Hello

Tää toinen päivä on menny ihan hujauksessa ohi! Edelleen pää on aika sekasin, mutta viimeöiset 12 tunnin unet helpotti kyllä sekä fyysistä että henkistäkin väsymystä. Tänään sään harmaudesta huolimatta Sydney on näyttänyt jo paljon kivemmalta eiliseen verrattuna :) Sen lisäksi tänään tuolla liikenteessä tuli jo jopa sellanen olo, että ehkä miustakin ois sinne ajelemaan! Huomenna mennään ehkä M:n kanssa ”harjottelemaan”, hui! Mutta sekin on varmasti paljon omasta asenteesta kiinni, ja mihinpä sitä ei tässä elämässä olis jo sopeutunut ja tottunut niin eiköhän yks autolla ajaminen vasemmanpuoleisessa liikenteessäkin mene siinä sivussa.

Aamulla (lue: päivällä) herättyäni lähdimme aika pian Chatswoodin keskustaan. Kiertelin kauppoja sillä aikaa, kun muut olivat omilla asioillaan. Mukaani ei tarttunut vielä kummempaa kuin kasvojenpuhdistuasinetta. Olisin käynyt tänään vaihtamassa eurot dollareiksi, mutta ajattelin jättää sen kuitenkin ensi viikon alkuun, kun pankit ovat täälläkin auki vain arkisin ja saan sitten käydä laittamassa ne dollarit suoraan Aussitililleni. Eilen siis käytiin avaamassa miulle tili tänne, siitä en muistanutkaan vielä mainita. Ja pankkikortin värin sain valita, joten eipä ole vaikea arvata minkä väristä Visaa tämä tyttö jatkossa vinguttaa – pinkkiä!!

Illalla ollaan oltu vain tässä kotona ja äsken syötiin päivällistä. Lenkillä olisin halunnut käydä, kun neljä päivää on oikeastaan tullut nyt vain istuttua ja olo alkaa olla sen mukainen. Tultiin kuitenkin kaupoilta vasta viiden maissa ja jo kymmentä vaille kuusi täällä oli ihan pimeää, joten se lenkki saa odottaa huomiseen. Mutta sitten kyllä menen ihan varmasti!

Meillä oli tänään automatkalla M:n kanssa tosi hyvä keskustelu. Juttelimme esimerkiksi siitä, että voinko miten vapaasti pyytää kavereita käymään täällä meillä (kunhan nyt ensin uusia tyyppejä opin tuntemaan) ja kuinka vapaasti voin täällä tulla ja mennä. Kavereita saan kuulemma kutsua ihan milloin vain ja yökyläänkin saa jäädä (welcome!! ;) ). Sen lisäksi sovittiin, että viikonloppuisin voin ihan vapaasti tehdä omia juttujani, kunhan M vain suunnilleen tietää missä menen ja kunhan olen maanantaiaamuun mennessä takaisin kotona. Muutenkin kun ollaan tehty tässä paljon kaikkea yhdessä, niin entisestään on vahvistunut käsitys siitä, että pääsin ihan loistavaan perheeseen! :)

Tänään jossain vaiheessa huomasin, miten pienistä asioista olen fiiliksissä nyt, kun minulla ei ole mahdollisuutta nähdä rakkaimpia ihmisiäni. Pienenpienetkin jutut tuntuu niin kivoilta. Kuinka onnelliseksi minut voikaan tehdä esimerkiksi se, että huoneessani oleva pistorasia on sellainen, johon ei tarvita adapteria ja voin tökätä tietsikan johdon suoraan siihen! :D Ihan mieletöntä!! Ja mikä vielä parempaa, niin tuo pistorasia on viisipaikkainen, niin saan samalla pidettyä vaikka kännykkää laturissa tai mitä vaan. Niin ja tää langaton netti toimii sittenkin jo nyt miun huoneessa! Vaikka vähän hitaanlaisesti vielä, niin toimiipa kuitenkin! Tällaisia kotona itsestään selviä asioita osaa arvostaa täällä ihan ihmeellisellä tavalla. Samalla tajuan hetki hetkeltä enemmän myös sen, kuinka paljon rakkaita ihmisiä miulla on kotona. Onneksi se rakkaus ei katoa mihinkään vaikka oon poissa. Äitikin sano, että se rakkaus luultavasti vain syvenee entisestään :) Ilmeisesti tää on just sitä, että pitää mennä tarpeeksi kauas nähdäkseen lähelle.

Muistakaa muutkin arvostaa ihan pienimpiäkin asioita ja rakastaa!

ps. Kuvia on kyselty ja niitä onkin tulossa kunhan tää miun huone on saatu laitettua (huomenna tai maanantaina siis) ja kunhan kerkeän ottaa kameran esille. Aika menee niin nopeesti, mut lupaan että kärsivällisyys palkitaan! ;)

The first from Sydney

Sydney otti miut vastaan harmaana ja tihkusateisena ja äskeisen säätiedotuksen mukaan tää päivä olikin täällä kylmin kahteen viikkoon. Onneks en vaihtanu villapaitaa pois lentokoneessa niinkun olin vähän suunnitellut.. Mutta oli kyllä niin ihana, kun aurinko vähän pilkisti niin heti oli tosi lämmin ja ihan t-paitakeli :)

Tää päivä on menny lähinnä ihmisiin tustuessa. M ja nuorempi A (jatkossa nA, vanhempi vastaavasta vA, kun kummankin lapsen nimet siis alkaa A-kirjaimella) oli minnuu vastassa lentokentällä, josta jatkettiin suoraan aamupalalle yhteen rantakahvilaan. Sieltä lähdettiin tänne Chatswoodiin rantoja pitkin ajellen ja voi että kun ootan sitä päivää kun auinko paistaa ihan todenteolla ja pääsen niille beacheille! Ei oo mitään kovin vaatimattomia, voin sanoo. Ajettiin myös Harbour Bridgeä pitkin oopperatalon ohi, ja sekin pitää käydä kyllä kattomassa lähempää jonakin aurinkoisena päivänä. Niitä onneks varmasti vielä tällä reissulla riittää! :)

Vietiin M:n kanssa nA kouluun ja kateltiin noita reittejä, joita miun sitten viimestään tiistaista lähtien pitää lapsia kuskailla. Pelottaa, voin myöntää! Liikenne on sellasta aika agressiivista ja koko ajan pitää ajaa toisten imussa, jos meinaa päästä joskus perille asti. Toisaalta, otan täällä ajamisen haasteena itselleni ja samalla kiittelen luojaani siitä, että käytössäni on automaattivaihteinen auto! :D Manuaalilla en tuohon liikenteeseen kyllä lähtisi vaikka pakotettaisiin, kun manuaalivaihteisella autolla ajo tuntuu miusta jo Kiteen "ruuhkissa" ihan liian vaikeelta. Käytiin myös kaupassa ja rakastuin heti näihin australialaisiin isoihin ruokakauppoihin ja etenkin niiden hedelmä- ja vihanneshyllyihin! Ihan mieletöntä värien ilotulitusta mauista sitten puhumattakaan! Vaikka pakko kyllä myöntää, että äskenun söin omenan niin oman puun omppuja tuli kyllä suunnaton ikävä :( Mutta tiedän, että hyviin suihin ne onneksi menevät kotona :)

Ajatukset on aika sekaisin nyt, kun samalla on ihan hirvee ikävä, mutta täällä on kuitenkin niin kivaa olla! Kunhan tässä pari päivää kotiudun, niin ikävä ainakin vähän hälvenee :) Ja ehkä menen tänä iltana jo hyvissä ajoin nukkumaan, koska oon ihan hirveen väsynyt matkasta ja luulen, että tää vähän haikea olotila johtuu myös just väsymyksestäkin. Mutta mikä parasta, miun olo on kyllä tehty täällä mahdollisimman mukavaks: miulla on ihan _sairaan_ iso huone telkkarilla, langattomalla netillä (kohta), uudella vaatekaapilla, sänky PINKEILLÄ LAKANOILLA (<3), omalla parvekkella, jonka alla kasvaa palmuja, jnejne.. Nyt viikonloppuna viimeistellään sitä vielä, saan kuulemma sanoo ite miten sitä laitettaisiin :)

Abu Dhabissa

Pikaterveiset Abu Dhabista! :) Kiitos taan lentokentan edistyksellisyyden, taalla on paljon ilmaisia nettipisteita ja paasen kertomaan kuulumisiani. Matka on mennyt tahan asti toi hyvin, eika jatkossakaan pitais olla enaaongelmiakun tassajo Sydneyn-lennon portilla odottelen.Frankfurtin kentta osoittautui niin sekavaksi kuin muistelinkin, mutta onneksi oli aikaa ja kysyva ei tielta eksy!

En oo muuten koskaan ollut niin hyvassa lentokoneessa kuin tuolla FRA-AUH valilla asken! Kaikille oli mm. oma naytto penkin edessa, mista sai valita vaikka mita toimintoja peleista elokuviin jne. Ja sitten kaikille matkustajille jaettiin menut, joista sai valita mita halusi syoda. Plus etta kaikille jaettiin paketti, jossa oli hammasharja ja -tahna, lentosukat ja ne "silmalaput". Ja kaikkee muuta tuollasta, mista Finnair vois ottaa oppia.

Nettiaika on rajallinen ja taa kone vahan tokkii, niin taidan lahtea sinne hammaspesulle tasta :D Nyt kun viela 14h jaksanistua Sydneyyn, niin olen perilla! Mutta kuitenkin vasta niin kaiken alussa :) Taa kaikki on niin siistia, kuten aitillekin sanoin!

Huomenna

"Miten aika on voinu mennä näin nopeesti?!" on se ajatus, joka pyörii tällä hetkellä kaikista eniten miun päässä. Vastahan myö oltiin äitin kanssa kevättalvella lenkillä, kun ihan tosissani rupesin puhumaan tästä Aussi-ideastani ja nyt istun tässä ja kelaan että olenhan varmasti muistanut pakata kaiken tarpeellisen ja mitä pitää vielä aamulla muistaa. Ihan uskomatonta! Ihan uskomattoman hienoa!

Tällä hetkellä on tosi sekavat fiilikset; samalla kun tuntuu että huomenna on ihan tavallinen päivä, jossain aivojeni sopukoissa on se tieto, että päivä on aika älyttömän kaukana tavallisesta. Varmaan vasta aamulla tajuan, että sitä ollaan oikeasti lähdössä. Ja varmaan vasta perillä Sydneyssä tajuan sen, miten pitkäksi aikaa olen lähtenyt.

Tänään oli tarkoitus kirjoittaa vähän pidempikin postaus, mutta ilta on kulunut aikamoisen häsellyksen vallassa. Ja toisaalta, mieluummin vietän viimeiset Suomi-hetkeni rakkaimpieni kanssa kuin koneella istuen. Tänne kerkeän kirjoitella sitten periltä Sydneystä, josta seuraava päivitys sitten tuleekin! Hui, jännää! :)

Tj 1! (MITÄ??)

"Kiitotien päässä on taivaassa reikä, ovi miltei mahdottomaan"

"Lentokenttien aavoilla tuulee
niin kuin ulapalla aution maan

ja kiitotien päässä on taivaassa reikä

ovi miltei mahdottomaan"

Jepjep, se olis menoa sitten tasan viikon päästä! Tähän aikaan oon varmaan ihan hermona Helsinki-Vantaalla, kenties jo turvatarkastuksesta päässeenä kansainvälisellä puolella. Nyt jo melkein nousee kyynelet silmiin, kun mietin sitä kun halaan Henryä viimistä kertaa.. Aina johonkin pidemmälle reissulle lähtiessäni miulle tulee joku ihme tarve pyydellä saattajilta (etenkin jos kyseessä on joku lähimmäinen) anteeks kaikista mahdollisista asioista ja vaikka siitäkin, jos oon joskus jotain pahaa kyseisestä henkilöstä ajatellu. Ihan outoa, mutta kai siinä on aina mukana se pelko ettei sitä toista näkiskään enää koskaan? En tiedä. Tai sitten sekin on vain pelkkä ehdollistuma ja sitä ajattelee, että en ole niin paha ihminen (=oma matka ei epäonnistu) jos muistan luetella kaikki litaniat siitä kuinka pahoillani olen kaikista huonoista tekemisistäni ja kuinka paljon rakastan. Vaikka niin kyllä ihan oikeasti rakastankin.

Tuntuu hassulta, miten jotain asiaa voi samalla odottaa ihan uskomattoman paljon, kun samalla nauttii myös siitä odottelusta ja kaikesta mitä miun tapauksessa ennen lähtöä vielä tekee. Eilen ja tänään kotitöitä tehdessäni mietin taas, miten hyvin miulla loppujenlopuksi on asiat ja miten helppo olisi vain jäädä tänne ja parin viikon päästä jatkaa opiskeluja Joensuussa. Mutta kuten monta kertaa olen aiemmissa kirjoituksissanikin maininnut, niin sen takia, että asiat on näin hyvin, on tosi helppo myös lähteä - ja tulla takaisin. Elämä on juuri nyt tosi jees! :)

Olen tosi liikkis, mutta en silti ole vielä itkenyt kertaakaan tätä lähtöäni. Surusta en varmasti tule itkemään, koska ikävänkyyneletkin ovat vain sitä, että välitän ja että miusta välitetään. Eilen oli kyllä ensimmäiset tirautukset lähellä, kun radiosta tuli tuo Lentäjän poika. Siinä sanat ja sävel jotenkin natsaa ja vaikka kyseessä onkin tuollainen musiikkilaji, jota en ehkä ihan ekana ois fanittamassa, niin tuo biisi iskee. Se on miulle merkityksellinen myös sen takia, että iskän viimeisenä isänpäivänä se pyyti et soittasin pianolla sille jotain ja soitin tuon kappaleen :) Isin kuolemasta tulee muuten kohta jo kolme vuotta...aika on menny ihan kamalan nopeesti! Onneks oon näiden kolmen vuoden aikana tajunnut olla omasta terveydestäni ja jokaisesta päivästä kiitollisempi kuin koskaan aiemmin. Joskus elämässä tarvii näköjään vähän turhankin suuren herätyksen, että ymmärtää mikä on tärkeää ennen kuin menettää sen ja että tajuaa nauttia joka päivästä. Ja että muistaa elää unelmaansa! Sen takia mie lähen Ausseihin :)

Tj 7!

"Kiiiiiiirpputorila hyvvää päivvää..."

Otsikko ei liity postaukseni aiheeseen, mutta olosuhteiden pakosta pääsen mainitsemaan: jos sunnuntaina ei satu olemaan mitään muuta tekemistä, niin kuunnelkaa Iskelmä Rexin kirpputoria. Voi moro että voi olla ihan järkyttävä radio-ohjelma. Kyllä varmasti Hiacet ja Corollat naisten 21-vaihteisesta polkupyörästä puhumattakaan Tuupovaaran peräkyliltä vaihtavat omistajaa, kun jo juontajankin ääni on niin jäätävän lakooninen ja nuo Rexin puhelinlinjat eivät kuulosta olevan mitään luotettavinta sorttia. No joo, yritän päästä tästä yli ja palata varsinaiseen aiheeseeni.

Nimittäin kiire taitaa tulla sittenkin. Vielä pitäisi käydä ainakin pankissa, vakuutusyhtiössä ja Kelalla ennen lähtöä. Joensuun reissukin olisi heitettävä, kun sieltä pitäisi käydä muutamat must-jutut, joita en varmaankaan Kiteeltä saa. Niin ja pitäisi siivota oma huone, se on ihan kamalassa kunnossa! Kaikki (lue:muutamat) äitin harmaat hiukset johtuvat ihan todistetusti siitä, että se on joutunut kattelemaan sellasta sekamelskaa liian kauan ;) Mutta kun olen tämän kesän aikana ollut vain neljä yötä Kiteen kotona, niin ei sinänsä ollut aina työpäivien jälkeen väliä että mihin vaatteensa siellä viskasi ja baarireissujen jälkeen on ollut tärkeintä että sänky löytyy jostain sieltä kaikkien romujen alta :D Pitäis vain ryhdistäytyä, ei tässä muukaan auta.

En myöskään millään jaksaisi lähteä Syrjäsalmesta keskustaan! Täällä on jotenkin niin hyvä ja helppo olla, ja keskustassa iskee aina joku ihmeellinen Kitee-ahdistus. Talvella keskustassa oleminen menettelee, mutta kesällä en yhtään tykkää siitä. Syrjiksessä voin tyhjentää marjapuskia ja onneksi pääsen itsekin osingoille jo näistä aikasemmin kypsyvistä ompuista nyt ennen lähtöäni, myöhemmät jäävät sitten äitin ja Kyöstin soseutettaviksi ja kuivattaviksi. Ihan miten vain, mutta olen ilmoittanut äidille jo aikoja sitten, että yhtäkään omppua ei saa jättää puuhun pilaantumaan! Piste ja aamen.

Hostäitini M soitteli Sydneystä aamupäivällä, ja puhelun myötä vahvistui entisestään tunne siitä, että olen löytänyt just itselleni sopivan perheen :) Tällä kertaa puhelumme keskittyi lähinnä siihen oleellisimpaan eli minkälaisia vaatteita kannattaa pakata mukaan ja minkälaisia jättää suosiolla kotiin. Näyttää siltä, että matkalaukkuuni päätyy tänä kesänä eniten pitämiäni vaatteita, koska turhaan raahaan mukanani sellaisia jotka kotonakin ovat vain vaatekaapin täytteenä. Paikanpäällä tulee varmasti myös shoppailtua sen verran, että yritän pakata mahdollisimman järkevästi etten tarvitse lähetellä sitten keväällä kotiin postissa kovin montaa vaatepakettia matkatavaroiden painorajoitusten tullessa vastaan. Jokatapauksessa, M lupasi soitella vielä ainakin kertaalleen ennen lähtöäni ja sähköpostitse ollaan varmasti yhteydessä vielä useampaankin otteeseen.

Jännittää jo - kuten M:llekin sanoin. Mutta jännittää positiivisesti! :) On tärkeintä, että pystyn lähtemään matkaan tosi luottavaisin mielin. Ei tarvitse yhtään pelätä minkälainen perhe on vastassa ja toisaalta tiedän, että tänne kotiin jää kaikki hyvin. Sen lisäksi tämä kesä on ollut niin huippu, että pohjavire ei paljon tästä enää voisi parantua! :)

Tj 10!

Lähdön lähestyessä

Lähtöpäivä lähenee ja fiilikset heittelevät sen mukaisesti. Samalla, kun odotan syyskuun ekaa kuin kuuta nousevaa, yritän nauttia jokaisesta Suomi-päivästä, -tunnista, -minuutista, -sekunnista... Varmaan kohta ihan oikeasti alan laskea jo tuntejakin! Aamulla just mietin, miten jännältä tuntuu että vasta vähän aika sitten laskin vielä kuukausia, sitten viikkoja ja nyt päiviä. Tässä on ristiriitaista myös se, että kun mielessä pyörii ajatus siitä, että on otettava kaikki irti joka hetkestä, niin sitten en yhtään tiedä mitä tekisin :D No, ainakin marjapuskia on tullut koluttua ihan kiitettävästi, se on jotenkin niin terapeuttista! Tällä hetkellä 15 päivää Suomessa tuntuu vielä siltä, että ehdinhän tehdä tässä vielä vaikka mitä - monta päivää! Mutta sitten kun alkaa verrata sitä suunnittelemiini yhdeksään Aussikuukauteen, niin eihän tässä ole jäljellä enää mitään.

Lähestyvä lähtöni (tää niin kuulostaa siltä ihan niin kuin olisin tekemässä vähintään kuolemaa :D) konkretisoitui viimeistään kun työt loppuivat ja pidin synttäriläksiäiset. Kaikkien hyvien tyyppien keskellä viimeistä kertaa moneen kuukauteen - apua! Toisaalta en vielä edes tiedä miten kivoja tyyppejä tulen varmasti Ausseissa tapaamaan ja voi olla, että ensi keväänä on ihan samat fiilikset sieltä lähtiessäni. Sillä erotuksella kuitenkin, että tiedän keiden luokse olen palaamassa.

Tuleva elämänmuutokseni on niin iso, etten varmasti osaa vielä itsekään sitä kokonaan hahmottaa. Mietin miten hullu olen, kun jätän kaiken hyvä ja varman taakseni ja hyppään ihan uuteen ja tuntemattomien ihmisten luokse. Toisaalta se on juuri sitä, mitä tällä hetkellä ehkä eniten kaipaankin. Etenkin, kun tiedän että tämä kaikki nykyinen kyllä odottaa minua täällä kotona ja muuttuu jos niin on tarkoitettu. Uskokaa tai älkää, mutta tässä lähtöä valmistellessakin auttaa tosi paljon se, kun luottaa siihen että kaikella on tarkoituksensa ja asiat järjestyvät :)

Kotona oikeastaan kaikki alkaa jo liittyä Ausseihin lähtööni. Sovitaan, kuka hoitaa laskuni, tarkastaa vuokrat, kenelle kirjoitan valtakirjat.. Äiti tulee töistä ja kysyy: "Anna, ootko muistanu jo soittaa sinne ja sinne...? Muistathan hoitaa sen ja sen ennen kuin lähdet!" Itse puolestani vannotan äitiä muistuttamaan ehkä miljoonasta eri asiasta, jotka on vielä tehtävänä. Henry ja Inka elävät hengessä mukana ja lupasivat heittää lentokentälle. Mummit eivät ehkä ole vielä ihan kokonaan sisäistäneet että olen lähdössä aika kauas ja aika pitkäksi aikaa.. Enkä taida vielä ihan kokonaan itsekään sitä tajuta.

Tj 15!