perjantai 3. syyskuuta 2010

The first from Sydney

Sydney otti miut vastaan harmaana ja tihkusateisena ja äskeisen säätiedotuksen mukaan tää päivä olikin täällä kylmin kahteen viikkoon. Onneks en vaihtanu villapaitaa pois lentokoneessa niinkun olin vähän suunnitellut.. Mutta oli kyllä niin ihana, kun aurinko vähän pilkisti niin heti oli tosi lämmin ja ihan t-paitakeli :)

Tää päivä on menny lähinnä ihmisiin tustuessa. M ja nuorempi A (jatkossa nA, vanhempi vastaavasta vA, kun kummankin lapsen nimet siis alkaa A-kirjaimella) oli minnuu vastassa lentokentällä, josta jatkettiin suoraan aamupalalle yhteen rantakahvilaan. Sieltä lähdettiin tänne Chatswoodiin rantoja pitkin ajellen ja voi että kun ootan sitä päivää kun auinko paistaa ihan todenteolla ja pääsen niille beacheille! Ei oo mitään kovin vaatimattomia, voin sanoo. Ajettiin myös Harbour Bridgeä pitkin oopperatalon ohi, ja sekin pitää käydä kyllä kattomassa lähempää jonakin aurinkoisena päivänä. Niitä onneks varmasti vielä tällä reissulla riittää! :)

Vietiin M:n kanssa nA kouluun ja kateltiin noita reittejä, joita miun sitten viimestään tiistaista lähtien pitää lapsia kuskailla. Pelottaa, voin myöntää! Liikenne on sellasta aika agressiivista ja koko ajan pitää ajaa toisten imussa, jos meinaa päästä joskus perille asti. Toisaalta, otan täällä ajamisen haasteena itselleni ja samalla kiittelen luojaani siitä, että käytössäni on automaattivaihteinen auto! :D Manuaalilla en tuohon liikenteeseen kyllä lähtisi vaikka pakotettaisiin, kun manuaalivaihteisella autolla ajo tuntuu miusta jo Kiteen "ruuhkissa" ihan liian vaikeelta. Käytiin myös kaupassa ja rakastuin heti näihin australialaisiin isoihin ruokakauppoihin ja etenkin niiden hedelmä- ja vihanneshyllyihin! Ihan mieletöntä värien ilotulitusta mauista sitten puhumattakaan! Vaikka pakko kyllä myöntää, että äskenun söin omenan niin oman puun omppuja tuli kyllä suunnaton ikävä :( Mutta tiedän, että hyviin suihin ne onneksi menevät kotona :)

Ajatukset on aika sekaisin nyt, kun samalla on ihan hirvee ikävä, mutta täällä on kuitenkin niin kivaa olla! Kunhan tässä pari päivää kotiudun, niin ikävä ainakin vähän hälvenee :) Ja ehkä menen tänä iltana jo hyvissä ajoin nukkumaan, koska oon ihan hirveen väsynyt matkasta ja luulen, että tää vähän haikea olotila johtuu myös just väsymyksestäkin. Mutta mikä parasta, miun olo on kyllä tehty täällä mahdollisimman mukavaks: miulla on ihan _sairaan_ iso huone telkkarilla, langattomalla netillä (kohta), uudella vaatekaapilla, sänky PINKEILLÄ LAKANOILLA (<3), omalla parvekkella, jonka alla kasvaa palmuja, jnejne.. Nyt viikonloppuna viimeistellään sitä vielä, saan kuulemma sanoo ite miten sitä laitettaisiin :)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Vitsi kuullostaa, että oot löytäny huippu perheen itsellesi! Toi huone ja kaikki...ne on tosiaan ajatellu sua ja haluaa, että viihdyt....ah, ja palmuja...oma parveke...paratiisi! :)

Sori, kun mä nyt kommentoin näitä sun aiempia postauksia, kun luen tätä blogia läpi...ne herättää vaan niin paljon muistoja :)

-A.