Tänään tuli täyteen ensimmäinen kuukausi Sydneyssä ja aivan kuin sen kunniaksi myös sairastuin.. Flunssa on antanut enteitä itsestään melkein koko viikon ajan, mutta ajattelin että se on vain jotain ohimenevää yskäisenmuutamankerranpäivässä-tyyppistä. Tänään sitten jysähti ihan kunnolla, ja päivä onkin mennyt nenäliinavuorta kasvattaessa sohvalla viltin alla. Että eipä tässä paljon ensimmäistä kuukautta ole pystynyt juhlimaan :D
Miun oli tarkotus kirjottaa tänään vähän yhteenvetoa tään kuukauden fiiliksistä ja kokemuksista, mutta nyt on sellainen jumi päällä ja päässä, että ajatus kulkee hitaammin kuin liikenne Sydneyssä ruuhka-aikaan. Nääs 2,5 kilometrin matkaan menee silloin 30 minuuttia, kertonee jotain? Joten muutamalla sanalla tiivistettynä: täällä on ollut ihan mieletöntä enkä oo yhtään katunut päätöstäni lähteä tänne. Kaikki on mennyt jopa ennakko-odotuksiani paremmin ja kolminkertaiset huraa-huudot sille, miten mahtavaan perheeseen olen päässyt! Koti-ikävää on ollut juuri sen verran, että (HENRY SOITTAA, IHANAAAAAA!!!!!) muistan miten rakkaita ihmisiä miulla on Suomessa odottamassa :)
Voi mikä sattuma, kun puhelin rupes soimaan just tuossa kohti kun olin kirjottamassa rakkaista ihmisistä :D Olipas ihana kuulla Henryn ääntä ja on jo varmasti sata kertaa terveempi! :) Nojoo, ehkä tässä pitää ottaa vielä viikonlopun ajan ihan rennosti, koska oon kuullut sen verran kokemuksia paikallisten lääkäreiden hinnakkuudesta Medicare-systeemistä huolimatta, että mieluummin parantelen itseni nyt kokonaan kuntoon kuin joudun lääkärille jonkun jälkitaudin kourissa.. Eniten tässä harmittaa kuitenkin se, että olimme sopineet huomiselle V:n, N:n ja F:n kanssa seinäkiipeilymiitingin, jonka joudun nyt perumaan :( Ihan tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti