Just another great day

Ihana seura, lämmin sää ja rento meininki - voisiko sen parempaa day offia edes toivoa! :) Eipä oikeastaan. Jo hyvissä ajoin aamupäivällä suuntasin taas, ylläriylläri, cityyn jossa tapasimme N:n ja F:n kanssa. Alun perin miun piti nähdä tänään ainoastaan F, mutta N:n saatua yllättäen vapaapäivän liittyi hänkin seurueeseemme.

Harbour Bridge ja Oopperatalo aidan takaa

Kiitos uusien kenkien, miun jaloissa oli about viis rakkoa jo siihen mennessä, kun olin kivunnut tuon mäen ylös Chatswoodiin. Ennen junaan astumista oli pakko poiketa ensimmäisessä vastaan tulleessa apteekissa (niitä täällä onneks riittää melkein joka kulman takana!) ja ostaa paketti laastareita. Junamatka cityyn menikin sitten pahimpia rakkoja laastaroidessa ja loppupäivän sain tuta sanonnan ”kauneuden eteen pitää kärsiä”. Ihan kivat kengät joo, mutta ei ehkä niin kivat että jatkossa haluan jalkojeni ihon rullalle niiden takia..

Päivä oli onneksi muilta osin aivan huippukiva, eivätkä nuo kipeät jalat sitä pystyneet pilaamaan. Cityyn päästyämme kävimme tyttöjen kanssa ensiksi ruokakaupassa, koska eilisiltaisissa Facebook-keskusteluissa päädyttiin siihen, että mennään tänään piknikille. Sovittiin, että jokainen tuo jotain mukanaan, mutta ilmeisesti kaikkien jääkapit olivat kotona aika tyhjillään: N toi kolme appelsiinia, F kolme keitettyä kananmunaa ja mie vein kolme kiiviä :D Noista ei mitään gourmet-piknikiä vielä oikein taiota, joten visiitti ruokaostoksille oli ihan tarpeellinen. Syömisten kanssa suunnattiin Royal Botanic Gardenseille ihan oopperatalon juurelle. Ei yhtään huonommat maisemat piknikille! ;)

Entinen vankila, johon kuulemma vietiin kaikki uimataidottomat vangit. Fiksua!

Aika vierähti taas ihan huomaamatta, kun juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. On niin mieletöntä huomata, miten tullaan kerta kerralta paremmin juttuun! F ja N ovat kavereita jo entuudestaan ja miulle tuli tänään tosi hyvä mieli, kun ne totes että: ”It feels like we’d have known you many years!”. On parasta huomata, että myö jutellaan yhdessä jo paljon kaikkia syvällisempiäkin juttuja sen lisäks että vaihdetaan just tään päivän kuulumisia tai suunnitellaan mitä tehtäisiin viikonloppuna. Plus, että N:ää ja F:ää tavatessa tuntuu oikeesti siltä, että tapaa ystäviään eikä vain kollegojaan, joiden kanssa juteltaisiin vain au pairina työskentelystä. Jotenkin ne työjutut haluaa suurimmaks osiks jättää aina tänne kotiin ja ajatella jotain ihan muuta.



Royal Botanic Gardens





Lepakko otti rennosti!

Kotiin päästyäni potkaisin nuo kengät jalastani niin nopeesti kun pystyin (okei, loppumatkasta ne ei edes kestäny enää jalassa kun sattu nini paljon ja yritin taiteilla niiden kanssa niin että ne ois hiertäny mahdollisimman vähän, ei muuten onnistunu)! Oli aika kohdata karu totuus, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa kuutta isompaa ja pienempää rakkoa. No, vahingosta viisastuu vai miten se meni.

Jotenkin tuo ulkoilma saa aina imettyä kaikki mehut, joten taidan tästä suunnata iltapalan kautta omaan sänkyyn :) Oon muuten ekaa kertaa täällä yksin yötä, kun pojat lähtivät isänsä kanssa sukulaistensa luokse pohjoisempaan ja M on G:n luona ja otti koirankin mukaan. Jännittää vähäsen, mutta samalla nautin tästä omasta rauhastani uskomattoman paljon!! :)