Ehkä on jo ihan turha edes mainita, miten nopeasti viikonloppu taas kerran tuli! Mie en tiiä johtuuko se tietynlaisista päivärutiineista vai mistä, että aika menee edelleen ihan uskomattoman nopeesti täällä. Jos miulla on Suomessa joskus sellanen päivä, ettei oo mitään varsinaista tekemistä tai ohjelmaa niin aika tuntuu matelevan hitaammin kuin joku amputoitu etana. Täällä sen sijaan tylsissäkin hetkissä on sitä jotain hohtoa, ja just eilen kirjottelin äitille että viimeistään täällä oon oppinut nauttimaan myös pelkästä olemisesta. Siitä, kun ei tarvii säntäillä mihinkään ja voin vaikka ruveta täyttelemään ristikoita tai sudokuja ilman hoppua mihinkään.
Sen lisäks, että miun toive tälle Australia-ajalle oli uusiin ihmisiin ja paikkoihin tutustuminen, omien siipien kokeileminen ja rajojen rikkominen ja niin edelleen, niin yks tavoite niiden lisäksi oli myös juurikin se, että oppisin entistä paremmin elämään hetkessä ja nauttimaan "tylsyydestäkin". Suomessa ollessani miulle iski usein aina sellanen olo, että koko ajan pitäisi olla mahdollisimman tehokas tai että hetket, jolloin ei oo mitään tekemistä olivat vain äärimmäisen turhauttavia. Aina oli vähintään joku koulujuttu, jota olisi voinut tehdä.
Tänne lähtiessäni aavistelinkin, että tuollasia tekemättömyyden hetkiä voi tulla usein vastaan. Pojat on päivät koulussa, muut aupparikaverini työskentelevät usein päiväsaikaan eikä kotitöitäkään loputtomiin riitä. Jossain päivityksessäni kirjoitin siitä, että tää on miulle ulkomaanmatkan lisäksi myös matka itseeni. Perille en oo vielä päässyt, mutta ainakin yhtä etappia lähempänä jo olen - nautin, nautin ja nautin jokaisesta hetkestäni täällä riippumatta siitä olinko työntouhussa vai nukkumassa päiväunia. Oikeastaan oon jo oppinut nauttimaan siitä tunteesta, kun tiedän että miulla on täällä tietyt työt, jotka pitää tehdä, mutta muuten voin ihan hyvällä omallatunnolla vain olla. Miun ei TARVITSE tehdä mitään, jos en HALUA.
Sitten jos mennään viimepäivien muihin kuulumisiin, niin meille tuli saksalaisia vieraita toissailtana. Kyseessä on parikymppinen pariskunta, johon nA oli tutustunut viime kesänä Kanadassa CISV-leirillä. C&J ovat backpackereina Ausseissa ja majoittuvat nyt meillä muutaman yön. Eilen illalla oli meidän kevään ja miun koko aussiajan ekat bbq-iltamat - ruoka oli hyvää, mutta ilta vielä sen verran viileä että pöytä piti kattaa sisälle. On ollut tosi kiva, kun kotona on nyt ollut muutaman päivän omanikäistä seuraa ja oon taas päässyt puhumaan paljon enkkua :) Ja eilen sain taas toimia Chatswoodissa paikallisoppaana ja tuli sellanen olo että vitsi, mie taidan jo vähän tuntee näitä huudeja ihan oikeesti!! :)
Tuli muuten noista saksalaisista mieleen, että tää miun reissu on ollu tähän mennessä hyvin Saksa-painotteinen, kuten näistä miun teksteistäkin voi päätellä! Ensinnäkin jo miun eka koneenvaihto oli Frankfurtissa. Ekat aupparit joihin tutustuin täällä, oli saksalaisia ja samaisten tyyppien kanssa oon täällä nyt eniten tekemisissä eli oon saanut saksalaisia ystäviä. Viimeviikolla Henry ja Inka oli Saksassa, ja M jo melkein huvittuneena pyyti minnuu arvaamaan et mistä nää tään viikon vieraat on kotoisin, kun se kerto niitten tulosta. Niin ja onpa minnuu itteenikin täällä muutamaan otteeseen luultu saksalaiseksi. Tästä voi siis kai päätellä, että kaikkien remppamiesten ohella miussa on joku Saksa-magneetti :D
Tänään oli pitkästä aikaa tosi lämmin ja aurinkoinen päivä, joka taitaa parhaillaan olla kääntymässä ukkosen puolelle. Istuin ulkona auringossa lukemassa ja arvatkaapa mitä taas kerran huomasin tekeväni? Nauttivani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti