Haluaisko joku ruveta keksimään miulle otsikoita?

(...ne on nimittäin aina vaativin osuus tässä bloggailussa!)

Mitä, onko nyt jo keskiviikkoilta? Elin ihan tiistaissa kunnes äsken tajusin että tässähän on viikko (TAAS!) jo puolivälissä. Aika menee täällä ihan älyttömän nopeesti vaikka mitään sen erityisempää tekemistä ei viime päivinä ole ollutkaan. Niin monta kertaa oon huomannut täällä, että taas on ilta ja olevinaan vasta äsken heräsin!

Tää viikko on ollut meillä kotona siis vähän erilainen, kun poikien isä S tuli tänne. Loma jatkuu pojilla vielä ensi viikon, ja voi olla että S on vielä sen ajan täällä. Miun hommat kyllä helpottuu ihan huomattavasti, kun hän kuskaa poikia harrastuksiin ja käy poikien kanssa esimerkiksi ulkona syömässä, joten mie lähinnä pesen pyykkiä ja kokkaan itselleni syömistä :D Ei paha! Toisaalta tää tilanne on samalla aika hmm…stressaava? En oo varma onko stressaava nyt ihan kaikista osuvin sana, mutta kuitenkin kun kukaan ei tunnu tietävän varmaksi S:n suunnitelmia (vähiten hän itse), joten vaikka olen ”vapaalla”, niin en silti uskalla sopia omia menojani seuraavaa päivää pidemmälle. Sen lisäksi M ei selvästikään nauti tästä tilanteesta, mikä on toisaalta aika ymmärrettävää. Exän kanssa samassa talossa oleminen voi näköjään olla aika kuumottavaa. Olen kuitenkin tosi hyvilläni poikien puolesta, että he saavat viettää nyt reilusti aikaa isänsä kanssa, koska he eivät tapaa kovin usein, S nimittäin asuu ulkomailla ja vaikuttaa olevan kovemmankin luokan kiireinen bisnesmies.

Eilen M möi miun käytössä olleen auton, mikä tarkoittaa siis sitä että saan kohta uuden! :) Jeejee! Maasturi vaihtuu pienempään ja taloudellisempaan vaihtoehtoon, mikä kelpaa miulle kyllä tosi hyvin. Esimerkiksi parkkihalleissa ajo ja parkkeeraushan on sen jälkeen kuin lastenleikkiä ;) Eilen muuten käytin autoa iltapäivällä vielä korjaamolla, eli ylitin taas kerran itseni ;) Tilanne oli aika jäätävä, kun menin korjaamolle ja neljä miestä tapitti minua ja yritin siinä sitten englanniksi selittää mitä autosta pitäisi korjailla :D Mutta asia tuli selväksi ja ehkä siis jatkossa voin Suomessakin lähteä hoitamaan autoon liittyviä asioita ilman Henryn seuraa ;)

Tänään tapasin yhtä uutta saksalaista aupparia, V:tä. Tuossa aiemmin kun sanoin että S:n täällä olo toisaalta helpottaa, toisaalta vaikeuttaa suunnitelmieni tekoa ilmeni muuten esimerkiksi juuri tässä. Olin sopinut V:n kanssa treffit, koska M oli luvannut miulle day offin. No eikös sitten eilen illalla nA ilmoittanut, että hänen tennispelinsä jatkuvat vielä tänään ja miun pitäs kuskata se sinne. Laskin mielessäni yhdestä kymmeneen ja mietin että eihän nyt... Sitten jostain pälkähti päähäni ettei miulla oo enää autoa joten: ”Sori, en varmaan voi kyllä nyt viedä!” :D Onneksi, koska muuten oisin saattanut joutua taas perumaan tapaamiseni, viimeksi kun miun piti nähdä V:tä niin vA sairastui ja miun piti jäädä sen takia kotiin. Treffimme siis onnistuivat ja V osoittautui ihan huipputyypiksi! Täällä on niin kivaa tutustua uusiin ihmisiin, koska kukaan ei tiedä siun elämäntarinaa eli kellään ei oo varsinaisesti mitään ennakko-olettamuksia (tai -luuloja). Se tekee miun mielestä uusiin ihmisiin tutustumisesta just niin mielenkiintosta, kun ei oikeesti tiedä siitä toisesta mitään entuudestaan ja toiseen tutustumisen ”kehitystä” voi seurata ihan konkreettisesti :) Miekin varmasti tunnen joskus puolen vuoden päästä nää kaikki tapaamani uudet ihmiset niin erilailla kuin tälleen ekan tapaamisen jälkeen.

Yhteenvetona siis kaikki menee täällä edelleen tosi mainiosti, ei oo mitään syytä valittaa yhtään mistään :) Pienestä (lue: kylmästä ja navakasta) kevättuulesta huolimatta aurinko paistaa koko ajan lämpimämmin ja voitte uskoa miten paljon mie nautin!