Hello

Tää toinen päivä on menny ihan hujauksessa ohi! Edelleen pää on aika sekasin, mutta viimeöiset 12 tunnin unet helpotti kyllä sekä fyysistä että henkistäkin väsymystä. Tänään sään harmaudesta huolimatta Sydney on näyttänyt jo paljon kivemmalta eiliseen verrattuna :) Sen lisäksi tänään tuolla liikenteessä tuli jo jopa sellanen olo, että ehkä miustakin ois sinne ajelemaan! Huomenna mennään ehkä M:n kanssa ”harjottelemaan”, hui! Mutta sekin on varmasti paljon omasta asenteesta kiinni, ja mihinpä sitä ei tässä elämässä olis jo sopeutunut ja tottunut niin eiköhän yks autolla ajaminen vasemmanpuoleisessa liikenteessäkin mene siinä sivussa.

Aamulla (lue: päivällä) herättyäni lähdimme aika pian Chatswoodin keskustaan. Kiertelin kauppoja sillä aikaa, kun muut olivat omilla asioillaan. Mukaani ei tarttunut vielä kummempaa kuin kasvojenpuhdistuasinetta. Olisin käynyt tänään vaihtamassa eurot dollareiksi, mutta ajattelin jättää sen kuitenkin ensi viikon alkuun, kun pankit ovat täälläkin auki vain arkisin ja saan sitten käydä laittamassa ne dollarit suoraan Aussitililleni. Eilen siis käytiin avaamassa miulle tili tänne, siitä en muistanutkaan vielä mainita. Ja pankkikortin värin sain valita, joten eipä ole vaikea arvata minkä väristä Visaa tämä tyttö jatkossa vinguttaa – pinkkiä!!

Illalla ollaan oltu vain tässä kotona ja äsken syötiin päivällistä. Lenkillä olisin halunnut käydä, kun neljä päivää on oikeastaan tullut nyt vain istuttua ja olo alkaa olla sen mukainen. Tultiin kuitenkin kaupoilta vasta viiden maissa ja jo kymmentä vaille kuusi täällä oli ihan pimeää, joten se lenkki saa odottaa huomiseen. Mutta sitten kyllä menen ihan varmasti!

Meillä oli tänään automatkalla M:n kanssa tosi hyvä keskustelu. Juttelimme esimerkiksi siitä, että voinko miten vapaasti pyytää kavereita käymään täällä meillä (kunhan nyt ensin uusia tyyppejä opin tuntemaan) ja kuinka vapaasti voin täällä tulla ja mennä. Kavereita saan kuulemma kutsua ihan milloin vain ja yökyläänkin saa jäädä (welcome!! ;) ). Sen lisäksi sovittiin, että viikonloppuisin voin ihan vapaasti tehdä omia juttujani, kunhan M vain suunnilleen tietää missä menen ja kunhan olen maanantaiaamuun mennessä takaisin kotona. Muutenkin kun ollaan tehty tässä paljon kaikkea yhdessä, niin entisestään on vahvistunut käsitys siitä, että pääsin ihan loistavaan perheeseen! :)

Tänään jossain vaiheessa huomasin, miten pienistä asioista olen fiiliksissä nyt, kun minulla ei ole mahdollisuutta nähdä rakkaimpia ihmisiäni. Pienenpienetkin jutut tuntuu niin kivoilta. Kuinka onnelliseksi minut voikaan tehdä esimerkiksi se, että huoneessani oleva pistorasia on sellainen, johon ei tarvita adapteria ja voin tökätä tietsikan johdon suoraan siihen! :D Ihan mieletöntä!! Ja mikä vielä parempaa, niin tuo pistorasia on viisipaikkainen, niin saan samalla pidettyä vaikka kännykkää laturissa tai mitä vaan. Niin ja tää langaton netti toimii sittenkin jo nyt miun huoneessa! Vaikka vähän hitaanlaisesti vielä, niin toimiipa kuitenkin! Tällaisia kotona itsestään selviä asioita osaa arvostaa täällä ihan ihmeellisellä tavalla. Samalla tajuan hetki hetkeltä enemmän myös sen, kuinka paljon rakkaita ihmisiä miulla on kotona. Onneksi se rakkaus ei katoa mihinkään vaikka oon poissa. Äitikin sano, että se rakkaus luultavasti vain syvenee entisestään :) Ilmeisesti tää on just sitä, että pitää mennä tarpeeksi kauas nähdäkseen lähelle.

Muistakaa muutkin arvostaa ihan pienimpiäkin asioita ja rakastaa!

ps. Kuvia on kyselty ja niitä onkin tulossa kunhan tää miun huone on saatu laitettua (huomenna tai maanantaina siis) ja kunhan kerkeän ottaa kameran esille. Aika menee niin nopeesti, mut lupaan että kärsivällisyys palkitaan! ;)