Se on asunut kanssani yhdeksässä eri osoitteessa ja kulkenut mukanani aina, kun olin lapsena yökylässä kavereideni luona. Nykyisinkin se on joka yö vieressäni.
Se on imenyt vuosien varrella itseensä monia ilon- ja surunkyyneleitä, eikä vieläkään hylji niitä.
Olen pessyt lapsena sen hiuksia järvivedellä ja toffeekarkeilla - sehän oli melkein kuin shampoota!
Sen vaatteet ovat haalistuneet ja repeilleet, toinen korvakin siltä irtosi jo kertaalleen. Sitä on parsittu ja paijattu, rakastettu.
Se tuo minulle aina turvallisuudentunteen, olinpa missä maailmankolkassa tahansa.
Se on oma Pupuni. Äitini toi sen minulle tuliaisina Englannista, kun hän oli siellä kolmeviikkoisella opintomatkallaan 90-luvun alussa. Puhuva Barbiekin oli kiva tuominen, mutta siitä ei ikinä tullut minulle yhtä rakasta kuin Pupusta. Liekö sen Barbien paristotkaan enää toimivat - tai oikeammin: missä lie koko nukke? Onneksi minulla on rakas Pupu, joka muistuttaa aina omasta kodistani, ja joka on uskollisesti pysynyt rinnallani onpa elämä heitellyt minua mihin suuntaan tahansa! Eikä sen kulahtanut ulkonäkö tai repsottavat vaatteet haittaa, ne ovat vain muisto yhteisestä historiastamme, joka jatkuu aina vain :)
4 kommenttia:
Ihana pupu. <3
Heitin sulle Anna omassa blogissani kuvahaasteen, tartu siihen jos tahdot! :)
http://tiinuilua.blogspot.com/
Aurinkoisia ajatuksia sinne kauas täältä Suomesta!
Tiinu, se on ihana ja rakas <3
Kiitti haasteesta, vastaankin siihen ihan kohta! :) Nauti Suomen keväästä miunkin puolesta!
Voi kun sulonen pupu-postaus <3
Mukavaa loppu aussiaikaa ja turvallista kotimatkaa!
Eppu, <3
Kiitos, otan kyllä näistä parista viikosta kaiken irti! :) Kotimatka on taas se pitkä 30 tuntia, mutta kyllä sen jaksaa ihan jo sen voimalla, että tietää pääsevänsä KOTIIN :) Yritetään nähdä sitten mahdollisimman pian! <3
Lähetä kommentti