...ei edes sitä uutta autoa! No, vaikka tosiaan pieni stressinpoikanen asiasta on kehkeytynyt niin en anna sille valtaa. Meillä on nyt väliaikaisjärjestelynä sellainen kuvio, että M ajaa poikien isän autolla (S siis säilyttää sitä täällä meidän autotallissa ja ajaa sillä Sydneyssä ollessaan) ja mie M:n autolla. Nyt kaikki ihmettelee siellä, että miks tätä järjestelyä ei voitas toteuttaa jatkossakin, kun ihan tyhjänpanttinahan se tuolla seisoo. No miepä kerron. Ensinnäkin a) M valittaa, ettei se yhtään tykkää ajaa S:n autolla ja b) se on niin älyttömän hieno Mersu etten mie varmasti edes uskaltas ajaa sillä (:D). Odotellaan, odotellaan, ei oo onneks edelleenkään miun ongelma :)
Tää viikko on mennyt aika pitkälti kotona ollessa, kun nA sairastui su-ma -yönä ja miun on sitten pitäny sen takia päivystää täällä. Kavereitten kanssa ois kyllä ollu jotain tekemistä ja kieltämättä tylsäähän tää pelkkä kotona oleminen on ollut, mutta ajattelin ettei oo miulta kovin suuri uhraus, kun muuten tää miun työ on ihan ylirentoo. Eilinen ruokakaupassa käynti tuntuikin jo suurinpiirtein luksukselta tään ei-niin-ohjelmarikkaan alkuviikon lomassa!
Nyt nA on kuitenkin jo siinä kunnossa, että meni tänään kouluun ja olo oli kuulemma ollut ihan hyvä. Lue: jeejee voin ruveta suunnittelemaan nyt päiviks jotain omaakin tekemistä! :) Alkaa muuten olla jo ikävä tyttöjä, kun viimeks nähtiin lauantaina. Viikonlopulle on kuitenkin luvassa taas kivoja suunnitelmia, ei kuitenkaan vielä mitään tarkkoja mut miulle riittää jo ihan sekin että pääsen viettämään aikaa noiden saksattarien kanssa! ;)
Nyt vielä pikkusen duunia illasta, kun lupasin kokkailla pojille dinneriä tenniksen jälkeen. Vein ne siis äsken Sydney Olympic Parkiin pelaamaan ja tapaamaan sitä uutta valmentajaa. Oli muuten yks kuumottavimmista ajomatkoista täällä, huh! Onneks M käy ne töistä tullessaan kotiin, ettei miun tarvii enää uudestaan lähtee tuonne soukkaroimaan...ennen ens maanantaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti