Ikävää ja iloa

Tänä aamuna oli neljäs itkuikävä. Viime päivät oon vähän potenut tekemisenpuutetta, minkä takia on tullut ajateltua paljon enemmän myös kotia, Suomessa olevia rakkaita ihmisiä ja kaikkea tyyliin ”jos nyt olisin kotona, niin…”. Tänä aamuna tuo pinnan alla kytenyt ikävä sitten purkautui ja sain jonkun ihmeellisen itkukohtauksen. Mietin, että miten älyttömän yksin loppujenlopuksi olenkaan täällä, vaikka ympärille on jo rakentunut sosiaalista verkostoa ihan huipputyypeistä. Oli sellainen olo, että antaisin mitä vaan jos nyt pääsisin halaamaan äitiä!

Ei oo muuten Sydneyn ainut mäki! Oon tottunut siihen, että suurkaupungit on aina yhtä tasaisen lättäniä, mutta toisin on täällä.. Nuo mäet kuvastaakin hyvin myös sitä, miten ylösalaisin miun fiilikset täällä aina menee ;)

Ikävääni on varmasti kasvattanut myös se, kun näen jatkuvasti miten paljon ja vilpittömästi M rakastaa poikiaan. Ihan kuten meilläkin kotona, täällä halataan monta kertaa päivässä ja annetaan hyvänyönsuukot. Aamuinen itkuni oikein yltyi siitä, kun mietin ettei täällä oo ketään miulle ihan oikeesti tosi rakasta ja läheistä ihmistä halaamassa tai lohduttamassa saati sanomassa sitä miten rakas olen. Onneksi saan kuulla sen kuitenkin päivittäin kun kirjoitellaan äitin kanssa, mutta ei se silti sama asia ole kuin että joku olisi tässä vieressä, ottaisi kainaloon ja sanoisi nuo kolme niin merkittävää sanaa.

Oon niin fiiliksissä, kun kaikki kasvit alkavat parhaillaan puhjeta kukkaan :) Kelpaa näitä teitä aina kävellä kukkia ihastellen ja tuoksutellen!

ONNEKSI olin sopinut tälle päivälle treffit kahden muun aupparitytön, N:n&F:n kanssa. Muuten olisin varmaan vielä tälläkin hetkellä ihan ikävän kourissa.. Noista muuten N oli se, joka miun piti tavata jo pari viikkoa sitten, mutta missasin sen oikean Colesin! :D Tällä kertaa sovimmekin sitten niin pomminvarman tapaamispaikan Chatswoodin Westfieldiin, ettei edes tällainen ”Miten päin tätä karttaa pidetään?” -suunnistaja voisi erehtyä siitä :D Nämä tytöt olivat sellaisia, että olin kyllä heidän kanssaan täysin samalla aaltopituudella heti siltä istumalta! Tytöt eivät luojan kiitos olleet sellaisia true-auppareita, joiden kanssa ei olisi voinut jutella mistään muusta kuin heidän au pair -perheistään tai vaihtaa lastenviihdyttämisvinkkejä. Kolme tuntia meni yhdessä hujauksessa kahvitellen ja kauppoja kierrellen ja sovittiin, että perjantaina mennään F:n kanssa N:n luokse ja illalla lähdetään katsomaan cityn yöelämää :) Tyttöjen kanssa hengaillessa oli ihan hämmästyttävää huomata taas kerran myös se, että oikeastaan olen ihan hyvä englannissa. Kun on porukassa, jossa se on ainut yhteinen kieli niin ei edes hirveästi tule ajateltua sitä että miltä oma puhe kuulostaa.

Kotimatkani varrelta tämäkin kuva. Takana näkyvät korkeat rakennukset ovat Chatswoodin keskustaa.

Töiden kannalta nämä lähipäivät ovat olleet siis semirentoja ja sama linja jatkuu, kun pojilla alkaa perjantaina kahden viikon loma, jolloin S (poikien isä) tulee tänne. Poikien jälkimmäinen lomaviikko on miullakin käytännössä lomaa, koska A:t lähtevät silloin isänsä kanssa Sydneystä pohjoiseen sukulaistensa luokse. Olen kyllä vähän miettinyt laittavani jonkun babysitting-ilmoituksen nettiin, kun joskus nää päivät tuntuu oikeesti vähän turhan iiseiltä.. Mutta toisaalta parempi näin päin, kuin että olisin täällä täyspäiväisesti joku siivoojakokkiautokuskilastenhoitajavessanpesijä!

Tässä on meidän kadun postipoika! :D Tulee aina niin reippaan näköisenä vastaan, niin oli pakko napata kuva siitä. Sillä ainakin tuntuu töitä riittävän, pitäisköhän ilmoittautua apulaiseksi?! ;)