Meidän nettilimit on mennyt tältä kuukaudelta yli, joten sen takia tämä postaus tulee kuvattomana :( Tylsää, tiedän, mutta haluan joka tapauksessa jukaista tämän ja kuvat tulevat perässä sitten viimeistään 11. päivä tai heti sen jälkeen, kun netin uusi laskutuskausi alkaa. Selvennyksenä siis, että täällä Ausseissa netti ei toimi samalla periaatteella kuin Suomessa, vaan täällä ostetaan joka kuukausi tietyn verran tiedonsiirtokapasiteettia ja jos se menee yli, niin eipä auta kuin datailla Syrjiksen nettiäkin hitaammalla yhteydellä (jolla ei paljon kuvia latailla!) seuraavan laskutuskauden alkuun :(
”Balin reissu alkaa olla jo lähes päätöksessään, kun näyttää siltä että Jetstar operoi tänään lennot normaalisti Australiaan :) Huh, mikä helpotus! Tosiaan kuulitte tai luittekin varmaan uutisista, että joku tulivuori oli keksinyt ruveta purkautumaan Jaavan saarella muutama päivä sitten, mikä aiheutti monia Balin lentojen peruutuksia. Ei sinänsä yllätä, että jotain tuollasta tapahtuu just sillon kun mie oon reissussa :D No, extremea, extremea! Nyt siis aikaa säästääkseni ja toisaalta sitä hyväksikäyttäen nakuttelen teille tätä reissupostausta Denpasarin lentokentältä. Tiedän, että alkava viikko on kotona täyttä hulinaa, kun pojilla alkaa koulu ja harrastukset huomenna päättyvän joululoman jälkeen ja veikkaan, että kirjoittelulle ei ainakaan alkuviikosta olisi ihan kamalasti aikaa. Sen lisäksi miun ittenikin pitää rutinoitua taas arkeen, mikä sekin vie aina oman aikansa. Nyt kun tässä on muutama tunti aikaa istuskella ja odotella ennen koneen lähtöä niin nappasin läppärin syliini ja avasin Wordin. Harmi, ettei täällä oo wi-fi:ta niin en voi suoraan julkaista tätä tekstiä vielä kuvineen päivineen vaan copy-pastella mennään..
Saavuin siis Balille viikko sitten lauantai-iltana. Olin varannut kahdeks ekaks yöks majoituksen läheltä Padang Padang -beachia. Lennot meni kaikin puolin mukavasti, kun viimein oon tainnut oppia saamaan unenpäästä kiinni kunnolla myös lentokoneessa! Helpottaa ja etenkin nopeuttaa matkantekoa aika huomattavasti.. Saapuessani perille kello oli jo jotain yhdeksän, joten heti matkatavarat saatuani nappasin taksin Padang Padangille. Ensimmäisten öiden ”bambumaja” ei sitten osoittautunutkaan varsinaiseksi bambumajaksi, vaan sain astetta tasokkaamman huoneen. Ei kyllä sillä, että sekään mikään tasokas olisi ollut.. Majapaikkaan päästyäni olin aika uupunut matkustamisesta, joten rojahdin aika suoraa päätä yöunille.
Sunnuntaiaamuna lähdin toiveikkaana tutustumaan Padang Padangin alueeseen ja noh.. Pakko myöntää, että se tuotti pettymyksen! Ranta oli kyllä hieno, mutta todella pieni ja suoraan sanottuna Padang Padangilla ei_ollut_yhtään_mitään. Toisaalta en halua yleistää liikaa, koska yksinmatkustavana kaipasin vähän enemmän elämää ympärilleni - jos olisin ollut matkustamassa vaikka kaveriporukalla, niin tuo olisikin voinut olla ihan kelpo kohde. Onneksi löysin (vaihngossa!) yhden kahvilan, jossa oli ilmainen wi-fi. Tripadvisorin nettisivuja ja Lonely Planetin korvaamatonta Bali-kirjaa selaillessani pähkäilin, että jonnekin täältä on päästävä. Kohteeksi valikoitui muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitseva Sanur. Eikun vaan äkkiä takaisin ”hotellille”, kamat kasaan ja check out. Taksinkin onnistuin neuvottelemaan mielestäni ihan sopusuhtaiseen hintaan.
Sanur tarjosikin seikkailua sitten jo heti alkumatkaan. Olin aamulla buukannut itselleni huoneen yhdestä home staysta, mutta kas kummaa paikalle saapuessani heillä ei ollut tietoakaan varauksestani! Keskiviikkona vapautuva huone ei hirveästi siinä vaiheessa auttanut.. Ei siis muuta kuin jatkamaan matkaa matkalaukkua vetäen (luojan kiitos sain M:ltä lainaksi omaani pienemmän yksilön!) pitkin Sanurin pääkatua pitkin jokaiseen majapaikkaan poiketen. Ensin ajattelin, että huone löytyy varmaan melko helposti low seasonista johtuen. Joo ja low season my ass! Kyllä tuli äitiä jonkun kerran ikävä, kun tarvoin noiden tavaroiden kanssa valehtelematta 40 asteen porottavassa helteessä. ”Loppu hyvin, kaikki hyvin” päti onnekseni tässäkin asiassa, ja viimein löysin oikein mukavan ja budjettiini sopivan majapaikan pääkadun varrelta noin 100 metrin päästä rannasta :) Samaan aikaan respaan sattuivat vielä australiainen äiti tyttärensä kanssa, jotka olivat myös huoneen tarpeessa. Taas kerran täytyykin todeta, että taisi olla kohtalo taas mukana pelissä, koska tutustuin heidän kanssa seuraavina päivinä vähän enemmänkin ja Vicki tulee Sydneyyn ensi viikolla ja sovittiinkin jo treffit sinne!
Tykästyin majapaikkaani niin kovasti, että vietin koko loppuviikon tuossa samassa paikassa. En näe tarpeelliseksi alkaa kirjoitella joka päivästä erikseen, koska ne toistivat hyvin pitkälti samaa, rentoa kaavaansa. Aamulla herättyäni lähdin rantakadulle kävelylle (ilma oli niin kuuma ja kostea jo heti aamusta asti, että hölkkälenkeistä oli pidettävä tauko jo ko. olosuhteidenkin takia!), sitten hotellille aamupalalle, rannalle, ostoksile/syömään/hierontaan/mitä ikinä ja nukkumaan. Täytyy todeta, että nuo hieronnat olivat kyllä yksi paras juttu tällä matkalla: hinta oli viitisen aussidollaria eli reilut nelisen euroa tunnilta ja hierojat osasivat asiansa! Muutenkin hintatasosta puhuttaessa voisin verrata Balia aika pitkälti Intiaan. Voi olla, että Australian hintataso saa miut taas pyörittelemään päätäni entistä enemmän, kun se teki sitä jo Suomesta tullessa.
Yhtenä päivänä tein retken Ubudiin, joka sijaitsee noin tunnin matkan päässä Sanurista. Sitä mainostettiin Balin ”kulttuurikaupunkina”, mutta en nyt tiedä näyttäytyikö kulttuuri siellä mitenkään sen kummemmin. Ehkä jos olisin yöpynyt siellä, niin illalla meno olisi voinut olla erilainen, mutta päiväsaikaan kulttuuria edustivat lähinnä erilaiset taidegalleriat ja -kaupat sekä käsityöläisten liikkeet. Ubudissa tulikin tutustuttua kaupunkiin kävellen ja näin muun muassa apinoita vaikka en Monkeyforestiin sisään mennytkään. Ubud Markets oli ihan käymisen arvoinen - jotenkin tunnelma tuollaisilla markkinoilla on aina omanlaisensa, vaikka tarjonta onkin pääasiassa sitä perus turistikrääsää.
Olin kuullut ennen matkaa (no joo niinä muutamana päivänä, jolloin kerkesin Bali-juttuihin yhtään perehtyä) balilaisten uniikista ja rauhallisesta elämäntyylistä. Se olisi varmasti tullut entistä paremmin esille mikäli olisin tehnyt enemmän retkiä turistikohteen ulkopuolelle, mutta kyllä Sanuristakin löytyi jotain autenttista vielä. Ensimmäisenä tulee mieleen ainakin ihmisten ystävällisyys. Vaikka krääsäkojujen myyjät meinasivatkin ajoittain käydä hermoille, niin esimerkiksi ravintoloissa palvelu oli erinomaista. Englannin kielen taito oli vaihtelevaa, mutta esimerkiksi kaupassa myyjät yrittivät aina auttaa ja mikäli yhteistä kieltä ei löytynyt, joku englantia osaava löytyi aina paikalle. Isona plussana Balille pitää antaa myös se, että paikalliset miehet eivät olleet ahdistelevia. Kaduilla ei esimerkiksi vislattu perään vaan ainoastaan taksikuskit tiedustelivat kyydintarvetta tai tervehtivät ohikulkiessa. Ennen matkaa kerkesin jo miettiä, että jos meno olisi ollut samanlaista kuin Egyptissä (sinne ei enää ikinä!!), niin olisin varmasti tullut hulluksi.
Tässä postauksessa on taas paljon kuvia, koska miusta tuntuu että niiden avulla on aina helppo kertoa ja saada välitettyä tunnelmaa näistä reissuista kertoessani. Yhteenvetona voisin vielä todeta, että Bali oli kyllä ihan näkemisen ja käymisen arvoinen paikka, mutta ei sellainen mihin jää halu päästä takaisin. Jos vielä joku päivä palaan Balille, niin aion ehdottomasti jatkaa sieltä jollekin Gilin saarista. Bali osoittautui tosi ”helpoksi” lomakohteeksi, enkä kyllä enää ihmettele miksi sitä kutsutaan aussien Kanariansaariksi. Mutta all in all: tosi onnistunut loma eikä harmita yhtään, että lähdin! :) Sen lisäksi on pakko vielä todeta, että voin varmaan olla aika ylpeä itsestäni, kun uskaltauduin reissuun ihan yksinäni. Mutta niinpä tuli taas kerran todistettua, että kyllä mie pärjään!”
Tähän loppuunkin vielä vähän Sydney-editia, eli matka meni lentoineen loppuun asti ihan nappiin :) Olin kyllä onnekas, kun pääsin lentämään alkuperäisten aikataulujeni mukaisesti, koska juttelin kotimatkalla lentokoneessa monien ihmisten kanssa, jotka kertoivat matkansa venyneen muutamalla päivällä. Eihän siinä rannalla makoillessa tietysti mikään, mutta eihän se mitään lomaa ole jos koko ajan pitää vain odottaa ja päivittää milloin mahdollisesti pääsee kotiin..
Nyt taas palailua arkeen huippuhelteissä: 40 asteen raja on mennyt rikki ja sen kyllä huomaa! Pakko myöntää, että nyt alkaa tulla jo vähän miunkin sietokyky vastaan, mutta en valita! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti