Eilinen päivä meni muunmuassa poolilla loikoillen, salilla hikoillen ja illaksi olin saanut dinnerkutsun naapureille. Tuo viimeiseksi mainittu kyllä kruunasi koko upean päivän! Nellyn kaveri Maya oli naapureilla kylässä ja tytöt toimivatkin "tarjoilijoina" koko illan. Alku-, pää- ja jälkiruokien välillä tytöt huilasivat ja katsoivat telkkaria, jolloin meillä oli Jon (Nellyn äiti) ja Shaunin (Nellyn isä) kanssa ihan tosi hyviä keskusteluja :) Oli ihan erilainen, sanoisinko jopa että mukavampikin, fiilis olla heillä kylässä yksin kuin M:n ja poikien kanssa.Oli jotenkin niin rentouttavaa istua kynttilän valossa hyvän taustamusiikin soidessa ja jutella. Taisi olla parhaimmat keskustelut sitten äitin ja Kyöstin lähdettyä täältä! Jotenkin oli sellainen olo, että pystyin kertomaan heille omista asioistani ja he oikeasti kuuntelivat mitä miulla oli sanottavanani. Sen lisäksi kuulin myös paljon sellaisia juttuja heidän elämästään, mistä en aiemmin tiennytkään. Jo ja Shaun ovat hyvin nuorekkaita, mikä varmasti vielä lisäsi tuota vuorovaikutuksen helppoutta. Tuntui, että oltiin kaikki niin läsnä siinä tilanteessa eikä kenelläkään ollut kiire minnekään - se on oikeesti ihan poikkeus täällä! Yleensä ihmiset on koko ajan menossa sinnetännetuonne ja keskustelut ovat sitä samaa tasoa olevaa small talkia. Rakastan tuollaisia eilisiltaisen kaltaisia syvällisiä keskusteluja ja oli ihana päästä käymään niitä ihan kasvokkain. (Ei sillä, ettenkö rakastaisi myös ihanan pitkiä Facebook-inboxailuja, kaverit! <3)
Eilisillasta pitää mainita vielä yks juttu, joka myös teki miut tosi onnelliseks! :) Jo kertoi, että ne oli ollu Nellyn koululla rehtorin haastattelussa (täällä järkätään sellasia noin kerran vuodessa ja niihin osallistuu oppilaan lisäksi tämän vanhemmat ja koulun rehtori). He olivat jutelleet kaikkea ja sitten rehtori oli pyytänyt Nellya kertomaan kavereistaan. Ensimmäisenä hän oli kuulemma maininnut naapurissa asuvasta Annasta, "joka on yksi parhaista ystävistäni ja jonka kanssa on kivaa viettää aikaa ja pelata Unoa!" :) Voisinko olla otetumpi! Kuten oon jo aiemminkin maininnut, niin Nellya ja niiden perhettä tulee varmasti eniten ikävä Suomeen palattuani.
Jos viikonloppu on ollut jo tähän asti mahtava, niin ei se ainakaan yhtään huonompana tule jatkumaan! Nyt vielä loikoilen sängyssä läppäri sylissäni, mutta parin tunnin kuluttua pakkaan kimpsut ja kampsut ja suuntaan pitkästä aikaa cityyn. Tapaan siellä suomalaisen Sanelman, jonka kanssa ei ollakaan yritetty toteuttaa näitä treffejä sen pitempään kuin kohta puolisen vuotta ;) Treenikamat lähtee messiin ja citystä tulen illalla kotiin Chatswoodin ja bodycombatin sekä joogan kautta.
Viime sunnuntaisen postaukseni jälkeen miulla on ollu ihan älytön draivi päällä joka päivä, sain nimittäin sen tekstin kirjoittamisesta ja kaikesta saamastani palautteesta niin paljon voimia! Mie rakastan miun elämää! :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti