita!

Ihan kiva, mutta nuo takana olevat ei jotenkin istu tuohon maisemaan?

Tuollasia pikkukavereita vilisti ohi useampiakin!