Tänään jäin attackin ja pilateksen jälkeen hengailemaan Chatswoodiin tarkoituksenani käydä hakemassa Targetista niiden mainoksesta bongaamiani alessa olevia alusvaatteita. No niin, tarviiko enää edes kertoa mitä tapahtui?! ;) Arvasitte ihan oikein, kyllähän sieltä luonnollisesti jotain muutakin tarttui mukaan. Myös urheiluvaateosastolla oli nimittäin alet ja tiesin, että aikani oli koittanut! Löysin pari ihanaa toppia, joihin ihastuin heti. Nyt ajattelin kyllä kylmänviileästi ottaa nuo pelkästään urheilukäyttöön, koska topit olivat hinnaltaankin tosi edullisia. Tai oikeastaan ihan tosi tosi edullisia, koska kummankin paidan hintalapuissa koreili yhdeksän dollaria, mutta kassalla paljastunut todellinen hinta, 3,88$ per toppi, sai miut melkein haukkomaan henkeäni! Ilmeisesti tää aussien hintataso osaa yllättää joskus positiivisestikin!
Tämä pinkki toppi oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ylhäältä napakka, keskeltä vähän väljempi ja helmassa menee tuollainen kivasti ryhtiä tuova resori. ”Timanttinapit” on myös kiva yksityiskohta. Ja se 3,88$ hinta yhdistettynä tähän kaikkeen - ei paha!
Näiden treenitoppien lisäksi mukaani lähti myös ne rintsikat, joita siis alun perin lähdin ostamaankin :D Niitä en nyt tähän kuvannut, kun jokainen varmasti tietää miltä valkoiset rintaliivit näyttää.. Ainiin ja kävinhän mie vielä yhden ”dollar shopin” (vähän niin kuin aikanaan Euroihme Suomessa) loppuunmyynnissä, kun jo entuudestaankin halvoista hinnoista sai vielä 30% alennusta. Ihme kyllä en sortunut muuhun krääsään kuin niskatyynyyn. 1,75$ ei ollut mielestäni paha sijoitus siihen nähden, että paluulentoni Suomeen kestää kaikkiaan yli vuorokauden, ja Helsinki-Vantaalle laskeutuessa ois kivempi olla vähän vähemmän niskavammainen kuin Sydneyyn saapuessani..
Shoppailun jälkeen vielä jättikokoinen (näyttää tuossa kuvassa muuten aika säälittävältä todelliseen kokoonsa verrattuna!) takeaway-salaatti Fruitezysta (PARAS kauppa täällä: täynnä hedelmiä, vihanneksia, kasviksia, pähkinöitä, luomutuotteita jne.) ja päivän Sydney Morning Herald rauhallisen food courtin nurkkapöydässä. Life is good!
ps. Kuka on keksinyt niin tyhmän säännön, että Fitness Firstin platinum-saleille pitää maksaa seitsemän dollarin lisämaksu, jos sinne haluaisi mennä normaalilla FF:n jäsenkortilla?! Kiitos tämän, miun ja Henriikan täänpäiväset treffit jäi harmittavan tyngäksi!
Ja kivempi peeäs: miun blogilla on taas kolme uutta lukijaa, jee!! Tervetuloa teillekin! :)
5 kommenttia:
Ihana varsinkin toi pinkki toppi! Jos samaa mallia olis ollut vielä muita värejä, oisin varmaan hamstrannut jokaista väriä yhden :)
Etsin itse urheilutoppeja just noilla samoilla kriteereillä: ylhäältä napakka, ei nuole mahaa ja alhaalla leveähkö resori, mikä antaa toppiin ryhtiä ja saa sen istumaan kauniisti. Niin eikä saa olla liian pitkä, niin kuin useimmat vähän löysemmät topit lähes aina ovat.
Miten voikin olla niin hankalaa löytää kivasti istuvaa urheilutoppia? :D
Joo, FF Platinum klubit oli ihan syvältä. Mullakin oli "kultakortti", mutta silläkään ei päässyt Platinum klubille, vaikkei niistä useimmat olleet edes yhtään sen hienompia (kävin tutustumiskierroksella uteliaisuuttani), kuin tavallisetkaan salit.
Kultakortilla pääsi tosin kivasti kaikkiin muihin FF klubeihin ympäri maailmaa. Kerran kävin Singaporessa Pumpissa, kun "jouduin" viettämään siellä pari päivää, koska jatkolennot eivät oikeen osuneet yksiin. Olipahan hauska kokemus. Ensin piti rekisteröityä respassa ja sitten vaan menoksi. Kesken pump-tunnin se ohjaaja sitten sanoi, että "meillä on täällä tänään vieras Austaliasta?" "missä sinä olet?" En ensin yhtään tajunnut, että se tarkoitti mua! Sit vasta sytytti, että ai niin, mähän oon täällä Australialaisella FF-kortilla :D
hups unohdin laittaa edelliseen viestiin nimmarini alle, eli A. se taas kirjoitteli :)
A., tuota toppia oli turkoosinakin, mutta se väri ei vain millään sovi miulle! Yleensä miulle käy noitten treenitoppien kanssa vielä niin, että jos löydän jonkun kivan niin se maksaa sitten maltaita.
Välillä muuten ihan ärsyttää tuo Fitness Firstin konsepti! Tykkään siis käydä noilla tunneilla, ohjaajat on päteviä jne., mutta jotenkin tuo koko homma on niin tuotteistettu. Esim. se mies, joka piti miulle "esittelykierroksen" tuolla salilla silloin kun mietin liittyisinkö jäseneksi vai en, niin oli silloin "todella kiinostunut" miun asioista, mut nykysin kun se kävelee siellä vastaan niin ei edes tervehdi!
Mie oon puolestani saanut tuolla aika monilla tunneilla huomiota suomalaisuuteni takia, mutta ei kukaan ohjaaja oo vielä ihan noin avoimesti osoittanut sitä kuin minkälaisen huomionosoituksen sie olit "aussilaisena" saanut ;)
"Esim. se mies, joka piti miulle "esittelykierroksen" tuolla salilla silloin kun mietin liittyisinkö jäseneksi vai en, niin oli silloin "todella kiinostunut" miun asioista, mut nykysin kun se kävelee siellä vastaan niin ei edes tervehdi!"
haha joo, luin sun aikaisemman postauksen asiasta ja tuli kunnon flash back: noinhan se kävi mullekin, kun ekaa kertaa kävin paikkaan tutustumassa. Ja samat ajatukset kävi mun päässä: "hei, ihan oikeesti jotain rajaa! varmaan sua noin paljon kiinnostaa mun asiat haha"
Eniten mua raivostutti, kun kuulin jälkeen päin, että kaverini (opiskelija) maksaa salijäsenyydestä HUOMATTAVASTI vähemmän kuin, mitä multa kiskottiin. Sen jälkeen painelin tomerana tyttönä tiskille ja ilmoitin, että mäkin haluan opiskelijahinnan, kun olen kerran opiskelija! Ja mähän sain sitten solmittua paljon paremman sopimuksen ;)
Eniten rupesi kiehuttamaan se, että tämä "esittelijämies" oli tietenkin udellut, mitä teen ausseissa jne ja kerroin sille, että oon opiskelija, mutta ei se silti kertonut, saatika tarjonnut, mulle mitään opiskelijahintaa (vaikka myyntipuheessaan vakuutteli, että "tehdään sulle tosi hyvä diili".
Tosiaan, tuo FF:n liian pitkälle tuotteistettu konsepti oli ärsyttävä. Mutta omasta FF:n "kotisalista" tykkäsin hurjasti: ohjaajat oli mahtavia ja muut jäsenet ihanan ystävällisiä :)
hah taas jäi se signeeraus pois tosta postauksesta, mutta etköhän tajunnut keneltä se taas tuli ;)
-A.
Lähetä kommentti