Bee Aa äL Ii!

Huhhuh mikä viikko takana! Tuntuu siltä, että oon ollu koko ajan menossa jonnekin tai tulossa jostakin. Toisaalta on kyllä ollu samalla yks parhaimmista työviikoista täällä, kun kertaakaan ei oo tullut sellasta fiilistä että mitäköhän sitä nyt tekis :) Vähintään nA:n melkein koko viikon kestänyt tennisturnaus ja naapurin Nellie on pitänyt huolta siitä ettei tylsyys pääse iskemään. Tällä viikolla oonkin ajanut autolla ja pelannut Unoa enemmän kuin moneen viimevuoteen yhteensä :D Ihanaa, kun Nellie tulee aina jo aikaisin aamulla takaovesta sisään, halaa ja kysyy et: ”One Uno game?” Ei se kyllä kertaakaan tuohon yhteen peliin oo jäänyt, mutta en valita!

Sitten toinen, ehkä jopa vielä pikkusen kivempi juttu mikä on pitänyt miuta tällä viikolla kiireisenä on se, että…… (tähän rumpujen pärinää)......LÄHDEN HUOMENNA BALILLE!! Joojoo, ihan yksin ja voitte kuvitella että oon aika excited! Samalla tuntuu niin siistiltä, mutta myönnän kyllä että jännittääkin - mikä on varmasti ihan luonnollista :) Onneks oon kuitenkin elämäni aikana päässy matkustelemaan niin paljon, että uskon että varmasti selviän esimerkiksi kaikista lentokenttämuodollisuuksista ja taksimatkasta hotellille mikäli kuski ei satu olemaan joku hullu pedofiili.. Nojoo, pois tuollaset ajatukset ihan kokonaan!

Kuva täältä

Saan siis nyt pitää reilun viikon lomaa, kun M ja pojat lähtivät Fijille ennen poikien koulun alkua. Niitten reissu varmistui vasta viikko sitten, joten miunkin piti tehä aika nopeesti päätös mihin halusin matkustaa. Koska en oo varma miten miulla on aikaa reissailla tulevien kuukausien aikana, niin haluan käyttää nyt kaikki tällaset mahikset hyväkseni! Aluksi mietin Aussien sisällä tai Uuteen-Seelantiin matkustamista, mutta sitten tuo Bali alkoi houkuttaa niitäkin enemmän. Vaikkakin siellä on tällä hetkellä sadekausi menossa.. Mutta toisaalta oon haaveillut sinne pääsystä jo useampia vuosia niin nyt kun miulla on mahdollisuus toteuttaa haaveeni niin teen sen vaikka taivaalta tulis mitä tahansa! Ja toisaalta vaikka ens viikolle on luvattu ukkosia, niin kyllä noilla sääkartoilla myös aurinkoa on näkynyt :) Pääsen täältä Balille noin puoleen hintaan siihen verrattuna mitä Suomesta maksais matkustaa sinne.


Tää reissu on sinälläänkin hieman erilainen kuin miun aiemmat, että en vielä tiedä missä yövyn tai mitä aion perillä tehdä. Tai no sen tiedän, että haluan rentoutua ja odotan suunnattomasti sitä, että saan olla ihan yksin omien ajatusteni kanssa ja näyttää itelleni, että kyllä mie pärjään! Äsken kyllä buukkasin pariks ekaks yöks majapaikan Padang Padang beachilta ja sen vastaanottovirkailijan auttavasta englannista sain sen verran selville, että ilmeisesti punkkaan jossain bambumajassa nuo yöt :D (Jos ei miun oma englantikaan oo mitään erinomaista, niin ei kyllä noiden indonesialaistenkaan ole..) Toisaalta haluan ottaa tään tulevan reissun myös seikkailun kannalta, joten nyt lähtökohdat ovat hyvät siihen!

Kuva täältä

Huomenna se olis sitten taas menoa, Sydney-Darwin-Denpasar ja samaa reittiä takaisin reilun viikon päästä maanantaina. Tuossa miun bambumajassa PITÄIS olla internetyhteys ja kone lähtee totta kai mukaan, joten voi olla että päivittelen myös tänne blogin puolelle kuulumisia reissun päältä. Mutta mikäli miusta ei kuulu mitään niin se luultavasti (lue: toivottavasti ;)) johtuu siitä, että Balin nettiyhteydet ei oo pelittäneet toivotulla tavalla eikä siitä, että joku aalto on pyyhkässyt miut mukanaan.

Uranvaihto edessä?

Jos babysittaus ois aina tällasta, niin mie voisin ilomielin ruveta tekemään sitä hommaa ihan täyspäiväisesti!Enpä oo aiemmin saanut palkkaa poolilla loikoilusta, mutta kertahan se on ensimmänenkin ;) Mutta totta puhuen, paras palkka oli nähdä auringosta ja helteestä iloitsevat lapset! :)

                        

To Anna from Nellie

"To Anna
 from: Nellie

To Anna
Happy New Year and have a great holiday
Hope you like my card
I don't want you to go back to (Finland) Suomi
I want you to stay.

Please, please stay
Anna don't go
Love never forget"

Oon ihan sanaton tään kortin edessä, jonka sain siis naapurin 10-vuotiaalta Nellielta. Siis tuon perheen tytöltä, joilla oon ollut babysittaamassa. Ei kyllä ollu liikutuksen kyyneleet kaukana tuon luettuani ja etenkin kun tiesin, että nuo sanat tuli suoraan sen omista ajatuksista, koska se piirteli ja kirjoitti tuota korttia tänään meillä käydessään. Kortin monet sydämet ja häkellyttävän hieno Suomen kartta kruunasivat vielä koko komeuden. Ja miusta oli niin ihana, kun Nellie pyyti minuu näyttämään että missä päin Suomea asun ja nyt Kitee onkin Anna ;)

Joululoma, pt. 2

Matkakertomus jatkukoon! Tiistaina 28. päivä sanottiin heipat Surfers Paradiselle ja Queenslandille, kun lähdettiin kotimatkalle Sydneyyn, New South Walesiin. Noiden osavaltioiden raja menee muuten keskellä yhtä kaupunkia vähän Surfersista etelään. Ei siinä muuten ehkä mitään ihmeellistä olisi, mutta NSW on tällä hetkellä kesäajassa, mitä ei QLD:ssa käytetä. Tunnin aikaero siis keskellä kaupunkia, voisi kuvitella tuottavan hieman ongelmia jokapäiväisessä elämässä?! (Ja siis sikäli mikäli ymmärsin oikein tuo ”aikarajakin” siis kulkee juuri tuossa kohdassa, koska bussikuski kuulutti siirtämään kelloja tunnilla eteenpäin rajaa ylittäessämme.)


Matkan Surfersista Sydneyyn taitoimme bussilla, aikaa kului noin 15 tuntia. Kuulosti ennakkoon pahalta, mutta osoittautuikin ihan käteväksi valinnaksi! Alkumatkasta päivänvalon aikaan näimme paljon kauniita maaseutu- ja vuoristomaisemia ja aika sujahtikin nopeasti. Kahdeksan maissa illalla pidimme meal breakin pienellä huoltoasemalla ja sen jälkeen nukuinkin melkein koko loppumatkan Sydneyyn. Äiti ja Kyösti kävi jollain pysäkillä jaloittelemassa välillä, mutta ite nousin bussista seuraavan kerran vasta Centralilla keskiviikkoaamuna kuuden maissa. Oli muuten jännä sattuma, kun aamulla kun heräsin niin oltiin menossa Pacific Highwaylla ihan meidän risteyksen kohdilla! En nimittäin edes tajunnut, että totta kai ajetaan siitä ohi, kun pohjoisesta ollaan tulossa.

Centralilta otettiin siis juna Chatswoodiin ja Chatswoodista taksi kotiin, vaikka Kyösti oiskin kovasti halunnut ”lasketella” parin kilometrin pituisen alamäen matkalaukkujen kanssa kotiin ;) Aamupalan ja pienen lepin jälkeen lähdettiin tutustumaan cityyn. Oli aika siisti tunne, kun osasin jo kertoilla vähän paikoista ja että missä on mitäkin, kun yleensä täällä tuntee ittensä vielä niin noobiksi.. Käytiin kattomassa tietysti oopperatalo ja kävelemässä Harbour Bridge päästä päähän (oli muuten miullekin eka kerta!) ja ihasteltiin maisemia. Niin ja sitten käytiin syömässä yhdessä älyttömän ihanassa ravintolassa ja mie taisin taas vähän innostua sen salaattibuffetpöydän kanssa :D Ravintolan toiminta-ajatus oli se, että asiakkaat voi ite valita minkä pihvin haluavat ja sitten grillaavat sen itse. Samaan satsiin kuulu myös salaattibuffet, jonka sai otettua myös sellaisenaan ja vähän halvemmalla hinnalla. Ensinnäkin jo se, että ravintolassa on LAADUKAS salaattipöytä, saa miut hullaantumaan. Ja kun siihen lisätään vielä se, että tarjolla oli kaikkien muiden herkkujen lisäksi rajoittamattomasti vesimelonia ja ananasta, niin ei varmaan tarvii edes mainita, että kyllä kiitos, oli hyvää ja SÖIN!! Tuosta on todisteena sekin, että tarjoilija kävi jossain vaiheessa tyhjentämässä meidän lautasilta vesimelonin ja ananaksen kuoret roskikseen :D

Lippuja ostamassa

Tanko tuli väliin ;)

Chatswoodin asemalla junaa odottelemassa

Torstaiaamuna suunnattiin taas melko hyvissä ajoin cityyn, josta otettiin lautta Manlyyn. Lippuautomaatit oli rikki, joten jonoa oli ja no eihän se meidänkään reissu ihan kommelluksitta mennyt.. Äiti ja Kyösti osti omat lippunsa ja olivat menneet lauttajonon perälle, kun mie vielä jäin ostamaan omaa lippuani. En tajunnut, että siinä meni se jono ja tsuippasin tyylikkäästi ihan ajatuksissani varmaan jonkun reilun sadan ihmisen ohi kun ajattelin että pakko keretä samaan ihan niillä minuuteilla lähtevään lauttaan äitin ja Kyöstin kanssa (luulin siis, että nekin oli jo menny porteista sisään, kun en siis tajunnut tuon jonon olemassaoloa). Juttu alkoi valjeta miulle lauttaan päästyäni, kun en löytäny noita seuralaisiani mistään.. Menikin sitten maisemista nauttiminen vähän siihen, että kävelin lauttaa edes takasin ja yläkerrasta alakertaan ja yritin bongailla, että josko sittenkin. No ei. Manlyyn päästyäni toivoin vain hartaasti, että äiti ja Kyösti on seuraavassa lautassa eikä ne oo esim. jääny odottelemaan tai ettimään minnuu satamaan. Sydän pamppaillen seurasin seuraavalta lautalta purkautuvia ihmisiä ja loppu hyvin, kaikki hyvin; sieltähän äiti ja Kyöstikin tuli! Huhhuh, oli kyllä niin huojentunu olo! Mutta hauskinta tässä oli ehkä se, että äiti oli luullu koko ajan et myö oltiin samalla lautalla, mutta ilmeisesti sen lautan ”Anna” olikin ollu vain joku erehdyttävästi miun näköinen tyttö :D

Manlyssa päivä kuluikin sitten rannalla aurinkoa ottaen. Ennen kotiinlähtöä käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa, ja voin kyllä sanoa etten montaa kertaa aiemmin oo yhtä hyvää avocadosalaattia syönyt.. Hyvin näytti myös pizzat maistuvan äitille ja Kyöstille, ja kun palvelukin oli vielä mukavan leppoista ja ystävällistä niin voin taas todeta et parhaat ravintolat ei oo ne, jotka on kaikista keskeisimmillä paikoilla ja huutavat nimeään monissa mainostauluissa! Torstai-iltana sitten myös M ja pojat tulivat kotiin omalta joululomareissultaan. Miulla oli aika jännä fiilis, kun oon kertonu M:lle paljon äitistä ja Kyöstistä ja toisinpäin, eli kummatkin tavallaan tunsivat toisensa, mutta eivät olleet tavanneet koskaan aiemmin ja miulle periaatteessa kumpiekin seura on arkipäivää. Mutta hyvin meillä kaikilla meni heti ensitapaamisesta lähtien! :)

Manlyssa oli porukkaa

Perjantai eli uudenvuodenaatto alkoi meillä äitin ja Kyöstin kanssa bushwalkin merkeissä. Käveltiin meidän vieressä menevää joenrantaa pitkin ja äiti tais löytää taas muutaman uuden lempieläimen vai miten se oli? Ainakin kaikki gekot taisi olla niin ihania, että niiden kohtaamista äiti korosti välillä jopa ääniefektein ;) Päivemmällä ruvettiin sitten suunnittelemaan autonvuokrausta, joka onnistuikin näppärästi. Saatiin haettua auto Artarmonista, eli noin viiden kilometrin päästä meiltä. Ajeltiin Mona Vale -beachille, jossa otettiin vielä kaikki irti päivän viimeisistä aurinkotunneista. Sieltä jatkettiin Dee Whylle, jossa käytiin syömässä korealaisessa ravintolassa ihan v*tun tulista ruokaa :D Anteeksi ruma ilmaukseni, mutta siihen liittyy yks meijän inside-juttu, joten sallittakoon se nyt poikkeuksellisesti.. Joo eli siis ruoka oli tosiaan niin tulista, että jopa tällaisen mauste- ja tulisuusfriikin kuin miun sietokykyä koeteltiin :D Silmät vettä valuen ja hikipisaroita otsalta pyyhkien siinä haarukoitiin ruokiamme, ja paras oli ehkä se kun tarjoilija toi meille lisää serviettejä pöytään että saadaan kuivattua vuotavia silmiämme. Harjoituksen puutetta ihan selvästi! ;)

Mietittiin aika pitkään, että lähdetäänkö kattomaan ilotulitukset cityyn vai ei. Päädyttiin lähtemään, mikä oli toisaalta hyvä ja toisaalta huono vaihtoehto. Cityssä oli ihan kamalasti porukkaa ja jossain vaiheessa meinas iskeä jopa ahtaanpaikankammo. Toisaalta tuo ihmismassan paljous oli aika vaikuttava näky, en yhtään epäile etteikö siellä ois tosiaan ollu niitä 1,5 miljoonaa uudenvuodenvastaanottajaa paikalla! Oltiin ehkä vähän hannareita ja luovutettiin klo 23 maissa ja otettiin juna kotiin, ei siellä keskustassa yksinkertaisesti vain pystynyt olemaan! Onneks miulla sitten välähti, että ajetaan ihan meidän lähellä olevan Lady Gamen Driven huipulle ja katotaan ilotulitukset sieltä - ja hyvin näkyivät! Ihmisiä oli kokoontunut sinnekin muutamia kymmeniä, joten ei miun idea ihan huono ollut! Puolenyön jälkeen kotiin palattuamme kilisteltiin vielä skumppa- ja muita drinksulaseja M:n ja muiden kanssa.

Mona Vale beach

Lauantaina alotettiin meijän roadtrip Hunter Valleyyn, joka on kuuluisa suurista viiniviljelmistään. Varattiin sellanen ”ihan kiva” huoneisto yhdestä resortsista, joka oli lähellä noita viinitiloja. Harmi vain, että oli just tuo Uudenvuodenpäivä, jolloin suurin osa paikoista oli suljettu.. Onneks kuitenkin löydettiin muutama aukiollut kauppa ja saatiin illaksi juustot ja viinit mukaan ;) Itse nautiskelin vain ensimmäisistä, mutta eipä noissa viineissäkään tainnut olla paljon valittamista.. Meillä oli alun perin tarkotus olla Hunterissa kaks yötä, mutta suoraan sanottuna ei siellä ehkä sitä tekemistä ois sittenkään riittänyt.. Kauniita maisemia kyllä, mutta oltiin kaikki aika yksimielisiä siitä, että liian tuotteistettu paikka. Sääkin oli niin paahtavan kuuma ettei äiti ja Kyösti voineet edes haaveillakaan golfista, niin lähdettiin jatkamaan matkaa jo seuraavana päivänä kohti Blue Mountainseja.

Hunter Valleyn maisemia

Rypäleitä kypsymässä (oli ihan hyviä vähän raakoinakin ;))

Sunnuntain ajomatka Blue Mountainseille menikin rattoisasti vuoristoista pikkutietä ajellen .Välillä poikettiin muun muassa myös Puttyyn, jonka puolesta alla olevat kuvat saavat puhua.. Oli Puttyssa sentään ”kaupungintalo” ja mielenkiintoinen, muun muassa kuivausrummusta ja jääkaappipakastimesta koostunut postilaatikkorivistö :D Perille Blue Mountainsille saavuttiin illan suussa, ja majottauduttiin pieneen motelliin. Ei mikään luksuspaikka, mutta kyllähän siellä yönsä nukkui. Illalla käytiin vielä ulkona syömässä ennen kuin ruvettiin yöunille keräämään voimia seuraavan päivän koitokseen..

"Kaupungin"talo

 

Vanhan kuivausrummun hyötykäyttöä!

Maanantai valkenikin sitten suoraan sanottuna ihan sairaan kylmänä ja sumuisena! Kiva kun ei sunnuntai-iltana tajuttu ottaa edes muutamia kuvia The Three Sistersistä, koska nyt se oli jo melkein mahdotonta kun eihän niitä sen sumun takaa kunnolla edes meinannu itekään nähdä :D Lähdettiin joka tapauksessa tekemään pieni kävelylenkki vuoristoon, josta mainitsen vain 1600 rappusta ja muutaman kilometrin mittaisen polun. Ja iilimadon, joka tarrautu miun jalkaan, hyi hitto!! Aikaa vierähti vähän enemmän kuin oltiin suunniteltu, mutta onneksi lappuliisat ei ollu muistanu meitä sillä aikaa.

Kyllä se The Three Sisters siellä sumun takana on, kun tarkasti kattoo ;)

Tuon pienen urheilun jälkeen jatkettiin matkaa kohti etelää, kun meillä oli tarkotus olla vielä yksi yö reissunpäällä. Sää kuitenkin alko muuttua koko ajan sateisemmaks, joten loppujenlopuksi päädyttiinkin ajelemaan kotiin asti saman illan aikana. Matka oli kuitenkin elämyksiä täynnä, muun muassa visiitti Rossmoren kylän ainoassa kahvilassa (joka oli muuten samalla myös pizzeria, ruoka- ja viinakauppa ja mitä vielä, you name it) ei varmasti ihan heti unohdu ;)

Kahvitauolle

Pilvet matalalla Thirroulissa

Tiistai, keskiviikko ja torstai olikin sitten aika pitkälti kotipäiviä ja autoillen lähiympäristöön tutustumista. Noista päivistä ei siis oo sen kummempaa kerrottavaa, mutta toisaalta nuo päivät oli samalla ihan parasta yhdessäolon aikaa :) Mie myös kuskailin poikia vähän ja äiti ja Kyösti pääsivät pelaamaan golfia ihan meidän naapurissa olevalle kentälle :) Keskiviikkoiltana meillä oli kotona barbeque-ilta eli hyvää ruokaa (ja juomaa) ja mukavaa seuraa. Aika vierähtikin nopeasti, kun istuskeltiin ulkona lähemmäs puoltayötä.

Alkuruuaksi prawnseja, nam!!

Saatiin äitin kanssa australialais-vietnamilainen ihailija ;)

Torstaina meillä oli vielä kivasti aikaa äitin ja Kyöstin kanssa, kun niitten lento lähti vasta illalla kymmenen jälkeen. Iltapäivään asti kestin, ja sitten oli pakko antaa kyyneleille periksi. Samaan aikaan sekä ikävän- että onnenkyyneleille. Ikävänkyyneleille siksi, että ainakin miulla oli tosi ihanat kolme viikkoa äitin ja Kyöstin kanssa, ja tottahan tulevat kuukaudet ainakin kuulostavat pitkiltä ennen Suomeen paluutani ja onnenkyyneleille siksi, että olin saanut viettää nuo kolme viikkoa tosi upeiden ihmisten parissa sekä saanut keventää sydäntäni näiden kaikkien täällä viettämieni kuukausien edestä <3

Kiitos äiti ja Kyösti, teitte miun joululomasta ihan korvaamattoman! Rakastan teitä, ja tiedätte sen! <3

Joululoma, pt. 1

Nyt on takana ihanat kolme viikkoa äitin ja Kyöstin kanssa. Aika meni niin nopeasti kuin mihin osasin varautuakin, mutta just sen takia nautin kyllä ihan täysillä joka hetkestä :) Pahoitteluni siis, etten oo päivitellyt blogia, vastaillu Facebookin inboxviesteihin tai sähköposteihin. On sanomattakin selvää, että jos näkee pitkästä aikaa rakkaita ihmisiä niin koneella istuminen ei sillon oo ihan ykkösjuttu. Jotenka siis myöhäiset hyvän joulun ja onnellisen uuden vuoden toivotukset teille kaikille, ootte miulle tosi tärkeitä siitä huolimatta etten välttämättä jokaiselle erikseen niitä toivotellutkaan! <3

Mie mietin, että miten miun ois järkevintä kirjotella meidän kolmen viikon ajasta. Päädyin sellaseen ratkaisuun, että tässä postauksessa kirjottelen yleisesti meidän olemisesta sekä Gold Coastin ajasta, ja Sydney-viikon tapahtumat kertoilen sitten parissa seuraavassa päivityksessäni. En nää oikein järkeä tunkea kaikkia juttuja samaan tekstiin ja noin varmaan teidän kaikkien lukijoidenkin on helpompi pysyä kärryillä mitä näiden upeiden kolmen viikon aikana tapahtui :) Nää postaukset on varmasti hyvin kuvapainotteisia, mutta niistä saatte varmasti parhaan käsityksen lomastamme!

Tarkoitushan meillä oli siis roadtripailla koko tuo aika, mutta kun aina on tapana käydä mitä parhaimpia sattumia, niin vietettiinkin reilu viikko Gold Coastin Surfers Paradisessa, kun saatiin sieltä yks apartment lähes maksutta käyttöömme. Surfersista sitten jatkoimme Sydneyyn bussilla - 15 tuntia bussissa kuulosti aluksi aika karulta ajatukselta, mutta osoittautuikin käytännössä hyvin toimivaksi ratkaisuksi. Sekä Gold Coastilla että Sydneyssä kyllä vuokrattiin auto ja käytiin tekemässä eripituisia retkiä vähän lähempään ja kauempaan lähiympäristöön tutustuen.

Surfers Paradisen sää suosi meitä kolmeen-neljään viimeiseen päivään asti. Pari ekaa päivää meni varmaan siihen, että saatiin päivitettyä kaikki Suomen ja Australian kuulumiset ajantasalle. Vaikka kirjotellaankin äitin kanssa lähes päivittäin pitkiä viestejä Facebookissa, niin ei se todellakaan oo sama juttu kuin jutella kasvotusten! Maattiin rannalla ja tehtiin käveltiin kaupungilla, nautittiin auringosta ja vietettiin tunnelmallisia iltoja parvekkeella :) Jokainen aamu aloitettiin noin tunnin lenkillä ja sen jälkeen rauhalliseen tahtiin nautitulla aamupalalla. Sateisempina päivinä ostettiin koneeseen nettiaikaa ja loikoiltiin kolmestaan äitin ja Kyöstin sängyllä dataillen, lueskellen ja ristikoita täytellen.. Jotenkin niin täydellinen lomafiilis, jota edes sade ei siis saanut pilattua! Niin ja tässä yhteydessä voisinkin mainita siitä, että meidän matkaamme ylempänä Queenslandissa vallalla olevat tulvat eivät haitanneet, kun moni on sitä kysellyt. Ainoastaan bussimatkalla Sydneyyn nähtiin jokunen vedenvaraan joutunut pelto.

Surfersissa vuokrasimme myös auton, jolla olikin näppärä tehdä reissut Tambourine Mountainsille, Byron Bayhin ja Lamington National Parkiin. Vaikka sää oli pilvinen, niin lämmintä riitti joka päivä ja oikeastaan tuollainen keli olikin passeli noille retkipäiville, kun niinä käveltiin niin paljon että helteessä oltais varmaan läkähdytty.

Tambourine Mountainsilla tehtiin Skywalk, eli käveltiin sellainen siltareitti sademetsän läpi. Äitiä tais vähän pelottaa, mutta onneks sillä oli Kyösti käsipuolessa ja mie takana tsemppaamassa (?), että täähän on just parasta siedätyshoitoa korkeanpaikankammoon ;)

Seuraavana päivänä suunnattiin Byron Bayhin, jossa sijaitsee Australian itäisin piste ja maan tehokkain majakka. Byron Bayhin saapuessa äiti tiivisti meidän kaikkien tunnelmat aika hyvin sanoessaan, että tuntui kuin olisi tullut back to 60's johonkin amerikkalaiseen kylään. Harmi, että kaupungissa keskityttiin vian ihan älyttömän hyvän thaikkuruuan syöntiin eikä tullut otettua yhtään kuvia! Mutta majakan tienoilla kamera kuitenkin kävi, kun maisemat oli ihan huikeat! Tässä vaiheessa on taas varmasti järkevintä antaa kuvien puhua puolestaan..

Auto oli vuokralla kolme päivää, ja viimeisenä päivänä (joka oli muuten jouluaatto) ajelimme vielä Lamingtonin kansallispuistoon. Siellä oli taas niitä äitin rakastamia riippusiltoja ;) Kävi muuten niin hyvä tuuri, että myös Nadja ja Franzi olivat viettämässä joulua Surfersissa, joten napattiin tytöt kyytiin tuolle reissulle! Päivä olikin tosi mukava ja tavattiin vielä asiaankuluvasti joulupukkikin, kun tulomatkalla pysähdyttiin yhteen pikkukylään kahvitauolle.

Siellä se äitikin vilkuttelee onnellisena pelkonsa voitettuaan :)

Tuo parta se ei irtois vaikka miten lapset sitä kiskois!

Kaikenkaikkiaan meidän aika Surfersissa oli niin parasta! Yksi tuttava kysyi miulta, että harmittiko kun muutaman päivän satoi vettä, niin vastasin että ois toki ollut kiva jos nekin päivät ois ollu aurinkoisia, mutta miulle oli pääasia että tapasin äitin ja Kyöstin pitkästä aikaa. Vaikka taivaalta ois satanu mitä tahansa, niin mikään ei ois kyllä voinut pilata miun onnellisuutta :) Ja mikä parasta, niin tuo sama onnellisuuden tunne jatkui koko tään kolmiviikkosen ajan ja miusta tuntuu, että äitin ja Kyöstin seurassa olemisesta sain ihan uutta energiaa näihin viimisiin neljään kuukauteen täällä.

Siitä alkoi kotimatka Sydneyyn

Seuraavassa postauksessa sitten Sydneyn juttuja, stay tuned! :)