Ihana olo

Täällä on paistanu tänään aurinko, vau! Ja jopa niin lämpimästi, että ulkona tarkeni olla t-paidalla :) Ehkä miulla vois olla siis mahiksia päästä ainakin vielä kerran rannallekin ennen kuin kotiinpalu koittaa. Nyt ainakin 10 päivän sääennuste näytti ihan ihmeellisen paljon aurinkoa, enkä uskalla nyt kattoa sitä enää uudestaan, koska oon tottunu siihen et täällä nuo ennusteet muuttuu ihan hetkessä ja nyt varmaan kaikki auringot on muuttunu jo sadepilviks :D Siis täällä on viimeisen viikon ajan ollu niin kylmää ja sateista, että ainakin pääsiäisen aikaan pääsitte Suomessa jo paljon lämpimämpiin tunnelmiin kuin mitä täällä on ollut... Alla olevan kuvan nappasin tuossa muutama päivä sitten, ei oikein bruna tartu tällasissa olosuhteissa:

Ihan oikeesti, mie niin haluaisin edes pikkasen elvyttää tuota nyt jo olematonta rusketustani ja ajattelin, että suuntaan kyllä joku päivä poolille tai rannalle mikäli aurinko suvaitsee näyttäytyä - en aio piitata hyytävästä tuulesta ollenkaan :D

Alunperin miun oli tarkotus kirjottaa tässä postauksessa siitä, kun tavattiin vielä eilen Nadjan ja Franzin kanssa (tyttöjen kone lähtee muuten ihan muutaman minuutin päästä!). Voittekin siis kuvitella, miten ison vaikutuksen tuo auringon esiintulo minuun teki, kun oli pakko mainita siitä heti tuohon alkuun :D Meillä oli siis taas lounasreffit Chatswoodissa, tai no tytöt oli käyny syömässä jo aiemmin niin lähinnä mentiin sillä kaavalla, että mie lounastin ja tytöt oli seurana höpöttelemässä. Muisteltiin kaikkia yhteisiä Sydney-hetkiämme aina biitseiltä baareihin, joulunaikaista Lamingtonin retkeämme äitin ja Kyöstin kanssa (teitte muuten niin suuren vaikutuksen tyttöihin! :D), kaikkia hulluja päähänpistojamme ja niin edelleen, ja niin edelleen, ja niin edelleen... Vasta nyt sitä oikeestaan tajuaa, miten paljon ollaan kerettykään tehdä ja kokea yhdessä siitäkin huolimatta, että tytöt oli reissaamassa nyt tammikuun alusta asti eikä siis nähty tällä välillä ollenkaan. Nadja ja Franzi on kyllä ollu mukana kaikissa miun huikeimmissa Sydney-kokemuksissani ja ollaan niin samalla aaltopituudella! Tänne lähtiessä en ois ehkä uskonu, että näiden kuukausien aikana voi syntyä noinkin tiivis ystävyyssuhde, mutta noiden tyttöjen kanssa vaan tuntuu siltä, että oltais tunnettu toisemme aina! :)

Yritettiin venyttää eilen tapaamistamme mahdollisimman pitkään, ja kierreltiin vielä kaupoissa tuliaisostosten merkeissä. Mie tosin yritin ummistaa silmäni kaikelta ihanalta, ja ONNEKSI selvisin kotiin ihan tyhjin käsin! Suomennettuna siis, en tuo täältä tuliaisia kellekään - en sen takia, ettenkö välittäis teistä vaan ihan siitä syystä (joka on tainnut tulla täällä bloginkin puolella selväks jo ihan tarpeeks monta kertaa), että jo siihen vaaditaan aikamoista näppäryyttä että saan kaikki omat tavarani mahtumaan tuohon matkalaukkuuni... Äiti, nyt ois taas käyttöä siun loogisuudelle, en oo vissiin ite ollu sillon paikalla kun sitä on jaettu ja se käy ilmi erityisen hyvin sillon, kun miun pitää pakata jotain reissua varten mahdollisimman järkevästi :D

Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko antaa aikatauluille periks ja niin koitti se hetki, kun piti sanoa hyvästit. Haikeeltahan se tuntui, sitä ei käy kieltäminen. Mutta toisaalta Nadjan ja Franzin kohdalla oon niin varma siitä, että "Yritetään nähdä Suomessa/Saksassa mahdollisimman pian!" ei oo pelkkää sanahelinää :) Vaikka aika liikkis hetkihän se joka tapauksessa oli, kun siinä viimistä kertaa halattiin. Samalla muuten omakin "lähdöntunnelma" nousi aika reippaasti, kun jotenkin oon tähän asti miettiny et no sitten kun Nadja ja Franzi on lähteny, niin sitten voin ruveta miettimään et kohta lähden itekin. En oikein vieläkään sisäistä sitä, että tasan kahden viikon päästä vietän miun viimistä kokonaista päivää täällä.

Miulla on jotenkin niin äyttömän onnellinen olo nyt! Ihania ihmisiä ympärillä eri puolilla maapalloa, kivat viimiset aussiviikot tulossa, meillä on täällä kotona varmaan parempi fiilis kuin koko aikana tähän mennessä, oon jo ihan kohta kotona, tunnen olevani itteni kanssa "tasapainossa" paremmin kuin pitkään aikaan ja sain kesätöitä - näin muutamia mainitakseni :) Oon kyllä todella kiitollinen tästä kaikesta hyvästä, mikä minuu ympäröi! Niin ja huomenna lähdetään Sanelman kanssa sille Canberran road tripille, sekin on niin huikeeta! Tarkkoja suunnitelmia meillä ei vielä reissun suhteen oo, mutta fiiliksen mukaanhan se onkin aina ihan parasta mennä :)

Tuon meijän reissun takia mie kerkeen päivittämään blogiani seuraavan kerran vasta viikonloppuna, joten mukavia päiviä teille kaikille ja lähettäkää sitä aurinkoa Suomesta tännepäin mikäli se on eksynyt sinne jo nyt pari viikkoa liian aikasin! ;) Ei vaan, nauttikaa siitä ihan täysin siemauksin!