Lähdön lähestyessä

Lähtöpäivä lähenee ja fiilikset heittelevät sen mukaisesti. Samalla, kun odotan syyskuun ekaa kuin kuuta nousevaa, yritän nauttia jokaisesta Suomi-päivästä, -tunnista, -minuutista, -sekunnista... Varmaan kohta ihan oikeasti alan laskea jo tuntejakin! Aamulla just mietin, miten jännältä tuntuu että vasta vähän aika sitten laskin vielä kuukausia, sitten viikkoja ja nyt päiviä. Tässä on ristiriitaista myös se, että kun mielessä pyörii ajatus siitä, että on otettava kaikki irti joka hetkestä, niin sitten en yhtään tiedä mitä tekisin :D No, ainakin marjapuskia on tullut koluttua ihan kiitettävästi, se on jotenkin niin terapeuttista! Tällä hetkellä 15 päivää Suomessa tuntuu vielä siltä, että ehdinhän tehdä tässä vielä vaikka mitä - monta päivää! Mutta sitten kun alkaa verrata sitä suunnittelemiini yhdeksään Aussikuukauteen, niin eihän tässä ole jäljellä enää mitään.

Lähestyvä lähtöni (tää niin kuulostaa siltä ihan niin kuin olisin tekemässä vähintään kuolemaa :D) konkretisoitui viimeistään kun työt loppuivat ja pidin synttäriläksiäiset. Kaikkien hyvien tyyppien keskellä viimeistä kertaa moneen kuukauteen - apua! Toisaalta en vielä edes tiedä miten kivoja tyyppejä tulen varmasti Ausseissa tapaamaan ja voi olla, että ensi keväänä on ihan samat fiilikset sieltä lähtiessäni. Sillä erotuksella kuitenkin, että tiedän keiden luokse olen palaamassa.

Tuleva elämänmuutokseni on niin iso, etten varmasti osaa vielä itsekään sitä kokonaan hahmottaa. Mietin miten hullu olen, kun jätän kaiken hyvä ja varman taakseni ja hyppään ihan uuteen ja tuntemattomien ihmisten luokse. Toisaalta se on juuri sitä, mitä tällä hetkellä ehkä eniten kaipaankin. Etenkin, kun tiedän että tämä kaikki nykyinen kyllä odottaa minua täällä kotona ja muuttuu jos niin on tarkoitettu. Uskokaa tai älkää, mutta tässä lähtöä valmistellessakin auttaa tosi paljon se, kun luottaa siihen että kaikella on tarkoituksensa ja asiat järjestyvät :)

Kotona oikeastaan kaikki alkaa jo liittyä Ausseihin lähtööni. Sovitaan, kuka hoitaa laskuni, tarkastaa vuokrat, kenelle kirjoitan valtakirjat.. Äiti tulee töistä ja kysyy: "Anna, ootko muistanu jo soittaa sinne ja sinne...? Muistathan hoitaa sen ja sen ennen kuin lähdet!" Itse puolestani vannotan äitiä muistuttamaan ehkä miljoonasta eri asiasta, jotka on vielä tehtävänä. Henry ja Inka elävät hengessä mukana ja lupasivat heittää lentokentälle. Mummit eivät ehkä ole vielä ihan kokonaan sisäistäneet että olen lähdössä aika kauas ja aika pitkäksi aikaa.. Enkä taida vielä ihan kokonaan itsekään sitä tajuta.

Tj 15!